Tunnetko Ruth Gallowayn?
27.08.2019 15:59

 

Ellet, suosittelen tutustumista.

Ruth on päälle nelikymppinen arkeologi, jonka erikoisala on forensinen arkeologia. (Wikipedian mukaan se tarkoittaa arkeologisten menetelmien käyttöä rikosten tutkinnassa.) Alan tutkijat tekevät paljon yhteistyötä poliisin kanssa. Niin myös Ruth.

Aika ajoin hän joutuu tahtomattaan mukaan rikollisten kehittämiin kiemuroihin ja myös hänen henkensä on vakavassa vaarassa. 

Ruth on Elly Griffithsin kirjojen sankaritar. Hän on arkisesti pukeutuva ja hieman ylipainoinen naisihminen joka lampsii käytännöllisissä kengissä kädet pölyssä.  

Käsilläni on juuri kuudes Ruth Galloway -kirja, Korppikuningas (Tammi 2019). Gallowayt eivät ole dekkareita eivätkä oikeastaan rikosromaanejakaan, vaikka saavatkin jännityksen välillä nousemaan huippuunsa. Oikea nimitys taitaisi olla mysteeri, sillä sen verran mukana on druidimystiikkaa.

On myös tavallista arkea. Ruth kuskaa kaksivuotiasta tytärtään Katea hoitopaikan ja kodin välillä, laittaa ruokaa, käy kävelyillä suolamarskilla ja Katen nukuttua nauttii ehkä lasillisen viiniä. Seurana ovat ratkaisemattomat forensiset arvoitukset.

Muutakin seuraa on. Ruth tapaa säännöllisesti sympaattista miesystäväänsä Maxia, joka myös on arkeologi. Jokin kipinä heidän väliltään vain tuntuu puuttuvan. Sitten on druidihörhö Cathbad, arkeologi myös. Hän on ystävä, jolla on oikea nimikin (Michael Malone), mutta sitä hän käyttää vain äärimmäisen virallisissa tilanteissa. Arjessa Cathbad on korvaamaton apu, hän vie Katen autolla huvipuistoon ja avaa keittiön tukkeutuneen viemärin. Ruth vain toivoo, että Cathbad jättäisi huomiotaherättävän druidiviittansa käytön vähemmälle. He eivät ole pariskunta, vaikka asuvat käytännön syistä välillä yhdessä. Tämän harhaoletuksen Ruth joutuu korjaamaan tämän tästä.

Mutta kuka on Katen isä?

Hän on naimisissa oleva äreä rikoskomisario Harry Nelson, jolla on kaksi aikuista tytärtä ja kaunis (ja viisas) vaimo Michelle. Ruthilla ja Harrylla ei ole koskaan ollut suhdetta. Niin vain tapahtui yhtenä iltana rankan ja tunteikkaan työpäivän jälkeen. Tai tarkkoja ollaksemme kahtena. Ruth ei edes kerro Harrylle raskaudestaan, mutta kokenut rikostutkija osaa solmia lankoja yhteen. Ja kun lapsi syntyy, yhdennäköisyys paljastuu myös Michellelle. Raivottuaan Harrylle Michelle sopeutuu. 

Kaikki ei silti ole Harryn mielestä hyvin. Ruth ei tarvitse häntä. Mustasukkaisuus kaihertaa, kun hän näkee Cathbadin työntävän Katea lastenrattaissa. Hänen tytärtään, millä oikeudella? Ja sitten on nieltävä vielä se Max.

Jokin kumma vain Ruthissa vetää puoleensa. Harryn on välillä kesken päivää pistäydyttävä Ruthin työmaalla jonkin keksityn asian varjolla.

Heidän suhteensa on monimutkainen. Mutta onko muunlaisia ihmissuhteita olemassakaan?

Tänään 27 astetta plussaa varjon puolella

 

 
Remontin keskellä omppuhilloa
26.08.2019 15:26

 

Alkukesästä kerroin teettäväni kesän aikana talon ulkoverhousremontin. Olin sitä jo muutaman vuoden ajatellut, mutta aina vain siirtänyt eteenpäin.

Nyt se tehtäisiin. Kesäkuun lopulla allekirjoitettiin sopimus avaimet käteen -periaatteella ja työn ajankohdaksi sovittiin heinä-elokuu. Toden sanoakseni hiukan jo jännitin, kun elokuu oli menossa, ehditäänkö kaikki tehdä vai tulevatko syyssateet ensin. Eivät tulleet. Rakennusalan ammattilaiset osaavat työnsä, ja viittä vaille valmista on. Jälki on siistiä ja jokaikinen hukkapala on korjattu samana päivänä pois.   

