Mistä tämä kaikki äijäily?
12.09.2019 13:15

 

Jari Tervolta on juuri ilmestynyt 700-sivuinen kirja Vesa-Matti Loirista. Julkkareita vietetään tänään.

Sitä kirjaa en tule lukemaan, se on varmaa. Päivän lehdissä ja verkkosivuilla on kerrottu kirjan sisältö, joka on pääosin viinanhuuruista örveltämistä. Naiset vaihtuvat Veskun ympärillä solkenaan. Aina välillä nyrkki puhuu, kun Loiri kellistää katuun sen kenen naamasta ei satu tykkäämään.

Helsingin Sanomien arvio kiinnittää huomionsa siihen, että Tervo hyppää kritiikittä mukaan kohdehenkilönsä ihailijakerhoon. Hän ei kysele eikä analysoi. Voi siis olla, ettei Tervo vieläkään saa Finlandia-palkintoa. Mutta viisainta tietysti olla arvostelematta kirjaa jota ei ole lukenut. Eikä tule lukemaankaan, kuten sanottu.

On sääli, että monilahjakkaan Vesa-Matti Loirin elämä meni sellaiseksi kuin meni.  Ja sekin on sääli, että Jari Tervo tärvää kiistämättömät kirjalliset lahjansa sensaatiohakuiseen viihteeseen.

Money talks. Loiri-kirjan kaupallinen menestys ja lööppijulkisuus ovat taattuja.

Hesarissa oli äskettäin näyttelijä Antti Luusuanniemen haastattelu. Näyttelijä kertoo siinä miten oli bilettänyt toisen miesjulkkiksen kanssa aamuun asti. Hän oli herännyt hotellin sängyssä täysissä pukimissa, kuten myös julkkiskaveri. Miestoimittajan kirjoittama juttu oli myönteisen ja ihailevan sävyinen. Kuka tätä tarinaa tarvitsi? Eikö nelikymppisellä perheenisällä ollut muuta kerrottavaa? Mikä meidän ajassamme ruokkii tällaista äijäilyä?

Naiset katsovat äijäilyä sivusta. Miehet vievät tilan ja huomion.

Minulla on tapana kiinnittää huomiota monen mielestä merkityksettömiin yksityiskohtiin ja piiloviesteihin. Niinpä Kuntatalon eilisessä puoluejohtajapaneelissa en voinut olla panematta merkille, miten naisenemmistöstä huolimatta tilaa hallitsivat Antti Rinne ja Petteri Orpo. En syytä heitä äijäilystä, molemmat ovat sympaattisia ihmisiä. Ilmeisesti ilman omaa syytään heidät oli sijoitettu paneelin keskelle ja naispuheenjohtajat heidän ympärilleen kuin Charlien enkelit ainakin.  (Myös Jussi Halla-aho oli sijoitettu reunalle.)

Rinne ja Orpo olivat varmoja ja rentoja. Heillä oli siihen varaa, koska tiesivät, että saavat kyllä sanoa sanottavansa. Välillä he naureskelivat keskenään kuin parhaat kaverit. Meillä keskusteluohjelmissa pienistä kevennyksistä ja huumorista yleensäkin vastaavat miehet. Naiset puhuvat tiukkaa asiaa paljon ja nopeasti ja ilman hymyn häivettä. 

Mainitussa Kuntaliiton paneelissa esimerkiksi totinen torvensoittaja Maria Ohisalo esitelmöi heti aluksi  jostain kaivoksesta, vaikka toimittajan kysymys oli tarkoitettu vain kevyeksi alkuverryttelyksi. Li Andersson kiljui Petteri Orpolle peruskoulun tulonsiirroista, eikä Petteri näyttänyt panevan kiljumista lainkaan pahakseen.

Itsetunnostahan tässä on kyse. Kun tietää pärjäävänsä, voi vähän höllätä ja rentoutua. 

Kaikille tytöille pitäisi järjestää pakollinen itsetuntokurssi jo yläkoulussa. Vielä mieluummin alakoulussa.

Katsokaas tytöt, se on niin, että istumajärjestykseenkin voi itse vaikuttaa. 

 

 

 

 

 

 
Onneksi kesä jatkuu
10.09.2019 14:32

 

Miten tässä aina näin käy? Ovatpa sitten kysymyksessä euroviisut tai kansainväliset missikisat, suomalaista veikataan voittajaksi, mutta joku muu vie potin.

