Räyhähenki ja valtiomies
07.10.2019 13:11

 

Muistelen lukeneeni tässä taannoin, miten venäläistoimittajat hehkuttivat kadehtivansa meitä suomalaisia.

Sauli Niinistö oli juuri tullut valituksi tasavallan presidentiksi ylivoimaisella äänimäärällä suorassa kansanvaalissa.  Hänestä ja hänen lapsuudestaan tiedettiin kaikki, myös puolivallattomista leskeysvuosista. Heti vaalien jälkeen Niinistö ja Haukio saivat perheenlisäystä. Kauan odotettu esikoinen syntyi tavallisessa julkisin varoin ylläpidetyssä sairaalassa. Erityisiä turvatoimia ei tarvittu. Lehtikuvassa onnellinen presidentti-isä kiikuttaa turvaistuimessa nököttävän poikansa pihassa odottavaan autoon.

Niin tavallista suomalaista arkea, tänäänkin vastasyntyneitä kiikutetaan turvakaukaloissa sairaalasta kotiin. Se mikä tässä venäläisiä kadehditutti, oli, että me tunnemme presidenttimme ja hänen perheensä kuin omat naapurimme. Venäläinen ei tiedä, vaikka olisi toimittaja, onko presidentillä edes perhettä olemassa.

Luulenpa että myös amerikkalaiset alkavat vähitellen kadehtia meitä. 

Tarja Halosen jääkauden jälkeen Suomen ja Yhdysvaltojen suhteet ovat lämmenneet uudelle tasolle. Aivan juuri presidentti Niinistö vieraili Valkoisessa talossa, eikä käynti ollut ensimmäinen. Voi kuitenkin olla, että juuri tätä vierailua Niinistö tai muutkaan suomalaiset eivät muistele ylpeydellä.

Niinistö esikuntineen oli valmistautunut huolella kahdenvälisiin keskusteluihin Donald Trumpin kanssa. Agendalla piti olla arktista aluetta, ilmastonmuutosta ja mustaa hiiltä. Varmaan niin olikin, sillä Niinistön mukaan Trump jopa ensimmäisen kerran myönsi ilmastonmuutosta vastustavien toimien olevan perusteltuja.

Sitä emme valitettavasti kuitenkaan kuulleet Trumpin omasta suusta, sillä yhteiseksi tarkoitetusta tiedotustilaisuudesta tuli farssi.

Kun virkarikostutkintaan joutunut Trump sai vastatakseen maanmiehensä kysymyksen tutkinnnan etenemisestä, hän menetti ajan ja paikan tajun. Hän unohti missä oli, ja hän unohti vieraansa. Vartin mittaisen vuodatuksensa aikana hän haukkui poliittiset vastustajansa ja median. Sen jälkeen hän poistui estradilta suomatta sanaakaan yleisölleen tai vieraalleen.

Episodin ajan hillitysti ja hallitusti sivussa istunut Niinistö ymmärsi tilaisuuden päättyneen ja poistui Trumpin perässä.

Sittemmin Sauli Ninistö on yhdysvaltalaismediassa saanut ylistystä valtiomiesmäisestä esiintymisestään. Donald Trumpin on sen sijaan todettu olevan kansallinen häpeätahra ja vaaraksi maalleen. On myös esitetty, että Yhdysvaltojen tulisi esittää anteeksipyyntö Suomelle presidentin saamasta kohtelusta. 

Sellaista tuskin tulee eikä pidä odottaakaan. Räyhähenki on räyhähenki ja valtiomies on valtiomies.

Ollaan ylpeitä omastamme.  

 

              

 
Kaikkea se japanilainen keksii
05.10.2019 12:14

 

Pienen reissun jälkeen on ihana olla kotona, kuten Ikeassa sanovat.

Yksi Helsingin nähtävyys jäi näkemättä, koska se ei ole vielä valmis. Asia pitää korjata seuraavalla vierailulla. Japanilaisketju Muji avaa nimittäin marraskuussa Kamppiin kokonaisen kerroksen suuruisen myymälän.

