Eläimellistä juttua
05.11.2019 14:14

 

Sudet huolestuttavat ja pelottavat maaseudun ihmisiä.

Etenkin niitä, jotka joutuvat lähettämään lapsensa koulutielle. Ja kyllä ne pelottavat myös aikuisia. Ei tällainen hentoinen naisihminen voisi sudelle yhtään mitään, jos sen kanssa metsässä tulisi erimielisyyttä. 

Ihan tyhjästä temmattu ei  huoli ole, sillä Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa arvioidaan olevan noin 250 sutta. Metsissä liikkuvien ammattilaisten ja luontoharrastajien mukaan susia on kuitenkin huomattavasti enemmän. Siihen viittaisi sekin, että niitä tavataan yhä useammin pihoilta ja asumusten liepeiltä. Aina ne eivät kaihda edes ihmistä.

Susi kuuluu Suomen luontoon. Siis luontoon, syviin metsiin.

Uhanalaisia lajeja pitää suojella ilman muuta,  ja sitä edellyttää myös EU.  Suden suojelussa on kuitenkin menty järjettömyyksiin, kun joissakin kunnissa lapset kuljetetaan taksilla susivaaran takia kouluun. Rajoitetaan  lasten liikkumista, jotta sudet saavat liikkua vapaasti. Ja kuitenkin juuri lasten pitäisi saada ulkoillla ja kulkea pelotta harrastuksiinsa, eivät koulumatkat ole ainoat.

Nyt on keksitty ratkaisu. Maa- ja metsätalousministeriön johdolla on laadittu uusi suden hoitosuunnitelma. Sen tavoitteena on edistää suden sietämistä ja siihen päästään tietoa lisäämällä. Susista ja niiden elintavoista aletaan antaa opetusta koululaisille. Ajatus kulkee kai niin, että susiopetusta saanutta lasta ei pelota lähteä yksin pimeälle koulutielle.

Näin toteutuu Ville Niinistön (vihr) vuosien takainen kuolematon lausahdus "meidän tulee oppia elämään susien kanssa". Helsinkiläiskuppilassa latten äärellä se olikin varmasti helppoa. Brysselin simpukkapatojen äärellä vielä helpompaa.

Jenni puhui tyhmiä.

Rouva Jenni Haukio on viime aikoina nostanut profiiliaan eläinsuojelua korostavana kolumnistina. Tästä hyvästä hänet palkittiin "Kiitos eläimiltä" -huomonosoituksella Eläinsuojelugaalassa viime perjantaina Helsingissä.

Mikä ettei. Jennin luontokolumnit ovat ihan nätisti kirjoitettuja, mutta eivät kovin omaperäisiä. Ne tuskin olisivat läpäisseet julkaisukynnystä, ellei kirjoittaja olisi tasavallan presidentin puoliso. Olkoon niin, presidentin puolisoilla saa olla joitakin etuja, joita meillä muilla ei ole. Kelpasivathan Tellervo Koivistonkin päiväkirjat Suomen Kuvalehteen.  

Kokoomuksen entinen viestintäpäällikkö ja Turun kirjamessujen nykyinen ohjelmajohtaja ei aina ehdi ajatella mitä puhuu. Siitä todisteena hänen mainitussa gaalassa pitämänsä kiitospuhe.

Näin hän sanoi muun muassa: "Suomessa kuolee vuosittain 70 miljoonaa tuotantoeläintä. Jokainen niistä olisi halunnut elää."

Suomalaisilla tiloilla eläimiä kohdellaan hyvin. Ensinnäkin siellä tiedetään, että vain hyvinvoiva eläin tuottaa hyvin. Toisekseen myös tuotantoeläimen ja sen isännän välillä on aina tunnesuhde. 