EKP:n pääjohtajaksi oli ehdolla kaksi suomalaista, Erkki Liikanen ja Olli Rehn. Heidän pätevyyttään ei kukaan pystynyt kiistämään. Takana oli nuhteetonta pankkiuraa ja ministeritason kokemusta. Asiantuntijat veikkailivat vain keskenään, kumpi heistä. Ei kumpikaan.

Suomen pojat jäivät lehdellä soittelemaan. Voiton vei ranskalainen Christine Lagarde, jonka ura ei ole sujunut aivan nuhteettomasti . Ellen väärin muista, hän on tehtävään sääntöjen mukaan yli-ikäinenkin, mutta mokomaan yksityiskohtaan ei nyt kiinnitetty huomiota. Kuten ei EU:ssa muutoinkaan sovituista säännöistä piitata. Lagarde nimitetään tehtävään lokakuussa.

Jutta Urpilainen on tunnettu nimi Euroopassa tiukkana taloudenvartijana. Suomen valtiovarainministerinä hän näytti kyntensä mm. Kreikan velkakriisin yhteydessä. Kun tänään Brysselissä jaettiin komissaarien salkkuja, pidimme talouskomissaarin tehtävää Jutalle lähes itsestäänselvyytenä. Toisin kävi taas. Tämän painavan salkun vei italialainen. Hah. Olisivat nyt siellä Brysselissä edes googlanneet nähdäkseen miten Italia rikkoo EU:n taloussääntöjä ja missä jamassa Italian talous on. Mutta eihän sillä ollut merkitystä.

Britanniassa asiat ovat jo niin sekaisin, ettei niitä viitsi enää kommentoida. Meno parlamentin alahuoneessa on ollut kuin hollituvassa, ja viimeksi erosi parlamentin puhemieskin. Nyt ammottavat penkit tyhjinä ja ovet ovat säpissä, sillä parlamentti on Boris Johnsonin määräämällä pakkolomalla.

Jälleen kerran on hienoa todeta, miten upea maa Suomi on. Meillä on perustuslaki, jonka noudattamista vahditaan tarkoin. Ja eduskunnan puhemies Matti Vanhanenkin, joka ilmaisi huolestumisensa kansanedustajien kielenkäytöstä, voi olla ihan tyytyväinen. Emme yllä läheskään brittien tasolle.

Onneksi kesä jatkuu, lämpöasteita on varjossa tällä hetkellä 24 Celsiusta. Ei auttanut kuin hakea jo talvisäilöön laittamani sortsit ja toppi esiin nurmikon leikkuuseen ryhtyessäni. Hikistä puuhaa se oli näinkin, mutta vissyt ja kahvit verannalla maistuivat aivan mainioilta. Kesäkukat kukkivat vielä, ja piha on nyt kaunis, kun viimeisetkin rakennustelineet on haettu pois.

Kokonaan ohi ei remppa vielä ole, sillä uutta ulko-ovea joudun odottamaan muutaman viikon. Mielelläni järjestäisin jo tupareita, mutta odottavan aika on tunnetusti pitkä.

No, aika kuluu vaikkapa kepun uuden puheenjohtajan linjauksia odotellessa. Tähän mennessä Kulmuni on sanonut vain, että keskustapuolue tulee poistamaan ihmisten hädän ja ahdistuksen.

Se ei ole vähän se.   

 

 
Orasen Manu
09.09.2019 20:26

 

Raija Oranen on suosittu kirjailija, jota en ole tätä ennen lukenut. Hänen edustamansa kirjallisuuden tyylilaji ei vain ole minuun iskenyt. Nyt tuli tartuttua Manuun (Otava 2019).

Manu on romaani, jossa Oranen panee muistamattoman presidentin muistelemaan. Faktaa ovat YYA-sopimuksen vuosijuhlat ja monet tärkeät tapahtumat, muu on kuviteltua. Tai ei kokonaan kuviteltua, sillä yhtenä tietolähteenä Orasella on ollut rouva Tellervo Koivisto.

Lopputulos on haikea. Vanhenevan presidentin on välillä luettava omia kirjojaan, jotta muistaisi, mitä vielä jokin aika sitten muisti. Muistot, todet ja epätodet, sekoittuvat arkeen ja uniin. Painajaiset eivät jätä rauhaan jatkosodassa taistellutta miestä. Eivät hänen presidenttikautensa päivätkään olleet kaikkein helpoimpia. Tuli talouslama, pankkikriisi ja sosialismin romahdus. Itänaapurin epävakaus  ja huoli Suomesta valvottivat.