On helpotuksen huokauksen paikka. Jännitin, löytyykö lahoa tai hometta tai muuta ikävää, kun laudoituksia koputeltiin ja osin purettiin ulkonäkösyistä. Jippii! Ei mitään, hyvin rakennettu ja hyväkuntoinen talo. Maalin hilseileminen on pikkujuttu, sanoivat ammattilaiset. (Osa talosta on tiiliverhoiltu, joten sille ei tarvinnut tehdä mitään.)

Nyt olen tyytyväinen myös siihen, että uudet värit natsaavat hienosti yhteen ja ilme on raikas.

Se vaihe ei tietysti ollut kiva, kun piha oli täynnä rakennustelineitä ja autoja ja sähköjohtoja, niin että oman auton peruuttaminen tallista ei tullut kuuloonkaan. Siinä oli kuitenkin se hyvä puoli, että rahaa säästyi kun en päässyt kaupunkiin. 

Maalareilla on vielä vähän töitä, mutta ne hoitunevat parissa päivässä. Nurmikon leikkuu on saanut odottaa vuoroaan, joten mukava päästä kohta senkin kimppuun.

 

Sain anoppikaveriltani kaksi ämpärillistä upeita omenia, joten tämä päivä on kulunut omppuhillon keitossa.

Tai oikeastaan keittäminen ei paljon vaadi, suurin vaiva on omenien kuoriminen ja pilkkomiinen. Siihen kuluu tovi jos toinenkin, eikä paljon puutu, etteivätkö peukalot ole rakoilla. Mutta kun satsin saa kaadettua kattilaan sokeriliemeen, sitten voikin jo istuskella vaikka keinutuoliin lukemaan. Kunhan välillä sekoittelee ja tarkkailee keitosta. 

Keitän omppuhilloni vanhanaikaisella tavalla. Se ei ole konevoimalla tehtyä sosetta, vaan hilloa jossa on pienenpieniä omenanpalasia. Kanelitanko kattilassa antaa täyteläisen ja talvisen maun. Talvellahan tätä herkkua kuluu, sillä eritysesti Perheen Nuoriso-osasto rakastaa sitä paahtoleivällä. 

Ja miksei hieman vanhempikin väki. Minä ainakin. Ajattelepa pimeää marraskuun aamua, kun vihmoo vettä tai sataa räntää vaakatasossa. Helpottaa, kuin voi sivellä omppuhilloa paahtoleivälle. 

Master Chef Australia

Syksyn pelastus Master Chef Australia alkaa tänään nelosella. Tuskin pysyn nahoissani. MCA on yksinkertaisesti maailman paras televisio-ohjelma, tositeeveetä, jossa ei nöyryytetä eikä pilkata ketään. Tuomarit Gary, Greg ja Mat ovat mahtavia ihmisiä, jotka pitävät juttua koossa. Voittajaa tietysti haetaan, mutta kolmikko löytää jokaisen kokin tuotoksesta aina jotain hyvää sanottavaa. Kilpailijat ovat kotikokkeja, eivät ammattilaisia.

Viime vuonna mielestäni kyllä voitti väärä henkilö. Suosikkejai olivat Aldo ja Khan, jotka pääsivät lähelle kärkeä, mutta eivät kultamitalille asti. Tänä vuonna saadaan varmasti kuulla, mitä heille ja muille loppusuoran kilpailijoille kuuluu.            

 

 
Olipa kerran - Hollywoodissa
25.08.2019 11:03

 

Niin tosiaan, Quentin Tarantinon uusin ohjaustyö olisi aivan hyvin voinut saada suomenkielisen nimen. Once Upon a Time - in Hollywood iski kai kuitenkin paremmin yleisöön.  

Elokuva tuli katsottua eilen alkuillasta Promenadi Porissa. Tuskin se olisi saanut minua liikkeelle, elleivät arvostelut niin Hesarissa kuin Suomen Kuvalehdessäkin olisi olleet ylistäviä. Pitihän se nähdä.

Myös kaksi huippunäyttelijää ensimmäistä kertaa samassa elokuvassa, Leonardo DiCaprio ja Brad Pitt toimivat magneetteina. Etenkin DiCaprio joka on yksi aikamme todellisia ja harvoja tähtiä.

Once Uponin  juoni, sikäli kuin sellaisesta voi puhua, selvitettiin katsojalle heti alussa. Eletään 1960-luvun loppua. Elokuvan tekemisen kultasuoni on ehtymässä, uusi aika on alkamassa ja se vaatisi uudenlaisia kasvoja. Kokenut tuottaja (Al Pacino) kertoo tv-sarjojen tähdelle Rick Daltonille (DiCaprio), että jos tämä halusi jatkaa uraansa, tarjolla olisi vain italialaisia länkkäreitä. Toisen tai kolmannen luokan juttuja siis.