Etkö ole koskaan kuullut Mujista? En minäkään, mutta nyt tiedän. Muji on japanilainen ketju, joka on syntynyt Ikko Tanakan ideasta vastustaa kulutushysteriaa. Ketjulla on 900 myymälää ympäri maailmaa ja niissä myydään enimmäkseen pikkutavaraa. Nyttemmin valikoima on laajentunut vaatteisiin ja huonekaluhin. Periaatteessa kotiin saisi täyden varustuksen Mujista. 

Se mikä erottaa Mujin Tigereista ja Clas Ohlsoneista on, että tuotteissa ei näy merkkejä eikä valmistajien nimiä. Merkittömyys on uutta luxusta, joten "mujit"  lienevät Tigerin tavaraa kalliimpia.  

Mujii-kauppaan voi mennä vain kuluttamaan aikaa, oleilemaan ja vaikka syömään ravintolassa, jonka menyy rakentuu japanilaiselle ja paikalliselle ruokapernteelle. Taitaapa käydä niin, että Muji alkaa vetää väkeä "kapunkilaisten yhteisestä olohuoneesta" Oodista, jossa ollaan jo stressaantuneita kävijämääriin. Pyöröovetkin on lyhyen käytön jälkeen jouduttu laittamaan remonttiin.

Idea turhan tavaran vastustamisesta on tervetullut. Luonto kiittää ja ympäristö kiittää. Mutta nyt siis kuluttamista vastustetaan - myymällä ihmisille lisää tavaraa. Tyylikästä muotoilua ja yhteensopivaa kaikki tietenkin, ei mitään krääsää. Ympäristöaktiivilla saattaakin olla aihetta huoleen.

Kodeista lentää nyt jo roskiin paljon ei-niin-disainia tavaraa, joka korvataan jollakin, mikä kuvitellaan "laaduksi". Ja kuitenkin ne rumatkin tavarat olisivat kestäneet käytössä ehkä vielä kymmeniä vuosia. Maapallo ei kiitä. 

Hesarin jutussa oli kuva yhdestä Mujin hittituotteesta: hammasharjatelineestä.

Tähän asti olen ihan hyvin pärjännyt ilman telinettä, johon harjan voisi panna hammaspesun jälkeen. Muki on hoitanut homman hienosti ja matalalla profiililla. En ole liioin kuullut, että kanssaihmisillänikään olisi hammasharjan säilytyksen kanssa ongelmia. Mutta nyt taisi tulla.

Yksi ja toinen poikkeaa kohta Helsingin-reissulla Kampin Mujiin - ja ostaa hammasharjatelineen.  

 

 

 
Presidentti, Greta ja suuret aatteet
01.10.2019 09:19

 

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ei tyydy sanasotaan maailman mahtavien kanssa, vaan on ottanut silmätikukseen myös ruotsalaisen teinitytön.

Tuo teinityttö ei ole kuka tahansa, vaan 16-vuotias ilmastoaktivisti, joka ei sanojaan säästele. Hänen äskettäinen esiintymisensä YK:n ilmastokokouksessa huomattiin kaikkialla. Greta esiintyi uhmakkaasti ja syyttävästi tyyliin "te olette varastaneet minun lapsuuteni ja tulevaisuuteni".

Sinänsä Greta ei sanonut mtään sellaista mitä ei olisi jo sanottu. Ainutlaatuista oli hänen ikänsä ja rohkea esiintymisensä.

Totta kai hän herätti myös paheksuntaa. Donald Trump pilkkasi Gretaa puhumalla "tuosta iloisesta tytöstä, jolla on onnellinen tulevaisuus edessään". Monet muut ovat arvailleet Gretan diagnoosia Downista adhd:hen, ja Aspergrenin syndrooma lienee kai todettu. Sairaudella huitaiseminen ei kuitenkaan tee tyhjäksi hänen viestiään.

Ilmastoasiat ovat vieneet Gretan niin täysin, ettei hän ole vuoteen käynyt koulussaan. Tätä äitinä paheksun ja kyselen, missä vanhemmat, kenen vastuu ja missä rahoittajat. Toisaalta Greta on vielä nuori ja ehtii hyvin ottaa opinnoissa kiinni muut samanikäisensä. Toivotaan niin.