Arvostelu oli raakaa ja repivää. Lukiessa tuli miettineeksi, miten paljon vähemmällä Sauli Niinistö pääsee. Tietenkin pääsee, sillä Niinistö ei sähellä sisäpolitiikassa eikä hänellä muutenkaan ole valtaa siihen nähden, mitä Koivistolla oli. 

Orasen romaani on myös Manun ja Tellervon rakkaustarina. Presidenttinä Koivistolla ei koskaan ollut niin sanottua hovia. Tellervo oli hänen hovinsa, jonka kanssa hän jakoi asiat. Valtakunnan ja maailmanpolitiikan ongelmia ratkottiin kahdestaan Tähtelän tuvan kahvipöydässä tai saunan lauteilla. Joskus avattiin viinipullokin. Tellervo oli ainoa ihminen johon hän täysin luotti.

Politiikassa Koiviston luottohenkilö oli Harri Holkeri, rehellinen mies joka ei harrastanut pelejä. Inhokkipuolelle kuului Kalevi Sorsa, joka ei Manun mielestä muuta tehnytkään kuin pelasi. Omaan pussiinsa tietysti.

Oranen oli hyvin tavoittanut koivistomaisen filosofoinnin, ja monet aforismit olivat tuttuja. Parhaasta päästä oli Koiviston lausahdus demokratiasta: "Demokratia on riskialtis tapa hallita valtiota, kun sekä viisaan että tyhmän ääni painaa vaaliuurnassa yhtä paljon."

Pidin myös hänen näkemyksestään tiedosta. Hän sanoi, että vaikka tieteellisessä tiedossa voi olla epätarkkuuksia, se on silti luotettavampaa kuin mikään muu tieto.

Yhdestä asiasta Oranen ansaitsee tukistuksen. Jos lähtee jäljittelemään lounaismurretta, joka oli Koivistojen kotimurre (ja minun), pitää varmistua, että se on sitä murretta jota tarkoitetaan. Yksikään turkulainen ei puhu rukkasista, kuten Oranen on pannut Koiviston tekemään. Vanttuista Turussa puhutaan.

Samaten särähti korvaan, kun Manu mietti Tähtelän pihassa, joko Tellervo kohta joutuu saunaan. Joutuu? Lounaisessa Suomessa joutuminen viittaa pakkoon, ja siitähän tässä ei voinut olla kysymys. Manu varmasti mietti, jokohan Tellervo pian ehtii tai "kerkee" saunaan.

Mitään uutta ja yllättävää Oranen ei lukijoilleen ole Mauno Koivistosta löytänyt. Hän on kuitenkin tehnyt paljon taustatyötä ja saanut aikaan mukavasti eteenpäin soljuvan ja luettavan tarinan. 

 

 
Keskusta Kulmunin kauteen
08.09.2019 13:17

 

Keskustalaiset valitsivat eilisessä ylimääräisessä puoluekokouksessaan uudeksi puheenjohtajakseen Katri Kulmunin.

Torniolainen 32-vuotias  toisen kauden kansanedustaja voitti kilpakumppaninsa Antti Kaikkosen selvin numeroin 1092 - 829. Vaikka media tiesi jo pari päivää ennen Kulmunin voittavan, äänestystulos oli sittenkin yllättävä. Tiukempaa ja tasaisempaa äänten jakautumista olisi odottanut, onhan Kaikkonen kokenut ja näkyvä, monissa liemissä keitetty poliittikko. Häntä pidetään myös  joviaalina  ja kaikkien kanssa toimeen tulevana hyvänä tyyppinä. Eivät huonoja ominaisuuksia monipuoluemaassa, jossa on kaikkien kanssa pärjättävä.

Mutta keskustalaiset päättivät toisin. Kulmunin valintaa on perusteltu "uusilla tuoreilla kasvoilla" ja "tarpeella uudistaa puolueen linjaa". Täh?

Jo ennen kuin olin lukenut Marko Junkkarin analyysin (hs.fi), mietin, mikä ihmeen uusi kasvo Kulmuni on. Hänhän on ollut mukana puolueen johdossa varapuheenjohtajana niin Sipilän hallituskaudella kuin rökälemäisen vaalitappionkin aikana.  Mitä hän teki puolueen uudistamiseksi?  Nytkö Kulmuni vain pyyhkii Sipilän pölyt jaloistaan ja aloittaa "tuoreena kasvona" puhtaalta pöydältä?

Onnea yritykseen ja lykkyä tykö, mutta kepu saattoi  juuri iskeä naulan omaan arkkuunsa.