Ei ihme, että maataloudessa työskentelevät loukkaantuivat. Yli tuhat alan tuottajaa ja työntekijää allekirjoitti presidenttiparille lähetetyn kirjeen, jossa paheksuttiin rouvan puheita. Ehkä Niinistö-Haukion perheessä olisi kannattanut käydä pieni keittiönpöytäkeskustelu ennen puheen kirjoittamista. Sauli on nimittäin puhunut usein suomalaisen ruoantuotannon puolesta, ja onhan jonkinasteinen omavaraisuus myös turvallisuustekijä näinä levottomina aikoina. Kriisin tullen emme avocadoilla pitkälle pötkisi, eikä niitä sen puoleen mistään saisikaan.

Elintarviketuotannon arki on kaukana helsinkiläiskuplan todellisuudesta. Niin myös luonto, joka on julma. Luonnossa on käynnissä jatkuva saalistus. Eläimet tappavat ja syövät toisiaan.

Jennin ajatuskulkua seuraten jokainen niistä haluaisi elää. 


 
 
 
 
Pyhäinpäivän aattona
01.11.2019 17:30

 

Talvi olikin aprillia. Toissapäivänä työvälineeni oli lumikola, eilen harava.

Lumesta ei ole enää tietoakaan, nurmikko loistaa vihreänä. Sukset saavat kaikessa rauhassa odotella varastossa helmikuista Levin-reissua.

Oikeastaan tämä lumeton maisema ja aikaisin tuleva pimeys sopivat parhaiten perinteiseen Pyhäinpäivän tienooseen. Päivän tunnelmahan on tummasävyinen, ja ennen sitä sanottiinkin Vainajien päiväksi. Mikael Agricola on myös käyttänyt nimitystä Sielujen päivä, mutta se ei kuitenkaan koskaan vakiintunut yleiseen käyttöön. 

Ja jokavuotiseen tapaan verkossa tapellaan jälleen siitä, mikä on oikea tapa viettää tätä marraskuun ensimmäistä viikonloppua. Tarvitsemmeko kasoittain Halloween-kurpitsoita ja muuta krääsää vai pitäisikö päivä pyhittää poismenneiden läheisten muistelulle?. On niitäkin, jotka haikailevat muinaisen Kekrin perään, mutta keskustalaisten useista yrityksistä huolimatta se ei ole ottanut tulta. 

Ratkaisuni Halloween-hömpän ja hiljentymisen välillä on molempi parempi. Suomi ei enää ole yhtenäiskulttuurin maa eivätkä kristilliset kirkkopyhät traditioineen kosketa kaikkia ihmisiä. Annettakoon siis lasten mekastaa karkkia ja kepposta ja hiljentykööt ne jotka hiljentyä haluavat.

Aika monet haluavat. Jo alkuiltapäivästä tänään Luvian hautausmaalla paloivat lukemattomat kynttilät, ja väkeä virtasi lisää niin että parkkipaikka kävi ahtaaksi.

Kotiin ajaessani huomasin hyräileväni "Rauhan saivat pyhät Herran - - ". 

Hyvää pyhäpäivää ja viikonloppua kaikille, miten sitä sitten vietättekin.

 

PS. Tarkkaavainen lukija, joka on hyvä kieliopin tuntija, huomasi varmasti, että olin vastoin suomen kielen sääntöjä kirjoittanut juhlapäivien nimet isolla alkukirjaimella. Tein sen tietoisesti  välttääkseni ristiriitaa: Halloween isolla ja omat kotoiset juhlapäivät pienellä. Sehän ei olisi ollut nättiä.

Tämä vain tiedoksi, ettei tule sanomista. 

 

 

 

 

 
Valkeus tuli
29.10.2019 15:02

 

Eilen aamulla oli maa valkoinen. Se oli pieni yllätys, ei lunta yleensä vielä lokakuussa näihin maisemiin anneta.

Itseäni saan tietysti syyttää siitä, että toinen puoli nurmikosta jäi leikkaamatta. Odottelin että koivut pudottaisivat kaikki lehtensä, jotta niiden murskaaminen leikkurilla kävisi kätevästi kesän viimeisen ruohon leikkuun yhteydessä. Niin on ollut minulla tapana tehdä. Mutta peijakkaan koivut eivät ole vieläkään pudottaneet kaikkia lehtiään, joten se idea ei tällä kertaa toiminut. Nurmikkko jää nyt aika pitkäksi, mutta puutarha-asiantuntijat sanovat, ettei sitä saa ennen talvea kovin lyhyeksi ajaakaan. Kaikki lienee siis kunnossa.