Eikä tämä mitään ainutlaatuista ole. Kaikkina aikoina intellektuellit nuoret ovat tempautuneet mukaan pinnalla oleviin aatteisiin.

Aivan äskettäin kirjoitettiin Aino Järnefeltin (myöhemmin Sibelius) oletetuista natsisympatioista. Samoja epäilyjä on nyttemmin kohdistettu moniin 1930-luvulla vaikuttaneisiin taiteilijoihin ja kirjailijoihin, kuten Mika Waltariin ja jopa herkkään runotyttöön Saima Harmajaan.

Se tuntuu hieman epäreilulta. Me katsomme kaukaa maailmaa joka on eri kuin omamme, mutta mittaamme sitä tämän päivän mitalla. 

 

 

 
Jussi Ketola ikitiellä
30.09.2019 12:47

 

Eilen TV 1:n myöhäisillassa nähty elokuva Ikitie pohjautuu Antti Tuurin saman nimiseen romaaniin (Otava 2011). Se perustuu myös tositapahtumiin, ja Tuurin mukaan päähenkilö Jussi Ketolalla on vastineensa todellisuudessa. 

Kaikki ei tietenkään ole tapahtunut juuri Jussi Ketolalle, mutta se kaikki on tapahtunut.

Elokuvaan pääsee parhaiten sisälle, jos on lukenut kirjan. Itse luin edellisenä talvena urakalla lävitse kaiken kotini kirjahyllyssä olevan Tuurin tuotannon, Ikitien sen mukana. (Tuurin kirjat ovat minusta talvikirjoja.) 

Kirjaa lukematon ei ehkä ymmärrä, miksi kauhavalainen maanviljelijä Jussi Ketola muilutetaan Neuvostoliiton rajalle. Sellaisella ryminällä kaikki alkaa.  

Eletään vuotta 1930. Mies joka ei halua olla punainen eikä valkoinen ja pysyttelee  muutenkin sivussa, herättää epäilyksiä. Ketola oli omaksunut teosofisia ja pasifistisia ajatuksia eikä halunnut osallistua minkään väristen aseiden paukutteluun. Ota tuosta nyt sitten selvää, kommunistihan se on. Vaikka ei ollut.

Itärajaa lähestyttäessä Ketola pääsee pakenemaan ja muiluttajien luoteja väistellen eksyy Neuvostoliiton puolelle. Siellä häneltä viedään alkajaisiksi nimi ja henkilöllisyys. Tuskien tie alkaa.

Tai ei se heti ala. Hyväuskoisia ihmisiä on tuhansittain virrannut Amerikkaa myöten työläisten paratiisia rakentamaan. Jonkinlaista toivoa ja iloa onkin aluksi ilmassa. Töitä tehdään ja ruokaa riittää. Illalla tanssitaan. Mitä siitä, että tiet ovat vartioituja eikä poistua saa. 

Kun ensimmäiset huhut katoamisista ja ampumisista leviävät, pelko saa jalansijaa. Agitaattorit kuitenkin vakuuttavat, että "tämä on Neuvostoliitto, täällä ei ketään tuomita syyttömästi".

Kunnes sitten Stalinin masinoima vaino osoittaa, että juuri niin tehdään.

A.J. Annilan ohjaama elokuva on palkittu monin Jussein, eikä syyttä. Jos se jotain julistaa, niin ihmisen sopeutumista ja selviytymistä mahdottoman edessä. Se paljastaa myös ihmisluonnon pimeän puolen, mutta kauheuksilla ei herkutella. Tuuri itse on osallistunut käsikirjoituksen tekemiseen, mikä näkyy tuurimaisena vähäeleisyytenä. Erikseen pitää mainita kaunis kuvaus. Virossa toteutettu Itä-Karjalan maisemien kuvaus on viipyilevää ja paikoin runollista.  

Elokuvaa pitävät pystyssä Tommi Korpela Ketolan Jussina ja Hannu-Pekka Björkman Kallonen-niljakkeena. He ilmaisevat kasvoillaan kaiken. Kun on nähnyt samat herrat hiljattain M/S Romantica -viihdesarjassa, tekee mieli kysyä, mihin me ylipäätään tarvitsemme muita miesnäyttelijöitä.