Eihän se yllätys ollut. Daltonille oli jo jonkin aikaa tarjottu vain rooleja ikääntyvänä pahiksena, jota uudet sankarit läiskivät turpaan. Aikansa "spagettilänkkäreitä" pilkattuaan Dalton ottaa italoroolin vastaan. Alaspäin menosta hän ei selviä ilman tolkutonta määrää viinaa. Eikä myöskään ilman stunt-näyttelijäänsä ja kaveriaan Cliff Boothia (Brad Pitt), joka kuskaa Daltonia, kantaa laukkuja ja korjaa tv-antennin. Lopulta Daltonin on pakko sanoa Cliffille, että "minulla ei ole enää varaa sinuun".

Sharon Tate  (Margot Robbie) on tarinassa läsnä, vaikka häntä ei paljon näytetä eikä hänellä ole puheaikaa juuri lainkaan. Lähinnä hän on yhtä kuin kauniit kasvot ja pitkät sääret. Nousevasta kyvystä olisi voinut tulla suuri tähti ellei häntä olisi murhattu traagisella tavalla. Tarantinolta taitava ratkaisu tämäkin: tiedämme miten Taten kävi, mutta Once Uponin tapahtumien aikana se oli vielä edessäpäin.

Näyttelijätyö on kauttaaltaan erinomaista, mutta DiCaprio on ylivoimainen vanhenevan länkkärinäyttelijän roolissaan. Ne uurteiset kasvot, tuska ja kyynelet, kun repliikkejäkään ei enää muista. Brad Pitt on coolimpi, häntä ei näytä koskettavan oikein mikään. 

Vuoden 1969 Hollywood on mahdollisimman kaukana omasta maalmastani, joten elokuvan monet takautumat eivät auenneet. Myös esiin marssitettu henkilögalleria jäi osin vieraaksi. Kuka esimerkiksi oli se vanha mies, joka makasi sängyssä rottien keskellä ja väitti olevansa sokea? 

Tarina polveili niin, ettei aina tienyt, onko äänessä Dalton vai joku hänen roolihenkilönsä. Ehkä sillä ei ollut merkitystä. Kaikkia mahdollisia taustoja ja Hollywood-juoruja tuntematta tätä elokuvaa voi katsoa vain tarinana.

Ja taiteena, jota se ilman muuta on.         

 
Voi tätä järjenköyhyyttä
24.08.2019 11:12

 

Yle kertoo tänään nettisivuillaan satojen uzbekiläisten rakennusmiesten maasta karkottamisesta.

Juttua lukiessani aamukahvi oli mennä väärään kurkkuun. Kenellä Suomen viranomaisista on pallo näin hukassa? 

Uzbekilaiset rakennusmiehet eivät olleet tulleet tänne nauttimaan sosiaaliturvastamme, jota pidämme maailman anteliaimpana. Vaikka se ei ole. Miehet olivat tulleet tekemään töitä. Suomen palkkataso ja hyvä maine houkuttelivat.

Uzbekit olivat kokeneita ammattilaisia. He tekivät rakennuksilla muiden muassa tasoitustöitä, ja työnantajat olivat heidän työhönsä tyytyväisiä. Mistä siis klikkasi?

Klikkasi siitä, että miehet olivat oleskeluluvan saadakseen esittäneet väärennettyjä koulutodistuksia. Heillä ei ollut alan ammatillista koulutusta. Väärennettyjen todistusten takia Suomesta on tähän mennessä karkotettu lähes 500 uzbekkimiestä. Uudellamaalla työnantajat ovat hätää kärsimässä, kun hyvät työntekijät viedään käsistä.

Tulee mieleen fraasi tulipalosta, joka oli väärin sammutettu. Teitte kyllä hyvää työtä, mutta teidän ei olisi kuulunut osata sitä. 

Ja kuitenkin Suomessa on samanaikaisesti voimassa näyttötutkintojärjestelmä, jossa aikuiset voivat osoittaa ammattitaitonsa käytännön näyttökokeella ja saada siitä tutkintotodistuksen. Koulun penkillä ei tarvitse välttämättä istua päivääkään. Näyttötutkinnoilla halutaan parantaa ilman ammatillista tutkintoa olevien asemaa työmarkkinoilla. Yleisestä koulutustason noususta huolimatta meillä on edelleen paljon niitä, joilta peruskoulun jälkeinen tutkinto puuttuu. Se jos mikä on este työn saannille.

Viranomaisen harhauttaminen on tietysti rikos, mutta eikö tästä olisi selvitty ilman maasta karkottamista?