Tänään on sadellut hiljakseen lisää lunta ja maisema on kuin pumpulissa. Tämän innoittamana laitoin ulos ensimmäiset tuikut, jotka eivät siis ole jouluvalot vaan kausivalot. Olkoon tämä tiedoksi niille, jotka kauhistelevat, "että kun jouluvaloja laitetaan liian aikaisin ja miltä ne sitten enää jouluna näyttävät". Minulla on siihen vastaus valmiina: kauniilta näyttävät. Juuri nyt valoja tarvitaan pimeyden valtaa torjumaan. 

Kesäajalle jätettiin hyvästit viime viikonloppuna ja se tietää sitä, että pimeä tulee nyt tuntia aikaisemmin. Onneksi kynttilävarastoa riittää. Hämärän tullen sytyttelen kynttilöitä ja nautin niiden valosta ja tuoksusta. Tunnustan, etten välitä tippaakaan pienhiukkasvaroituksista. On kerettiläistä ajatella niin, mutta olen kumminkin aika pieni ilmaston pilaaja kun kokonasuutta katsotaan.

 

 

 

 
Onneksi on Keskisarja
28.10.2019 15:06

 

Olemme tottuneet siihen, että kun isoista asioista puhutaan, tutkijat ovat hiljaa.

Mitä isommista asioista on kyse, sitä varmemmin he panevat päänsä pensaaseen ja vaikenevat. Antavat somen ja kokemusasiantuntijoiden melskata. Tätä olen sekä paheksunut että itsekin siihen langennut.

Olen perehtynyt kohtuullisen syvällisesti sosiologiseen ikätutkimukseen, mutta vaikenen kun kuulen keskustelussa puhuttavan iästä puuta heinää. Ei se ole ylimielisyyttä. Sitä ei vain viitsi. 

Historioitsija Teemu Keskisarja on eri maata.  Hän viitsii ja uskaltaa uida vastavirtaan. Keskisarja tunnustautuu nationalistiksi aikana, jolloin nationalismi nähdään uhkana. Tutkijalle kansallismieliseksi julistautuminen saattaa merkitä jopa uran loppua. Keskisarja onkin viisaasti brändännyt oppineisuutensa ja kulmikkuutensa ja siirtynyt yksityiselle puolelle. Hän kirjoittaa tilauksesta historiikkeja ja vetää matkoja omistamansa yrityksen piikkkiin. Raha on hankittava jostain, jotta voi tutkimuksissa sanoa mitä haluaa.  

Muistan itsekin taannoin jossain Satakunnan Kansan kolumnissa kyselleeni, miksi kansallisuusaate on yhtäkkiä paha asia. Olivatkokin J.W. Snellman ja muut fennomaanit väärällä asialla? Eivät olleet. Ilman heitä ja heidän panostaan Suomen kulttuuriin ja kieleen puhuisimme nyt venäjää. Sain silloin jokusen "hyvä kirjoitus" -kommentin, mutta en räjäyttänyt pankkia, koska en ole kuuluisa historioitsija. 

Toimittaja Tommi Nieminen oli tehnyt HS Viikkoon Keskisarjasta laajan jutun, jonka otsikkkona oli Kansalliskiivailija. Se oli virkistävää luettavaa, josta pari palaa tässä:

"Keskisarjan pääteesi kuuluu näin: Nationalismin maine on mustattu väärin perustein ja kohtuuttomin syytöksin. Juuri kansallisuusaate ja suomalaisuusliike ovat 1800- ja 1900-luvuilla antaneet suomalaisille kaiken, mikä on meille arvokkainta. Ihmisarvon ja tasa-arvon. Itsenäisyyden. Kuolemattomat taideteokset. Jopa kaikki nykyiset puolueet, joiden todelliset juuret ovat Keskisarjan mukaan 1800-luvun kielitaisteluissa. 