Kun Stalinin vainoista vihdoin on alettu Suomessakin puhua, on aika nostaa Ikitie kansakunnan kaapin päälle.  

 

 

 

 

 
Punatukkainen nainen Istanbulista
27.09.2019 15:26

 

Turkkilainen tai muukaan itäinen kirjallisuus ei ole minua juurikaan kiinnostanut. Olisi ehkä ollut syytä. 

Viime käynnilläni nappasin kirjastosta mukaani Orhan Pamukin Punatukkaisen naisen (Tammi 2019). Pamuk muistetaan vuoden 2006 Nobelin kirjallisuuspalkinnosta, ja kun kirja on julkaistu suomeksi Tammen Keltaisessa kirjastossa, laatua olisi luvassa.

Niin olikin. Alussa kertoja Cem on 17-vuotias lukiolaispoika, jonka apteekkari-isä on jättänyt perheensä. Politiikkaan sekaantunut isä oli kadonnut aikaisemminkin pariksi vuodeksi, mutta palannut silloin lyötynä ja kidutettuna. Cem tietää heti, että tämä on erilainen katoaminen. Isä ei palaisi. Hänellä olisi uusi nainen ja uusi perhe jossain. 

Äiti on taloudellisesti tiukilla, joten yliopistoon päästäkseen Cemin on itse hankittava rahat valmennuskurssiin. Hän saa työpaikan kirjakaupasta, jonka kirjojen tuoksua ja ilmapiiriä hän rakastaa, mutta palkka on liian pieni. Hän pestautuu kaivomestarin apulaiseksi vannottuaaan ensin äidilleen, ettei laskeudu kaivoon.

Työ on raskasta, mutta mestari Mahmut on ystävällinen ja palkka hyvä. Eräänä päivänä sattuu onnettomuus, mestari jää kaivoon ja Cem pakenee paikalta kauhun vallassa.

Koko junamatkan kotiin hän odottaa vain, milloin poliisi tarttuu hänen niskaansa. Ei tartu, ja aika kuluu. Cemin kotipaikkakunnalle ei kaivomestari Mahmutista kuulu yhtään mitään. Lopulta Cem 45-vuotiaana menestyvänä miehenä haluaa käydä kylässä, jossa kerran oli kaivomestarin apulaisena. 

Hän saa kuulla, että Mahmut oli lopulta löytänyt vettä, saanut menestystä ja yllin kyllin maallista hyvää. Rikkaiden miesten tapaan hän oli ottanut kauniin vaimonkin. Kyläläiset olivat onnistuneet nostamaan hänet kaivosta voipuneena ja toinen olkapää loukkaantuneena, mutta ennen pitkää hän laskeutui taas kaivoon. Kaivoihin, yhteen toisensa jälkeen. Nyt jo iäkäs Mahmut oli menehtynyt viisi vuotta sitten. 

Tällä välin Cem oli valmistunut yliopistosta geologiksi ja hänestä oli tullut alansa merkittävä asiantuntija, jota haluttiin kuulla eri puolilla maailmaa. Yhdessä vaimonsa kanssa hänellä oli myös menestyvä yritys. Kaikki nämä vuodet häntä painoi kuitenkin Mahmutin kohtalo. Syyllisyys ei antanut yön eikä päivän rauhaa. Ja kaiken aikaa Mahmutilla oli hänen tietämättään kaikki hyvin. 

Punatukkainen nainen onkin ennen muuta kirja syyllisyydestä. Miten paljon turhaa syyllisyyttä tässä maailmassa kannetaankaan  ja miten paljon elämän kaunetta ja hyvyyttä sen mukana menetetään. Paetessaan Cem oli ollut vasta lapsi, jonka ei olisi pitänyt edes päästä vaarallisellle kaivotyömaalle.  

Kirjan muita juonteita ovat isä-poika-suhteet ja Cemin ensirakkaus (pakkomielle) Punatukkaiseen naiseen.