Väkisinkin tulee myös mieleen, etteivät kaikki viranomaisemme ole tehtäviensä tasalla. Yksi sanoo, että väärennöksiä on vaikea havaita. Toinen sanoo, että väärennökset olivat kömpelöitä ja helposti havaittavia.

Ja koska ollaan Suomessa, todellinen ongelma eli väestön ikäänyminen ja eri alojen ammattilaisten puute unohdetaan tykkänään.

Sen sijaan kaavaillaan hallintoon yhtä lisäporrasta, jonkinlaista verifikaatio-instanssia, joka tutkisi todistusten aitouden. Tämä on kädet pystyyn nostamista ja sen myöntämistä, että tähän asti työtä ei ole tehty kunnolla eikä aiota tehdä jatkossakaan. Lisäksi edustustoihin halutaan lisää työntekijöitä. Siitä tuskin on apua, jos toiminta on perustaltaan kökköä.

Saa nähdä kumpi katkeaa ensin, kamelin selkä vai veronmaksajan.   

 

 

 

 

 
Etikettipoliisi tässä hei
23.08.2019 11:04

 

Miksipä en puuttuisi myös etikettiasioihin, kun kerran satun olemaan kaikkien alojen asiantuntija.

Eilinen Satakunnan Kansa esitteli alkuvuodesta kuolleen Olli Lindholmin hautamuistomerkin Pomarkun hautausmaalla. Muistomerkki oli omaisten surulla ja rakkaudella suunnittelema, joten sen esteettisyyttä ja tyylikkyyttä ei sovi arvostella.

Kukkaistutus oli kaunis, mutta jäi haudalle kasatun roinan varjoon. Mieleen tuli, onko tällainen edes luvallista. Että joku tuo krääsää toisen haudalle? 

Eipä taida olla missään kielletty, mutta jutussa seurakunnan edustaja kehotti ystävällisesti sivullisia välttämään "muistoesineiden"viemistä haudoille. Omaisille niistä on vain riesaa, kun he joutuvat siivoamaan ja viemään jätteet pois. Sitä enemmän riesaa, mitä enemmän tavaraa. Haudalle voi pysähtyä muistelemaan vainajaa ilman että jättää sinne puumerkkiään. Ja tämähän ei vaadi muuta kuin hiukkasen vanhanaikaista sivistystä. Sellaista mitä isovanhemmillamme oli.

Suomessa on myös yleistynyt tapa surra kollektiivisesti. Ja se tapahtuu nimenomaan rumin muovikynttilöin. Annas olla, kun sattuu kohtalokas kolari, niin paikalla on heti kasa näitä hirvityksiä. Jonkun pitää korjata ne myöhemmin pois, mutta kuka sen tekee? Ei ainakaan se joka ne on tuonut.

Kirjoitin joitakin päiviä sitten hautajaispukeutumisesta. Musta on kaunista, mutta jokainen musta hetale, joka näyttää hyvältä yökerhossa, ei sovi hautajaisiin. Samaten jokainen kissapatsas, joka näyttää kivalta kotona, ei sovi haudalle.

Olen hiljakseen tehnyt kuva-analyysia morsianten pukeutumisesta.

Morsiuspuku ei ole pelkästään osoitus kantajansa mausta tai hetkellisestä muodista. Se on aina  sidoksissa yhteiskuntaan, sen kulttuuriin ja normistoon. 

Yrittäkääpä kuvitella, että viime vuosisadan alun morsian olisi mennyt kirkkoon vihille olkapäät ja selkä paljaina. Luulen että pappi olisi kieltäytynyt vihkimästä. Mutta koska nykypapit eivät kieltäydy  mistään, morsiuspukeutuminen on ryöstäytynyt osin mauttomaksi.

Pitkähihainen pitkä valkoinen puku huntuineen oli kauan hallitseva. Puvussa saattoi olla pieni taitettava kaulus ja päällystetyillä napeilla kaulaan asti ulottuva napitus. Kruunuja näkyy myös kuvissa paljon. Kotiliesi-lehdestä saattoi lainata kruunun, ja sen lainanneet vihkiparit saivat kuvansa lehteen.

Huonolaatuisistakin kuvista näkee, että tuon ajan kankaat olivat helposti rypistyviä ja puvut huonosti istuvia. Mutta juhlavia ja arvokkaita oltiin. Kuvissa ei juurikaan hymyillä, vaan morsiuspari katsoo vakavana kameran ohi taivaanrantaan. Tulevaisuuteensa. 

Valkoisesta poiketaan 1950-luvulla, jolloin morsiamilla näkyy paljon sinisiä tai mustia jakkupukuja. He ovat nuoria sotaleskiä, jotka solmivat uuden avioliiton. Valkoinen puku ja huntu eivät tule kyseeseen, koska niitä pidettiin neitsyyden merkkeinä. Kuvissa hymy on varovainen, aivan kuin ei sopisi olla liian onnellinen. Syytä varovaisuuteen oli, sillä kaatuneen aviomiehen sukulaiset eivät hevin hyväksyneet uutta avioliittoa.