Ei kansakunta ole mikään jumalallinen olento, mutta se oli kohtuullisen hyvä yksikkö vaikkapa 1800-luvulla. Kuinka suurenmoisia kirjoja ja tauluja syntyi köyhässä Suomessa. Ei se voinut olla aivan perseestä se 1800-luvun kansallisuusaate, Keskisarja sanoo." (Tommi Nieminen HS Viikko 37/2019).

Keskisarjan mukaan erilaiset arvoliberaalit, vasemmmistolaiset ja globalistit halveksivat kansallismielisiä. Häntä se on suututtanut jo pitkään. "Hävettää elää näin typerässä ajassa", hän tiuskii. 

 

 

 
Myrskyä tulossa - ehkä
25.10.2019 19:22

 

Kovaa myrskyä ovat säätieteilijät ennustaneet tälle illalle ja ensi yölle.

Kun oikein kauheaa myräkkää povataan, sanatkin ennustajaeukoilta loppuvat kesken. Nyt on kuulemma tulossa "rakenteita rikkova myrsky". Sellaista ei ole ennen kuultukaan. Caruna myös ilmoitti, että sähkökatkoja saattaa tulla, mutta ne hoidetaan mahdollisiimman nopeasti.

Harvoin nuo kaikkein myrskyisimmät ennusteet näillä main toteutuvat. Jotenkin se mereltä puskeva puhuri nousee tämän paikan ohi ja tekee tuhonsa sisämaassa. Sen verran kuitenkin otin ohjeesta vaarin, että kävin saunassa jo aikaisin iltapäivällä. Laskin varman päälle, ettei sähkökatko pääse perjantaisaunaani pilaamaan.

Itse asiassa täällä ei ole näkynyt merkkiäkään rajuilmasta. Aurinkokin päivällä paisteli ja illalla auringonlasku tarjosi upean väri-iloittelun lännen taivaalla. Tuulee kyllä, mutta ei ainakaan vielä mitenkään myrskyisästi. 

Huomenna ovat vuorossa Jälkikasvun tuparit. Onpa kiva nähdä heidän ilmeensä, sillä kaikki eivät ole vielä nähneet taloa uudessa kuosissaan. Ruoat ovat puolivalmiina ja saavat viimeistelyn huomenna. Tästä hommasta minä tykkään, on kiva laittaa, kattaa ja sytytellä kynttilöitä. Ja kaikkein kivointa on seurustella pitkään pöydän ääressä.

Niin että oikein mukavaa viiknloppua kaikille!   

 

 

 

 
Testamentit
21.10.2019 14:31

 

Margaret Atwood. Testamentit. Otava. 2019.

(Sisältää juonipaljastuksia.)

Margaret Atwoodin yltiöfeminismi ei ollut minuun ennen kolahtanut, mutta tv-sarjan Handmaid´s Tale (suomennettuna Orjattaresi) nähtyäni jäin vähän koukkuun. Teoksen jatko-osa Testamentit piti ehdottomasti lukea, etenkin kun Atwood on kirjallaan juuri voittanut arvostetun brittiläisen Booker-palkinnon jaetun ykkössijan.

Tv-sarjan lopussa June eli orjatar Frediläinen pääsi pakenemaan Gileadista. Häntä odottavan auton ovet läiskähtivät kiinni, mutta emme tiedä, olivatko autossa oikeat auttajat vai "silmät", joiden tehtävänä oli valvoa ja ilmiantaa. Jos näin olisi ollut, Frediläisen tie olisi päättynyt muurille. Historian ja sotien melskeissä ihmisiä katoaa eikä ison tarinan kannalta ole oleellista, kuka selviytyy, kuka tuhoutuu. Näin mielessäni järkeilin kirjailijan ratkaisua.