Katri Kulmunilta puuttuu kokemusta, eritoten johtamiskokemusta. Ja se on paha puute, koska keskustassa on totuttu voimakkaisiin johtajiin. Lihaksia tarvitaan myös muiden puoluejohtajien porukassa pärjäämiseen. Kulmunilta puuttuu karisma ja tllan ottamisen kyky. Epävarmuus paistoi läpi jo hänen puoluekokouksessa pitämästään vaalipuheesta. 

Omia puheitaankin Kulmuni on ehtinyt perua. Ilmoittautuessaan puheenjohtajakisaan hän sanoi ilman muuta ottavansa heti valtiovarainministerin salkun, mikäli tulee valituksi. Tätä hän perusteli sillä, että valta ja vastuu kuuluvat yhteen. Eilen hän sanoi, että "mitään ministerirulettia" ei tule, nyt on keskityttävä puolueen kannatuksen kasvattamiseen.

Särähti korvaan. Olisin mielelläni kuullut tuoreen puheenjohtajan sanovan jotain nättiä siitä miten hän haluaa toimia suomalaisten ja Suomen parhaaksi. Sellaista ei kuultu. Elinkeinoministerimme keskittyy vain kepun kannatuksen nostamiseen. 

Plussapuolelle merkittäköön, että Mika Lintilä saa jatkaa valtiovarainministerinä. Hallituksen tervejärkisin ihminen sentään.     

 
Meidän presidentistä tykätään
07.09.2019 15:55

 

Mikäs on Sauli Niinistön ollessa tasavallan presidenttinä, kun suosio on ennennäkemätön.

Soraääniä ei kuulu.

Helsingin Sanomien juuri teettämässä kyselyssä yli 90 prosenttia haastatelluista katsoo, että Niinistö on hoitanut tehtävänsä vähintään melko hyvin. Pisteitä tuli kaikista puolueista. Siten Niinistön vanha vaalislogan näyttäisi   pitävän paikkansa: vastakkainasettelun aika on ohi. 

No ei se ole. Kysely koski vain presidentin tehtävien hoitoa.

Niinistö on lunastanut lupauksensa olla koko kansan presidentti, sitä todistavat tuoreet luvut. Sdp:n kannattajista 63, keskustan 62 ja kokoomuksen kannattajista 59 prosenttia katsoi Niinistön hoitaneen tehtävänsä erittäin hyvin.

Mielenkiintoista, että hänen vanhan taustapuolueensa kannattajat olivat hieman muita kriittisempiä. Kun vastausten perusteluja ei ole avattu, voi ajatella osan kokoomuslaisista pettyneen siihen, ettei Niinistö ole vienyt eikä ainakaan toistaiseksi  ole viemässä Suomea Natoon.

Sauli Niinistö nauttii myös ulkomailla huomattavasti suurempaa arvostusta kuin pienen pohjoisen maan presidentin osalle voi odottaa. Siinä samalla on tullut arvostusta Suomelle.

Niin että onneksi olkoon Sauli ja kiitos hienosta työstä.

Muuten olen sitä mieltä, että pikku Aaroa piilottelette Jennin kanssa ihan turhaan.

Asutaanhan maailman vakaimmassa maassa, jossa vauvat ovat hyvin  turvassa. Jos kenen, niin presidentin pitäisi siihen luottaa.

Isoäidit ja tädit ovat virkanneet ja kutoneet kymmeniä tossuja ja nuttuja Aarolle jo ennen hänen syntymäänsä. Vauvan odotukseen osallistui ilolla koko kansa. Nyt poika on jo puolentoista vuoden ikäinen, mutta häntä ei  ole päästetty kameroiden eteen vanhempiensa kanssa edes pieneksi hetkeksi. 

Se tuntuu loukkaavalta. Töykeältä.    

 

 
Maasta pienetkin ponnistavat
06.09.2019 12:37

 

Kiitos palautteesta. Eilisessä postauksessani ohitin pienpuolueet kokonaan. Totta, eikä ollut ensimmäinen kerta. Korjataan asia nyt.

Vasemmistoliiton veturi Li Andersson on monesti sijoittunut kärkeen eri viestimien Valovoimaisin poliittikko -ja vastaavissa äänestyksissä.

Hänen kanssaan muun muassa mentäisiin mieluiten lasilliselle.

Lin henkilökohtainen suosio ei kuitenkaan riitä nostamaan puoluetta keskisuurten sarjaan. Viimeisin mittaus osoitti 8,1 prosentin kannatusta, jossa oli hienoinen lasku edelliseen kuukauteen verrattuna.