Sittemmin ajat ovat vapautuneet, häämenot ja pukukoodit vaihtuneet. Se on hyvä se. Mutta voitaisiinko ajatella että kirkkovihkimisissä seurakunta lainaisi puolialastomalle morsmaikulle vihkimisen ajaksi kauniin valkoisen viitan hartioille? Idea on vapaasti käytettävissä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Presidentit kohtasivat ja aurinko paistoi
22.08.2019 10:53

 

Eilen oli hyvä päivä.

Venäjän presidentti Vladimir Putin kävi Suomessa työvierailulla ja keskusteli kahden kesken Niinistön kanssa. Jo se on pelkästään hyvä asia.

Suomalaiset voivat olla tyytyväisiä vierailuun ja presidenttiinsä. Lähes kaikki muut ovatkin, vaan eivät toimittajat eikä muutama tutkija. Heidän mielestään Niinistön olisi pitänyt julkisesti ripittää Putinia tai mieluummin nuijia tämä maanrakoon. Niin ei kuitenkaan Suomessa ole ollut tapana vieraita kohdella. 

Yksi kritisoija oli Maanpuolustuskorkeakoulun apulaisprofessori Katri Pynnöniemi. Hänen mukaansa "Putin sai viestinsä läpi ilman vastalauseita. Niinistö ei puuttunut näihin tulkintoihin lainkaan".

Eikö muka? Kyllä vain puuttui, mutta niinistömäisellä tavalla, joka ei Pynnöniemelle ilmeisesti auennut. Sauli Niinistö on mestari upottamaan sanottavaansa merkityksiä, kysymyksiä ja piikkejäkin. Kun esimerkiksi puhuttiin Moskovan mielenosoituksista, Niinistö ei lähtenyt ojentamaan virkaveljeään, vaan sanoi: "Meillä on toimiva keskusteluyhteys kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon välillä. Ehkä siksi meillä ei ole vastaavaa."

Varmasti meni perille. Putin tuntee jo Niinistön. Hän saattaa myöhemmin itsekseen miettiä, miten ottaa Suomesta esimerkkiä. Edes pikkuisen ja pienin askelin.   

Tutkija voi vaatia ja sanoa mitä tahansa, sillä hänellä ei ole vastuuta Suomesta. Sauli Niinistöllä on.

Oli mukava nähdä, että presidenttien välit ovat ongelmattomat. Tervetuliaissanoissaan Niinistö puhutteli vierastaan etunimellä: "Vladimir, haluan kiittää sinua - - ."  Ja vieras totesi, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat parantuneet koko ajan. Retoriikkaa toki, mutta myönteistä retoriikkaa, josta on puutetta maailmalla.

Presidenttien Suomenlinnassa nauttiman illallisen menyytä jäin kaipaamaan.

Kun tämä kerran oli työvierailu, illallinen oli kai sen mukaisesti vaatimaton. Kattaukseen olisi silti voitu panostaa, mutta sitä ei ollut tehty.

Pöydän kukat olivat kuin mistä tahansa bulkkikukkakaupasta. Kuitenkin olisi voitu hyödyntää vaikka alkavaa ruskaa ja Suomenlinnan omaa kasvistoa. Keskellä pöytää nökötti samanlaisia viiden euron peltilyhtyjä (kympillä kolme), jollaisia meillä riippuu pihapuissa syksystä jouluun. Kun paikka on historiallinen ja Suomenlinna maailmanperintökohde, käsintaotut takorautalyhdyt olisivat istuneet paremmin.

Tai jyhkeän miljöön vastapainoksi esille olisi voitu panna uutta kotimaista muotoilua. Siinä olisi ollut oiva tilaisuus tuoda esiin suomalaista designia. Näitä kuvia katsotaan nimittäin muuallakin maailmassa. Tätä me emme millään opi. Me osaamme vaikka mitä, mutta emme osaa tuoda sitä esiin emmekä olla ylpeitä tekemisistämme. 

Pitihän minun jostain nipottaa, kun ei tässä nyt muutakaan ollut.  

 
Putin tulee, Trump kiukuttelee, Rinnettä arvostetaan
21.08.2019 09:39

 

Vladimir Putin tulee tänään työvierailulle Suomeen.

Työvierailu on työvierailu, joten erityistä juhlavuutta ja krumeluuria on turha odottaa. Pääosassa ovat presidenttien kahdenväliset keskustelut, agendalla tuttuun tapaan maiden väliset suhteet ja kansainväliset kysymykset. 