Kirjan alussa on kulunut 15 vuotta Frediläisen paosta. Gilead on vielä voimissaan, mutta perustukset alkavat rakoilla. Vastarintaliikkeitä nousee ja järjestöt avustavat pakoon päässeitä orjattaria Kanadan puolelle salaisia reittejä pitkin. Ihmiset haluavat tietoa omaistensa kohtaloista, ja siinä liikehdinnässä toisena tapaavat myös Kanadassa kasvanut Daisy ja häntä vanhempi Gileadissa komentajan perheessä kasvanut Agnes. Kumpikin etsii omaisiaan.

Nuoret naiset ovat kuin yö ja päivä. Daisyn on vaikea sulattaa Agnesin vanhakantaista raamatullista puhetapaa. Välillä hän joutuu suitsimaan tämän ylenpalttista kiittelyä, jottei heiihn kiinnitettäisi huomiota. Agnes taas kauhistuu Daysin suusta silloin tällöin pääseviä v-alkuisia sanoja. Pahinta on, että Agnesilta puuttuvat kaikki käytännön taidot. Gileadin yläluokkaisessa koulussa hän oli saanut opetella vain"naisille sopivia taitoja". Kun pakovene piti soutaa maihin, koruommelpistojen osaamisesta ei olut paljon hyötyä.

Gileadin tuhoon tarvittiin tätejä. Suuri rooli oli Orjattarista tutulla Lydia-tädillä, joka oli ollut juristi ennen kuin hänen koulutuksensa oli Gileadissa mitätöity. Hän oli vuosien ajan kaikessa hiljaisuudessa kerännyt näyttöä vallanpitäjiä vastaan. Hänen videoimansa ja valokuvaamansa todistusaineisto oli mittava ja vastaansanomaton: petoksia, murhia, vääriä valoja, syyttömien teloituksia. Mikrosiruun pakattuna aineisto matkasi nyt Kanadaan Daysin käsivarsitatuonnin alla. Seurasi uutisvyöry ja Gileadin romahtaminen pala palalta alkoi.

Eihän Lydia-täti mikään pulmunen ollut. Hän oli joutunut tekemään paljon pahoja asioita. Mutta hän oli taitava kaksoisagentti, joka ei missään vaiheessa paljastanut ajatuksiaan ja jota kukaan ei osannut epäiilä. Gileadin tuhon lähetessä Lydia-täti tekee oman ratkaisunsa.

Ja kyllä vain myös June (entinen Frediläinen) palaa tarinaan. Jo hiukan ennen asian paljastumista arvasinkin: sekä Agnes että Daisy ovat Junen tyttäriä. Ikäero ja tausta täsmäävät. Tytöillä on eri isät, jotka he myös nyt saavat tavata.

Atwood on omaksunut muodikkaan tavan antaa usean kertojan kuvata samoja tapahtumia vuoron perään. Se pitää lukijan tarkkana: kenen olikaan Todistajanlausunto 369A ja kenen 369B? Valitettavasti jälki on osin sekavaa.  

Ellei tunne Orjattarien ja Gileadin maailmaa, sanasto olisi kaivannut selvennystä. Osan ymmärsi asiayhteyksistä kuten silmät, enkelit, tädit ja martat. Mutta mitä ihmettä olivat säästömiehet ja säästövaimot?

Gileadia ei tietenkään ole koskaan ollut olemassa. Mutta kuten Atwood sanoo, kaikkea mitä siellä tapahtuu, on ihmiskunnnan historiassa tapahtunut.

Hyvä ja paha ovat kaikkialla lähekkäin. Lydia-tädin testamentti on paljonpuhuva: "Hyvästi, hyvä lukija. Yritä olla ajattelematta minusta kovin paljon pahaa, ainakaan pahempaa kuin itse ajattelen itsestäni."                                                                                                                                                                                               

 

 

 
Sadesumuisena perjantaina
18.10.2019 14:16

 

Sataa tihuttaa ja taivas on harmaa. 

Tulin juuri metsäkävelyltä ja ihailin luonnon upeita värejä. Ei vain ruskaa, vaan myös vihreän lukemattomia eri vivahteita. Ja ajatelkaapa, miten hyvää hienoinen sumusade tekee iholle. Se tekee meistä rypyttömiä kuin sumun keskellä elävistä englannittarista konsanaan. Halpaa ihonhoitoa.