Vasemmistoliitto on muodostettu yhdistämällä SKDL ja Suomen kommunistinen puolue, mistä puolueen nimeen tulee sana liitto. Se on kahden puolueen liitto, vaikka nykyään haluaakin usein esiintyä vain nimellä vasemmisto. Laitavasemmistolainen puolue on nykyään myös niin vihreä, että sitä tuskin erottaa varsinaisista vihreistä. Puolueiden yhdistymisestäkin on puhuttu, mutta se on torjuttu molemmilta tahoilta. 

Hallitusvastuu pukee Li Anderssonia. Kaikkitietävä oppositiopoliitikko on ottanut opetusministerin pestin tosissaan, hän puhuu nyt vähemmän ja näkyy vähemmän. Räväkkyydestä vastanneekin jatkossa eduskuntaryhmän puhis ja ex-ministeri Paavo Arhinmäki. 

Ruotsalainen kansanpuolue pysyttelee lammikossaan eikä edes yritä muuta.

Aina välillä rkp/sfp on väläyttänyt halujaan päästä todelliseksi kaksikieliseksi puolueeksi, mutta toistaiseksi ajatus ei ole ottanut tulta.

Silti moni suomenkielinen myöntää, että rkp olisi fiksu valinta. Liberaali, mutta konservatiivisella tavalla. Ankkalammikkosyndrooma kuitenkin haittaa. Kun Vaasan laajan päivystyksen sairaala on pelastettu ja ylioppilaskirjoitusten ruotsin koe turvattu, eivät suomenkieliset enää niin kovasti taida kiinnostaakaan. 3,8 prosentin kannatus ja kaksi ministeripaikkaa riittävät. 

Kristillisdemokraattien tavoitteet?

Li Anderssonin tavoin myös kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah on näkyvämpi ja suositumpi kuin puolueensa. Viime presidentinvaalikeskusteluissa Essayah peittosi kirkkaasti monta isomman puolueen puheenjohtajaa selkeydellään ja asiatiedoillaan.

Kun puolueen kannatus vuodesta toiseen on muutaman prosentin luokkaa (nyt 3,4), miksi roikkua mukana?. Kristillisdemokraattien tavoitteet on varmaan mainittu puolueohjelmassa, mutta suurelle yleisölle ne eivät ole auenneet. Kun kaikissa muissakin puolueissa on kristittyjä, pelkkä kristillinen sanoma ei riitä. Tarvittaisiin rohkeita aloitteita ja päänavauksia, niitä vain ei ole kuulunut. Pienikin puolue voi halutessaan toimia keskustelun herättäjänä.

Turha Liike Nyt 

Kun kokoomuslaiselle Harry "Hjallis" Harkimolle ei liiennyt ministerinpaikkaa, hän perusti oman liikkeen, joka sai nimekseen Liike Nyt! Sen piti olla täysin toisenlainen kuin mikään puolue, interaktiivinen ynnä muuta.

Ministerinpaikkaa ei ole tullut vieläkään, siihen ei Liikkeen 1,4 prosentin kannatus riitä. Joukko on ympäriltä harventunut. Mikael Jungnerkin keskittyy nykyään tanssikilpailuun. 

 

 

 
Hallitukselta näytöt vielä puuttuvat
05.09.2019 13:26

 

Puolueiden uusimmassa kannatusmittauksessa perussuomalaiset vetävät letkaa 20,6 prosentin kannatuksellaan.

Puolueen  johtoasema pohdituttaa politiikan analysoijia. Jussi Halla-ahon paluun ja Riikka Purran nousun eduskuntaan nähdään tekevän perussuomalaisista entistä vaarallisempia. Mikään puoliue demokratiassa ei tietenkään ole "vaarallinen" muuta kuin poliittisten vastustajien näkökulmasta. Takavuosien persuille oli vielä helppo tuhahdella, mutta nyt puolue on tiellä salonkikelpoisempaan suuntaan. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta eduskunnnan suureen saliin sopivia käyttäytymissääntöjä aletaan vähitellen oppia. Halla-ahon perussuomalaisia ei enää juuri kuule sanottavan persuiksi, ja kaikkein vähiten nimitys sopisi etäiseen ja lähes aristokraattiseen Halla-ahoon itseensä. Hän on kieltänyt puhumasta jytkystä eikä halua itseään sanottavan Mestariksi. Pesäero vennamolaisuuteen ja soinilaisuuteen on tehty. Sekä tohtori Halla-aho että varapuheenjohtaja, strateginen suunnittelija ja maisteri Riikka Purra taitavat sivistyneen argumentoinnin. Toisella oppositiopuolueella, kokoomuksella, on jo tekeminen, miten erottua perussuomalaisista.