Lopussa tulee yllätys. Kertojana onkin Punatukkainen nainen ja moni asia kääntyy päälaelleen. Jos tämä olisi jääkiekkoa, se olisi ilmaveivi. 

Jotta en spoilaisi, en kerro enempää.

Mutta taidanpa lukea vielä toisenkin Orhan Pamukin. 

 

 

 
Syksyn sävel 2019
26.09.2019 11:32

 

Syksyn 2019 sävel on moniääninen ja riitasointuinen.

Voi olla ettei maailma kuohu enempää kuin ennenkään, mutta kaikkialle ehtivän median ansiosta joudumme kuulemaan ja näkemään kaiken reaaliajassa. Itse olen kylläkin jo painanut jarrua turhalle informaatiotulvalle. En lue rikosuutisia enkä katso onnettomuusvideoita. Miksi minun pitäisi nähdä kahden auton törmäävän toisiinsa ja syöksyvän jokeen? Ei miksikään. Jos tarpeen, osaan kuvitella sellaisen tilanteen itsekin.

Syksy täyttyy kuitenkin oikeista uutisista, jotka päivittyvät koko ajan ja joita on syytä seurata.

Republikaanipresdentti Donald Trumpin tähänastinen kausi on ollut "klomppinen", kuten me Luvialla sanomme.

Hän on kompastellut, mokaillut, selitellyt ja valehdellut. Kynnys syytteen nostamiseen istuvaa presidenttiä vastaan on kuitenkin ollut korkea. Nyt se on ylitetty  demokraattipomo Nancy Pelosin johdolla. Viimeinen niitti oli väitetty vehkeily vieraan vallan eli Ukrainan presidentin kanssa. Puhelinkeskustelun mukaan Trump on saattanut syyllistyä jopa kiristykseen.

Seuraavat viikot Yhdysvalloissa kinataan puhelutaltioinnin aitoudesta ja juristit tekevät tiliä. Trump ottaa yleisönsä kuten ennenkin: viittaamalla "noitavainoon". Hän selviää kuivin jaloin, minkä Pelosi varmasti tiesi. Varsinainen tavoite olikin häiritä Donaldin jo alkanutta presidentinvaalikampanjaa. 

Rapakon tällä puolen kohistiin, kun Boris Johnson palasi Yhdysvaltain matkaltaan brittiparlamentin eteen.

Pääministerikautensa räyhäkkäästi aloittanut BoJo on viime päivinä tarponut nöyryytyksestä toiseen. Hänen varmana pitämiään uusia sopimusneuvotteluja EU:n kanssa ei tule. Jean-Claude Junckerin lounaalla pantiin merkille BoJon lysähtäminen, kun hän ymmärsi, miten pihalla oli koko bexit-prosessista. Ranskan-matkalla hän joutui jäämään pois tiedotustilaisuudesta, koska ei olisi yleisön buuauksilta saanut ääntään kuuluviin. Sitten tuli mälli. Korkein oikeus katsoi yksimielisesti, että BoJon määräys parlamentin istuntokauden keskeyttämisestä viideksi viikoksi oli laiton.

Parlamentti on palannut työhönsä, mutta laineet eivät ole asettuneet. Monen kunnon britin on vaikea sietää, että BoJo sekoitti kuningattarenkin juoneensa. Tahtomattaan kuiningatar antoi luvan laittoman päätöksen tekemiseen. Kiista olisi perustuslaillinen, jos briteillä olisi perustuslaki. Vaan ei ole.

Tänään BoJo esiintyy uhmakkaana ilman aikomustakaan tehdä johtopäätöstä omasta asemastaan. Hänellä on vahva mandaatti ja kun hänen pontimensa virallisesti on demokratian eli kansanäänestyksen tuloksen kunnioittaminen, ei häntä niin vain kaadeta. Todennäköisesti hän kaatuu vasta hallituksensa mukana ennemmin tai myöhemmin.

Kun brexit-jakolinjat ovat selkeät ja vahvat niin konservatiivi- kuin työväenpuolueessakin, nähdäänkö vielä sekin ihme, että Britannian poliittinen kenttä sirpaloituu muun Euroopan malliin?

Ei se ihme olisi. Yllättävämpääkin on nähty.