Takana ovat ajat, jolloin itänaapurin kohtaamisissa hehkutettiin ikuista ystävyyttä lukemattomin sanakääntein. Saavat ollakin, asialliset naapuruussuhteet riittävät. Juuri sellaiset ne ovat nyt, Sauli Niinistön sanoin "niin hyvät kuin ne nykytilanteessa voivat olla".

Kovin paljon ei keskusteluista suurelle yleisölle heru. Pressitilaisuudessa molemmat presidentit puhuvat valmistellusti,  ja kummankin maan medialle sallitaan kaksi kysymystä. Tällä kertaa vierailu taitaa olla tärkeämpi Putinille kuin Suomelle. Pakotteiden,  boikottien ja sisäisten levottomuuksien kanssa painiskeleva presidentti saa hetken paistatella päivää Suomessa ja näyttää maailmalle esimerkkiä suurvallan ja pienen maan naapuruudesta. Ääneen lausumattomana tavoitteena on suomalaisten Nato-hingun, sikäli kuin sitä on, pitäminen aisoissa. 

Maailman isokokoisin viisivuotias kiukuttelee.

Kyse on tietysti Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpista. Hän halusi ostaa Grönlannin Tanskalta. Kun tanskalaiset nauroivat hänelle päin näköä, hän suurieleisesti peruutti syyskuulle sovitun Tanskan vierailunsa. Samalla hän ilmoitti siirtävänsä vierailun myöhempään ajankohtaan. "Ei tarvitse tulla ollenkaan", twiittailevat tanskalaiset tänään kilvan kilvan.

Sitten Trump yllätti haluamalla Venäjän takaisin G8-ryhmään, josta se suljettiin pois Krimin valtauksen takia. "Obaman vika, koska Putin päihitti Obaman älykkyydellään", sanoo Trump.

Mielellään uskoisi, ettei tällainen ole totta. Mutta kyllä se on.

"Antti Rinne ja EU tyrmäsivät - - "(yle.fi).

Kannattaa panna merkille, että marssijärjestys on tämä: Antti Rinne ja EU.  Brittipääministeri Boris Johnson on esitellyt EU:lle oman brexit-ehdotuksensa, jonka sekä Antti Rinne että EU siis tyrmäsivät. Theresa Mayn kanssa sorvattua sopimusta ei avata. Sen täytyi olla pörröpäälle yllätys. Hän ilmeisesti kuvitteli, että vika oli Theresan neuvottelutaidoissa ja kaikki järjestyy kun hän vain menee takki auki Eurooppaan.

Antti Rinne on seuraavat kuukaudet Euroopan johtavia poliitikkoja. Epäilyistäni huolimatta hän on pärjännyt hyvin ja saanut arvostusta muilta Euroopan johtajilta. Osin se tietenkin johtuu Suomen EU-puheenjohtajuudesta. Rinne on alkanut näyttää pääministeriltä. Hienoa tsemppiä mieheltä, joka vielä runsaat puoli vuotta sitten makasi koomassa ja on joutunut opettelemaan uudestaan kävelemään.   

 
Tuleva presidentti kasvaa vielä korkoa
20.08.2019 09:47

 

Presidentinvaali käytiin juuri, mutta vuoden 2024 vaali lähestyy.

Ei siihen niin paljon aikaa ole, etteikö voittajaa voisi jo hiukan spekuloida. Aika ei myöskään riitä siihen, että uusia suuruuksia ehtisi putkahtaa esiin. Tuleva presidentti, kuka hän onkin, on jo nyt näkyvällä paikalla ja nauttii luottamusta myös oman puolueensa ulkopuolella.

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on räyhäkäs pääkaupungin puolustaja, ja kun suuret äänimäärät tulevat Uudeltamaalta, kokoomus valinnee hänet ehdokkaakseen. Vaikka Vapaavuorella on pehmeämpikin puolensa, koko kansan presidentiksi hän tuskin olisi riittävän uskottava. Syrjäisemmiltä seuduilta ei hänelle kovasti sympatiaa heru.

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn on todennäköinen keskustan ehdokas, vaikka keskustalaisuutta hänestä ei tahdo saada esiin kaivamallakaan. Se onkin finanssimaailmassa marinoituneen ja yleisfiksun Rehnin vahvin valtti. Hänen mahdollisuuksiaan lisää näkyvä paikka päivänpolitiikan ulkopuolella. Presidentin näköinen mies, joka tuskin kuitenkaan pääsee jatkoon.