Ei kokoomuksella silti kauhean huonosti mene.

Puolue on kakkosena (17,4%) ja kannatus osoitti hienoista nousua  sitten viime mittauksen. Kokoomuksen äänestäjäkuntaa ei tuuli kovasti heittele, koska varteenotettavia vaihtoehtoja ei ole. Petteri Orpolla on kuitenkin vielä vaikeuksia ujuttautua oppositiojohtajan rooliin. Hän ei vain saa siitä tehoja irti.

Sosialidemokraatit yltävät pronssille 16,9 %:n kannatuksella.

Se on pääministeripuolueelle huono tulos, etenkin kun varsinaiset koitokset ovat vasta edessä. Hallituksen alkutaival  on kulunut EU-puheenjohtajuusasioissa, jotka eivät demarien yhä iäkkäämmäksi käyvää kannattajakuntaa kiinnosta. Sirpa Paatero tarttui kyllä rivakasti Postin laajamittaiisiin palkanalennuksiin, jotka ovat epäsuhdassa johdon lähes miljoonan euron vuosituloihin. Tämä saattaa tuoda jonkin verran pisteitä, mutta isommat asiat odottavat ratkaisuaan. Miten saadaan nousuun työllisyys, jonka kasvuun kaikki hallituksen menolisäykset perustuvat?. Tähän asti on tehty selväksi vain, että ihmisten saamiseksi töihin ei käytetä pakkoa, vaan pehmeitä keinoja. Rinteen mukaan pakko ei edes kuulu hallituksen sanavarastoon. Jppii!  Minunkaan ei enää ole pakko maksaa veroja.

Vihreät ovat seuraavana 14,6 prosentin kannatuksella.

Suunta on hieman aleneva, eikä ulkoministeri Pekka Haaviston suosio näy puolueen kannatuksessa. Suuri yleisö ei ehkä edes tiedä Haaviston vihreydestä. Puolueen julkikuva on sekava ja kirjava. 

Keskustaa tulee vähän sääli.

Puolueella on komea menneisyys vuosikymmenten vastuunkantajana milloin demarien, milloin kokoomuksen kumppanina. Nyt kannatus riittää enää 11,6 prosenttiin, missä oli selkeä (-1,6 %) lasku edelliseen mittaukseen. Yksi syy on varmasti, että viime kuukaudet puolue on ajelehtinut ilman johtajaa. Edes kepun vannoutuneet kannattajat eivät myöskään näytä panevan painoa sille, että nykyhallitus tekee keskustalaisinta politiikkaa aikoihin. Muiden muassa 18 maakuntaa menivät läpi heittämällä.

Kepun edessä oleva puheenjohtajataisto on tähän asti ollut kaikkea muuta kuin taisto. Se ei ole nostattanut kipinää minkään vertaa. Tällä hetkellä Katri Kulmunilla on median mukaan hiuksenhieno etumatka kilpakumppaniinsa Antti Kaikkoseen. Kokemattoman Kulmunin valinta puheenjohtajaksi ja saman tien valtiovarainministeriksi olisi kuitenkin sama kuin heittäisi hänet susille. Seuraavassa puoluekokouksessa olisikin sitten jo Annika Saarikon vuoro.

Edessä on värikäs syksy. Britanniassa kiehuu brexit-soppa saaden päivä päivältä yhä kummallisempia piirteitä. Täällä meillä työmarkkinajärjestöt asettuvat taisteluasemiin.  

 

 
On onni olla suomalainen
02.09.2019 12:20

 

Brittiläisestä arvokkuudesta ei ole jäljellä rahtuakaan. Meuhkaavat ja riitelevät sen brexitinsä kanssa.

Mahtavatko ehtiä nauttimaan edes kello viiden teetä kurkkuleivän kera. Epäilen, etteivät.

Uusinta ja demokratian kannalta hälyttävintä on, että pääministeripuolueesta uhataan erottamisella jokaista puolueen kansanedustajaa, joka äänestää bexitiä vastaan. Parlamentista ei voida erottaa, mutta jo puolueesta erottaminen on kova juttu. Erotettu ei voi tietenkään enää toimia konservatiivien ryhmässä, mutta ei myöskään asettua uudelleen puolueen ehdokkaaksi. Sama kohtalo on sillä, joka on poissa tai pidättäytyy äänestämästä. 