Vaahtera pudottelee jo lehtiään, joten pihaa siivoamaan tästä.

Tai jos ostaisikin lehtipuhaltimen ja puhaltaisi kaikki naapurin puolelle? Vitsi vitsi.

KORJAUS.

Donald Trumpin kohdalla on toistaiseksi kyse virkarikostutkinnasta, ei syytteestä.        

 

 

 
Kataisen voitto oli ansaittu
25.09.2019 11:53

 

Brysselin simpukkapatojen ääreltä kotiin palaava Jyrki Katainen on tiukassa äänestyksessä valittu Sitran yliasiamieheksi.

Yliasiamies on hieman outo titteli, joka tässä tapauksessa tarkoittaa Sitran johtajaa.

Kataisen valinnasta syntyi yllättävä haloo. Rannalle jäänyt professori Markku Wilenius ehätti heti julkisuuteen marmattamaan, että hän olisi ollut pätevämpi. Wilenius vetosi tieteelliseen kompetenssiinsa. Huonon häviäjän puhetta. 

Myös asiasta mitään tietämättömät nettikeskustelijat olivat alta aikayksikön vakuuttuneita siitä, että valinta oli täysin poliittinen. Ja kun jotain asiaa vatkataan tarpeeksi, sitä aletaan pitää totena. Monet alkoivat.

Hyvä on. Jos katsot että Katainen sai paikan ansaitsemattomasti, teepä huviksesi perässä kaikki se mitä hän on tehnyt.

Aloita Siilinjärveltä. Se on joku suomalainen paikkakunta jossain.

Mene mukaan politiikkaan ja asetu kansanedustajaehdokkaaksi. Se edellyttää että joku pyytää sinua ja uskoo kykyihisi. Seuraavaksi sinun pitää vaaleissa saada niin paljon ääniä että tulet valituksi. Pyri myös puolueesi johtoon ja hanki sellainen kannatus omissa joukoissasi, että sinut valitaan puheenjohtajaksi. Sen jälkeen sinun pitää viedä puolueesi vaalivoittoon, jotta pääset pääministeriksi. Meriittiä ja ansioita kannattaa kerryttää vielä lisää niin paljon, että sinut nimitetään yhdelle Euroopan huippupaikalle, komission varapuheenjohtajaksi. 

Helppo nakki vai mitä?

Markku Wilenius olisi saattanut olla hyvä tutkimusjohtaja, mutta nyt haettiin koko puljun johtajaa.

Ja se on ihan eri asia.

 

 
Vanhat tuttumme Downton Abbeyssa
24.09.2019 11:23

 

Downton Abbey -televisiosarjan jokaisen jakson nähneenä en tietenkään voinut jättää DA-uutuuselokuvaa katsomatta. Ihan kuin vanhoja tuttuja olisi tavannut.

Tv-sarjan päätyttyä vuoteen 1925  Crawleyn ylimystöperheen elämässä on nyt edetty syksyyn 1927. Kriiseiltä ja dramatiikalta on säästytty. Taloudelliset huoletkin näyttävät haihtuneen, enää ei puhuta kartanon ottamisesta muuhun käyttöön eikä henkilökunnan vähentämisestä. Sodasta on aikaa, eikä seuraavasta vielä tietoakaan.

Molemmat tyttäret Ladyt Mary ja Edith ovat onnellisesti naimisissa, ja heidän vanhempiensa pitkä avioliitto on seesteinen. Kaikki on yltäkylläistä, täydellistä.

Kaltaiselleni maalaistytölle DA-sarja osoitti, millaista englantilaisen yläluokan elämä 1900-luvun alussa oli. Uskomattoman ylellistä. Kuten Crawleyn perheessäkin, varallisuus ja elämäntapa otettiin annettuina. Palvelusväkeä riitti.  

Elämäntapaa ei kyseenalaistettu myöskään tässä Michael Englerin ohjaamassa elokuvaversiossa. Ei tarvinnutkaan, yhteiskunnalliselle kritiikille ja analyysille on paikkansa muualla. 