Demarikansanedustaja Jutta Urpilainen on lähtökuopissa EU-komissaariksi. Salkun painavuudesta ei vielä ole tietoa, eikä sillä ole väliäkään. Komissaarius sinänsä tuo nostetta. Lisäksi monet ajattelevat, että nyt on naisen aika. Tätä tilaisuutta ei Sdp voi jättää käyttämättä. Jutan osakkeita parantaa, ettei hän oikeistodemarina olisi kovin vastenmielinen kokoomuksellekaan. Etenkään naisille, sillä tapaa, jolla Antti Rinne hänet aikanaan syrjäytti, ei ole unohdettu.

Perussuomalaiset asettaa oman ehdokkaansa tietäen varmasti tämän mahdollisuudet minimaalisiksi. Presidenttikisan henkilövaali on eri juttu kuin puolueen gallup-suosio, ja uskottavista ehdokkaista on puute.  Jussi Niinistö hukkasi mahdollisuutensa lähtemällä sinisiin. Kansanedustaja Ville Tavio juristina voisi olla sopiva ehdokas.

Last but not least. Vihreiden Pekka Haavisto kasvaa ulkoministerinä korkoa niin että kohisee. Korkeassa kansainvälisessä seurassa julkisuutta sataa päivittäin. Viimeksi eilen Haavisto kävi keskusteluja maassa vierailleen Iranin ulkoministerin kanssa. Joka sanansa punnitseva Haavisto on ulkoministeri, jonka ammattitaitoa kukaan ei epäile. Häntä työntää eteenpäin myös kaksi kertaa kärsitty tappio Sauli Niinistölle. Muistetaan vain, miten Niinistö oli kuusi vuotta "melkein presidentti" hävittyään niukasti Tarja Haloselle. Sen jälkeen oli Niinistön vuoro. Haavisto on niin suosittu, että vihreyskin nielaistaan siinä sivussa. Oikeastaan kukaan ei sitä edes muista.

Epäselvää on enää se, kuka on Pekka Haavistoa vastassa toisella kierroksella. Nyt tiedetään vain, että hän on korkoa kasvamassa.

 

 

 

 

 

 

 

 
Ylpeys ja ennakkoluulo
19.08.2019 11:43

 

Viime viikkoa vietettin Pride-viikkona,  ja Porissakin marssittiin lauantaina sateenkaarilippujen alla.

Järjestäjien odottamasta "tuhansien ihmisten kansanjuhlasta" ei ollut tietoakaan, mutta värikäs kulkue oli kuitenkin saatu aikaan. Väkeä ei näkynyt tavanomaista lauantaita enempää, eikä häiriöitäkään. Olen tosin vain uutisvälähdysten varassa, paikalla en ollut.

Pride ei ole enää uutta, mutta kirkon virallinen mukana olo kylläkin. Se sai kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd)  ihmettelemään. Twitter-viestissään hän kyseli, miten kirkon oppiperusta sopii yhteen sen kanssa, että synti nostetaan ylpeyden aiheeksi. Englannin kielen sana Pride tarkoittaa ylpeyttä. Kysymyksensä Räsänen pohjasi 3. Mooseksen kirjaan, jossa varoitetaan homoseksuaalisuuden synnistä.  

Vastauksen Päivi on jo saanut. Päätöksen kirkon osallistumisesta on tehnyt Kirkkohallituksen johtoryhmä, ja myös arkkipiispa on sen takana. Sen viesti on, että kirkko on kaikkia varten ja haluaa palvella erilaisia ihmisiä.

Se ihmetyttää, että yksikään pappi ei ole näkyvästi osallistunut keskusteluun. Ei Räsästä vastaan, mutta ei hänen puolestaankaan. Teologisen yliopistokoulutuksen saaneilta odottaisi enemmän jo julkisen pappisvirankin velvoittamana.   

Räsäsen twiittiin on toki reagoitu: siitä on tehty rikosilmoitus. Tällä hetkellä poliisi ei vielä ole päättänyt, jatketaanko tapauksen tutkimista vai luovutaanko siitä. Mahdollinen rikosepäily olisi kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Tuskin jatketaan. Mutta jos syyllistä haetaan, oikea syyllinen on Mooses.

Jumala on vaikea asia, joka ei oikein taivu kaavoihin.

Turkkilainen kirjailija Elif Shafak pohtii laajalti jumaluutta kirjassaan Eevan kolme tytärtä. Opiskelijoiden pelkäämä (ja jumaloima !) Oxfordin professori Azur antaa tarkoin valitsemalleen opiskelijaryhmälle tehtäväksi pohtia "mielen Jumalaa ja Jumalan mieltä".

Ryhmäläiset edustavat monia eri uskontoja, joten syntyy vilkas keskustelu. Sen päätyttyä professori on tyytymätön. Hän sanoo antaneensa tehtäväksi pohtia Jumalaa, mutta opiskelijat olivat pohtineet uskontoja.