Kovat ovat piipussa, sillä Boris Johnson tarvitsee tuekseen jokaikisen äänen. Täpärällä on: yhdestä äänestä kiinni.

Samaan aikaan brexit-valmistelusta vastaava ministeri on tiedottanut, että "ei voida luvata hallituksen noudattavan lakia".

Sisso. Yrittäkääpä kuvitella vastaavaa Suomeen. Sauli Niinistö antaisi Antti Rinteelle tämän pyynnöstä luvan keskeyttää eduskunnan toiminta viideksi viikoksi, jotta kansanedustajat eivät pääse säätämään Rinteelle epämieluisia lakeja. Ja samantien eurooppaministeri Tytti Tuppurainen ilmoittaisi, ettei hallitus lupaa enää noudattaa lakia.

Ei onnistuisi Suomessa. Jälleen kerran on hieno huomata, miten upea maa Suomi on. Demokratia toimii. Ihmiset tietävät oikeutensa, koska kaikki aikuiset osaavat lukea - toisin kuin Britanniassa.   

Meidän ongelmamme ovat pieniä.

Täällä väännetään kättä jostain hoitajamitoituksesta, jolla ei ole mitään tekemistä hyvän vanhustenhoidon kanssa. 

Ministeri Krista Kiuru (sd) vaatii, että lakiin tulee kirjata 0,7 hoitajaa per hoidettava. Olen eri mieltä. Hoitajamitoituksesta ei pidä kirjata lakiin yhtikäs mitään lukuja. Ammattilaisten täytyy itse tietää. Hoitoalan koulutus on mennyt hukkaan, jos se on vienyt järjen käytön.

Jos kumminkin kirjataan, tilastonikkarointiin käytetty aika kasvaa entisestään ja tilastoista tulee hoitotyötä merkittävämpi  tekijä. Tärkeintä on, miltä asiat viranomaisen silmissä näyttävät.

Vakavampi uhka on kuitenkin, että huonokuntoista vanhaa ihmistä ei oteta laitokseen, koska hoitajamitoitus on siellä jo täynnä. Mitoituksen noudattamatta jättämisestä tulisi sanktioita ja huonoa mainetta. Kotona asuvien vanhusten hoito jäisi  silloin sivuraiteelle.

Vanhustenhoito tarjoaa oivallisen kentän poliittiseen melskaamiseen, vaikka suuri osa vanhoista ihmisistä elää omillaan kaikki elämänsä päivät.        

 
Tähyillään taivaalle
31.08.2019 12:50

 

Tänä iltana ja ensi yönä ei pidä tuhlata aikaa nukkumiseen.

Nukkumisen asemesta kannattaa tähyillä taivaalle, sanovat Ilmatieteen laitos, Ursa ja Esko Valtaoja. He jos ketkä tietävät. Mutta  jos kumminkin aikoo nukkua, niin mieluiten ulkona, sanoo Nuku ulkona -kampanja.

Kautta aikain ihmiset ovat liittäneet vuodenaikojen vaihtumiseen ja muihin rajakohtiin uskomuksia, myyttejä ja rituaalejakin. Nykyinen venetsialaisten vietto elokuun viimeisenä viikonloppuna on vain ikivanhan perinteen jatkumo. Tänä iltana tulet syttyvät rannoille ja lyhdyt pihoille kesän päättymisen ja syksyn alkamisen merkiksi. Tulta ei enää palvota, mutta liekkien valaistessa pimeyttä on helppo ymmärtää, miksi sitä on palvottu. 

Venetsialaiset eivät ole kuitenkaan ainoa syy, miksi illalla ja alkuyöstä kannattaa pysytellä ulkosalla. Elokuun loppu tarjoaa mahtavia näytelmiä. 

Ilmatieteen laitos kertoo, että ensi yönä saatamme nähdä ensimmäiset revontulet eteläisenkin Suomen taivaalla. Puhuvat aurinkotuulesta, jolloin tuuli puhaltaa Auringon koronan aukosta. Kuulostaa huikealta, mutta ei ilmatieteilijöiden mukaan ole mitenkään poikkeuksellinen ilmiö eikä vaarallinen. Sitä ei ole myöskään aurinkotuuleen liittyvä magneettinen myrsky, joka saattaa näkyä revontulina. Jos taivas on pilvetön, upea luonnonnäytelmä on tiedossa.