Epookin kuvaus ja pukuloisto ovat nautintoa silmille. Käsikirjoittajalla on kuitenkin ilmiselvästi ollut vaikeuksia koota kiinnostava parituntinen. Mukaan on ympätty yhtä ja toista.

Kuten kuninkaan murhayritys, jonka Crawlien vävy Tom taitavasti ja huomaamattomasti estää. Kuningaskin vierailee kartanossa ja tuo ylimielisen henkilökuntansa tullessaan. Tämäkös kismittää talon omia palvelijoita niin paljon, että kuninkaan hovimestarille annetaan tupla-annos unilääkettä ja teljetään hänet lukkojen taakse. Sillä aikaa Downtonin henkilökunta valmistaa ja tarjoilee ruoan. Osa kuninkaan palvelijoista oli sitä ennen harhautettu lähtemään kiireesti muualle, jossa heitä muka tarvittiin. Överiä toki. Kuninkaan palkollisista löytyy myös varas, jonka mielestä Crawleyt eivät ansaitse kaikkia kauniita esineitään. Hänet paljastaa ja taltuttaa viehättävä sisäpalvelija rouva Anna Bates. Huomaamattomasti ja diskreetisti totta kai. Lisää sadun hohdetta tulee mukaan, kun leskeksi jääneen vävypoika Tomin uusi rakkaus, seuraneidiksi luultu Lucy Smith paljastuukin  perijättäreksi.

Kaksi henkilöä nousee ylitse muiden kuten tv-sarjassakin. He ovat leskikreivitär Violet (iki-ihan Mgggie Smith) ja hovimestari Mr. Carson (Jim Carter). Vanhan naisen yksinoikeudella Violet saa olla pisteliäs ja puheissaan arvaamaton. Mr. Carson puolestaan on jo eläkkeellä, mutta hänet kutsutaan hätiin kuningasvierailun ajaksi. Sama auktoriteetti ja asioiden hallinta ovat tallella. Hän on vaativa, mutta oikeudenmukainen esimies ja isäntäväelle aina ehdottoman lojaali. Palvelusväen ruokapöydässä hän ei salli pienintäkään naureskelua isäntäväen kustannuksella. Olisi mielestäni hyvä esimerkki esimiesvalmennukseen.  

Ellei ole nähnyt tv-sarjaa, katsoja tuskin pääsee jyvälle, kuka kukin on. Jos ei tiedä aiemmista tapahtumista, elokuva vaikuttaa varmasti sekavalta.

Toisaalta tämä jatko-osa tv-sarjalle lieneekin filmattu Downton-fanien iloksi vähän kuin tilaustyönä.

Sellaisena se täyttää paikkansa hienosti. Tämän hurmaavan vallasväen seurassa olisi viihtynyt pidempäänkin.   

 

 

 

 

 
Budjetti julkistettu
21.09.2019 14:09

 

Antti Rinteen hallituksen ensimmäinen budjetti on julkistettu ja menossa eduskuntaan.

Menot lisääntyvät vaikka ei olisi varaa ja lupaukset vielä enemmän. Nimenomaan lupausten kanssa olisi kannattanut olla varovainen. Ne perustuvat suurelta osin työllisyyden nousuun, mikä on toistaiseksi uskon asia.

Jos huonosti käy, hallitus joutuu perumaan omia lupauksiaan. Voi arvata mikä älämölö siitä seuraa. Puurokuppi on tuotu ihan tuohon nenän eteen ja sitten se vedetään pois. Siinä vaiheessa Rinteen hallitus saattaa kokea ensimmäisen todellisen kriisinsä.

Ei mennä asioiden edelle. Siitä huolimatta, että Rinteen hallitus haluaa rökittää minua, toivotan sille kohtuullista vaalikauden mittaista menestystä. Ei kukaan hyödy siitä, että Suomella menisi huonosti eikä siitäkään, että alettaisiin sählätä ennenaikaisten vaalien kanssa. Tekemistä on muutenkin.

Miten minun näissä arpajaisiissa kävi? Verotukseni kiristyy. Lämmitysöljyn ja bensan hinta nousee. Kotitalousvähennys supistuu. Varmaan uusiakin kiristyksiä tulee, kunhan päsevät loppuvääntöihin asti.