Opiskelijoiden erehdys on helppo ymmärtää. Kulttuuriympäristö ja valtauskonto, jonka piiriin olemme syntyneet, määrittävät vahvasti käsityksemme jumaluudesta. Siitä tulee helposti itsestäänselvyys ja samalla kasvualusta ennakkoluuloille.

Ratkaisu voi olla vain ihmisten välisen ymmärryksen lisääminen.                       

 
Median nuppipaikoilla piiri pieni pyörii
18.08.2019 11:54

 

Perjantaina ilmestyneen Talouselämän pääkirjoitussivulta katsoivat yllättäen tutut kasvot. Jussi Kärkihän se siinä. Muistan kyllä keväällä lukeneeni päätoimittajan vaihdoksesta, mutta kesällä moni asia on unohtunut. Kärki on tullut tutuksi MTV Uutisten talous- ja politiikan toimituksen päällikkönä ja hän on ollut yksi toimittajasuosikeistani. Siksi olen vähän pettynyt. Varmasti Kärki pärjää uudessakin hommassaan, mutta maikkariin jää valitettava aukko. Jussi Kärki on ollut terävä ja nimensä mukaisesti  kärjekäs toimittaja, joka on paneutunut täysillä työhönsä. Hän on näyttänyt nauttivan siitä.

Kärjen edeltäjä Talouselämän päätoimittajana oli Emilia Kullas, joka nyt siirtyi Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) johtajaksi. Kullasta pidetään erityisesti sijoitusasioiden osaajana, ja hän on kirjoittanut aiheesta parikin kirjaa.

Ennen Kullasta Talouselämää päätoimitti Reijo Ruokanen, joka lähti Tekniikan maailman päätoimittajaksi. Talouselämä-ajalta muistan Ruokasen suorasanaisena keskustelijana, joka toi väriä muiden muassa Suomi Areenoihin. Nykyroolissaan häntä näkee vähemmän.

Uutis- ja ajankohtaistoimituksen päällikkö ja vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen irtisanoutui Ylestä kohun saattelemana parisen vuotta sitten. Tänään hän toimii Lappeenrannan teknisen yliopiston työelämäprofessorina. Huonosti ei käynyt niille kahdelle toimittajallekaan, joiden näkemykset laadukkaasta uutistuotannosta poikkesivat esimiehen eli Jääskeläisen näkemyksistä. Molemmat saivat ihan hyvän duunin Suomen Kuvalehdestä.

Jääskeläisen seuraajaksi Yleen valittiin Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen. Ennen Aamulehteä Jokinen toimi Satakunnan Kansan vastaavana päätoimittajana ja on siten puolituttu mies. Rempseäpuheinen Jokinen sanoo ettei ole lainkaan huolissaan pärjäämisestään tuulisella paikalla. Eläkeikä on sen verran lähellä, että mitään ei tarvitse jännittää.

Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa on ollut jonkin aikaa sairauslomalla. Syyksi on kerrottu työuupuminen. Se saa minut surulliseksi, sillä iloitsin kovasti Villen nimityksestä tehtävään. Politiikan tutkija Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksesta oli kuin raikas tuulahdus. Kuvia kumartamaton Ville uskalsi sanoa mitä vain, kuten että Suomen ay-liike on pihalla. Toivotaan että Ville palaa pian puikkoihin.

Ja sitten meillä on vielä Matti Apunen, jonka tarvitsee vain haluta milloin mihinkin tehtävään. Ja ovet aukeavat. Toimittuaan Aamulehden vastaavana päätoimittajana Apunen siirtyi EVA:n valtuuskunnan johtajaksi, josta tehtävästä erosi omasta pyynnöstään viime keväänä. Hieman yllättävästi ja jatkosuunnitelmistaan kertomatta. Mutta ei hän tyhjän päälle jäänyt. Työelämäprofessuuri Tampereen yliopistossa odotti ja uusi työ on alkamassa. Siinä välissä satiirin ja kuivan huumorin mestari Apunen on ollut suosittu keskustelija tv-ohjelmissa. Hän toimi myös viime vaalien aikaan tv-väittelyjen kommentaattorina.

Suomi on pieni maa, mutta onko median osaajien joukko tosiaan näin pieni? Samat ihmiset kulkevat kuin pyöröovissa tehtävästä toiseen.

Ja katsokaa heidän ikäänsä: Jussi Kärki on 52-vuotias, Matti Apunen 58, Atte Jääskeläinen 54, Jouko Jokinen 60 ja Reijo Ruokanen 58. Emilia Kullas on 49-vuotias ja vain Ville Pernaa reilusti alle viidenkympin: 44 ikävuotta. 

Älkää tulko minulle sanomaan, ettei yli 50-vuotias saa töitä.              

 

 

 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 8 / 195