Eikä siinä kaikki. Esko Valtaoja ja Ursa kehottavat tiirailemaan taivaalle Bongaa Linnunrata -kampanjan alkajaisiksi. Siihen riittävät omat silmät, apuvälineitä ei tarvita. Tähän bongailuun on hiljalleen hämärtyvä ilta parasta aikaa. Emme tietenkään voi nähdä Linnunrataa kokonaan, mutta jonkinlaisia utuisia häntiä ovat valokuvaajat pystyneet ikuistamaan.  Ilmiön kokeneet kertovat kolmiulotteisuuden vaikutelmasta ja tunteesta, että tähdet tuntuvat olevan jotenkin lähellä. Melkein pää niihin kolahtaa.  

Se näytelmä kannattaa nähdä. Näin meitä motivoi Esko Valtaoja: "Voimme kokea olevamme jotain suurempaa. Kun kaivat nenääsi, sieltä tulee tähtipölyä. Kaikki elävä koostuu raskaista alkuaineista, hiilestä, typestä ja hapesta, jotka ovat syntyneet Linnunradan tähtien kuollessa."  

Sitten on vielä Nuku ulkona -kampanja, joka haluaa saada ihmiset ulos nukkumaan edes yhdeksi yöksi. Ylen nettisivuilla kokemuksiaan kertovat ihmiset, jotka oikeasti nukkuvat ulkona osan vuotta. Ulkona voi tarkoittaa metsälaavua tai kotoista parveketta. Vuodenaikaan nähden sopivat varusteet vain, ja uni maistuu huonounisillekin. Stressi ja painajaiset häviävät saman tien. Uskotaan, nukahtavathan kiukkuiset vauvatkin heti kun vaunut työnnetään ulos. Muistan hyvin, miten Lapsenlapset nukahtivat jo, kun ulkovaatteita vasta puettiin.

Itse en kuitenkaan aio ulkona nukkumista kokeilla. En pelkää karhuja enkä rosvoja, mutta kammoan lintuja ja hiiriä jotka nukkuessani juoksisivat kasvojeni yli. Ja yrittäisivät näykkäistä. 

Hapekasta yöilmaa tulee avoimesta ikkunastakin. Se riittää minulle.

Tähyilläään taivaalle ja nautitaan näkemästämme.     

 

 

 

 

 
Ei vain idässä
30.08.2019 17:37

 

Ei vain idässä, vaan myös lännessä poljetaan demokratiaa niin että rytisee.

Edes räyhäkkään-röyhkeän Boris Johnsonin ei olisi uskonut tähän pystyvän. Pysäyttämään brittiparlamentin istuntokauden moneksi viikoksi, niin että kansanedustajat eivät ehdi tehdä käytännössä mitään brexitin estämiseksi. Brexit laukeaa 31.10. ja tulee olemaan sopimukseton.

Keskeyttämiseen pääministeri tarvitsi vain kuningatar Elisabetin luvan, mikä tietenkin heltisi, koska kuningattarella ei ollut muuta mahdollisuutta. Tuntematta paremmin (lue: yhtään) brittiläistä juristeriaa olen vakuuttunut, että sikäläiset juristit vaihtoehdot tarkoin tutkittuaan totesivat, että pykälien mukaan lupa on annettava.

Parlamentin istuntokautta ei ole näin pitkäksi ajaksi keskeytetty yli 70 vuoteen, joten sekin viestii siitä, että perusteiden tulee olla vahvat. Sellaiset Johnson kuitenkin löysi. Onhan hän valtakuntaa ja sen itsenäisyyttä pelastamassa. 

Temppua on pidetty häikäilemättömänä vetona jopa Johnsonilta. Se tietää sitä, että briteillä on edessään taloudellisesti tuhoisa sopimukseton tila. Samalla heitetään hyvästit Britannian demokraattiselle perinteelle. Vastustajat puhuvat "perustuslaillisesta häväistyksestä" ja vallankaappauksesta. 

Britannia kiehuu. Yli miljoona ihmistä on allekirjoittanut keskeyttämistä vastustavan adressin. Mutta soppa on mahdollisimman sakea, koska jakolinjat puolueiden sisällä eivät ole selvät. Johnsonilla on sekä puoltajia että vastustajia niin omassa kuin muissakin puolueissa.

Tavalliset britit ovat ymmällään. Moni hamstraa jo, sillä ensi vaiheessa pelätään ruoan ja lääkkeiden loppumista. Niistä ihanuuksista joita luvattiin ennen kansanäänestystä, ei ole enää tietoakaan.

Sanon tämän taas, vaikka olen sanonut ennenkin. Kansan ei pidä antaa äänestää isoista asioista. Enintään parveketupakoinnista. 

 

 

 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 7 / 195