Kukkaro kevenee, mutta ei valiteta. Kyllä tästä selvitään.

Parhaat asiat ovat edelleen ilmaisia, kuten lenkkipolut ja kuoputtaminen omassa pihassa. 

 

 
Junttia ja kökköä asiakaspalvelua
19.09.2019 15:49

 

Minulla oli sovittu tapaaminen erään palveluja tuottavan yrityksen esimiehen kanssa. Olin asiakas, joka tarvitsi palvelua ja oli valmis maksamaan siitä.

Jääköön sanomatta minkä alan yritys ja millä paikkakunnalla, sillä tapaus ei mairittele yritystä.

Kyseinen kaupunginosa on minulle aika vieras, joten lähdin ajoissa ehtiäkseni varmasti. Jonkin aikaa katuja eestaas ajeltuani löysin yrityksen ja vieläpä vartin etuajassa. Astelin sisään, istuisin ja odottaisin, ellei yhteyshenkilöni olisi vielä paikalla.

Pimeähkön hallin perällä jykevän tiskin takana istui kaksi henkilöä, nainen ja mies. Seisahduin naispuolisen asiakaspalvelijan eteen kertoakseni sovitusta tapaamisesta, mutta nainen ei edes vilkaissut minuun. Hänellä näkyi olevan jokin työ tietokoneella kesken.  No, sitähän sattuu. Odotetaan pois. Mutta näppäily ja ruudun tuijottaminen vain jatkuivat. Olisi luullut olevan helppo siinä työn lomassa nyökätä minulle ja sanoa, että kestää vielä pienen hetken. Tai vielä paremmin, että anteeksi mutta kestää vielä hetken. Ei sinne päinkään.

Kun tätä tiskin takana seisottamista oli jatkunut jonkin aikaa, minua alkoi huvittaa. Vallankäyttöähän tämä oli. Ellei valta riitä muuhun, niin aina se asiakkaan nöyryyttämiseen riitää. Asiakkaalta pitää ottaa luulot pois ja osoittaa että hän on alimmalla portaalla tämän firman hierarkiassa.  

Lopulta nainen suuntasi katseensa minuun ja kysyi: "Mitä asiaa?". Tervehtimättä. Asettelin kasvoilleni (ystävällisen ja yhteistyöhaluisen) hymyn ja sanoin: "Hyvää päivää, olen Eeva-Leena Vaahtio ja olen sopinut -- jne." Tulihan se hyvää päivää sieltä pakottamalla vastaukseksi.

Yhteyshenkilöni ei ollut paikalla (koska olin tullut etuajassa, se ei ollut hänen vikansa), joten nainen viittasi kädellään pitkän tiskin toisessa päässä istuvaan mieheen. Jos siirtyisin sinne, tämä voisi hoitaa asiani. Koska liikuntakykyni oli vielä tallella toisin kuin näillä tiskintakaihmisillä, siirryin kyseisen miehen eteen. Irrottamatta katsettaan ruudusta ja takapuoltaan tuolista mies sanoi: "Jaaha mitäs". Tervehtimättä totta kai. Asettelin taas kasvoilleni (sen ystävällisen ja yhteistyöhaluisen) hymyn ja sanoin: "Hyvää päivää. Olen Eeva-Leena Vaahtio ja olen sopinut --." Mies vastasi hyvät päivät mutta ei sanonut nimeään.

Siitä eteenpäin kaikki sujui odottamattoman hyvin. Ammattilainen osasi asiansa, jatkosta ja aikataulusta sovittiin. Keventynein mielin lähdin takaisin liikenteeseen.

En ihan kokonaan keventynein, vaan jäin miettimään millaisin eväin varustettua väkeä meillä liike-elämässä onkaan ja kuinka paljon. Ja miten ihmeessä yritys voi menestyä, jos sen henkilöstöltä puuttuvat käytöstavat ja palveluasenne. Tämä ei tietenkään ollut koko kuva, vaan palanen isommasta. Mutta valitettavasti totta.

Pitääkö olla huolissaan? Pitää.     

 

 

 

 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 8 / 198