Polun varrelta poimin samalla pöytäkoristeita viikonlopun tupareihin. Vihdoinkin ollaan tässä vaiheessa, remppa on ohi ja kaikki sujui hienosti. Ainoastaan ulko-ovi  jännitti, sillä sen toimitus viivästyi yli viikolla ilmoitetusta ajasta. Itse asiassa asennus ja heloitus tehtiin vasta eilen, joten yhdennellätoista hetkellä mentiin. Mutta nyt kaikki hyvin. Kohta on aika kohottaa maljat yhdessä vanhan hyvän ystäväpiirin kanssa. 

Ruoat ovat vielä ideoina korvieni välissä, mutta kun ne ovat ideoina, ne ovat puoliksi valmiina. Ei tarvitse säntäillä eikä hössöttää, vaan mennä sabloonan mukaan.

Ihan ilman jännitystä ei tuleva viikonloppu kuitenkaan suju, sillä brittiparlamentti äänestää lauantaina EU:n ja Britannian erosopimuksen hyväksymisestä. 27 EU-maan johtajat ovat sen osaltaan hyväksyneet, mutta Lontoossa ei asia ole lainkaan selvä. On oppositiota, on ristivetoa puolueiden sisällä ja kaiken kukkuraksi skotitkin ovat nousseet taas esiin itsenäistymisvaatimuksensa kanssa.

Pääministeri Boris Johnson hehkuttaa, että hyväksykää ihmeessä tämä kaikkien aikojen paras sopimus. Yli 500-sivuisen bumaskan lukeneet brittiasiantuntijat sanovat kuitenkin, että sopimus on vielä huonompi kuin Theresa Mayn neuvottelema.

Kaikki on edelleen mahdollista, mutta aika varmaa on, että vaikka ero toteutuisikin 31.10.,  siirtymäajasta tulee kohtuullisen pitkä. Ainakin ensi vuosi mennään suunnilleen vanhaan tapaan.

Vähitellen brititkin saisivat ymmärtää, että he eivät voi olla ulkona EU:sta ja samalla säilyttää kaikki vanhat etunsa.

Toivotaan päättäjille viisautta päähän.

Ja iloista viikonloppua lukijoilleni! 

 

 

 

 

 
24/7 24/7 24/7
15.10.2019 19:11

 

Odotellessani Master Chef Australian alkamista neloskanavalla en ole voinut olla kuulematta otsikossa mainittua jankutusta.

Sama ääni vakuuttaa, että "nyt me suomalaiset saadaan kytätä ihan luvalla." Siis vaikka 24/7. Jankutus jatkuu minuuttikaupalla punaisen naamarin takaa, välillä Kimmo Vehviläinen luuraa pusikossa mustiin harsohin naamioituneena. Säälittävää. Kaikkeen ammattitaitoinen toimittaja-juontajakin alistuu. Kai hänelle maksetaan siitä.

En tunne vähäisintäkään halua kytätä ketään, joten minua 24/7 -jumputus vain ärsyttää. Miten tyhjää ihmisen elämän täytyy olla, jos hän tosiaan jaksaa television ääressä vahtia, kuka pussaa ketä? Tämän verran tiedän ohjelmasta Big Brother, jota en ole koskaan katsonut. Sen kanssa samaan kategoriaan kuuluu Temptation Island Suomi, jossa puolialastomat osallistujat yrittävät vietellä varatun miehen/naisen. Tämänkin ohjelman  juonen tiedän vain iltapäivälehtien lööpeistä.

Nämä kaksi ovat vastenmielisimmästä päästä, mutta sama katsojia aliarvioiva linja jatkuu muussakin viihteeksi tarkoitetussa.  

Vielä jokin aika sitten Ylen ohjelmat erottuivat edukseen kaupallisten kanavien hömpästä. Eivät erotu enää. Lauantai-iltaisin samaa roskaa tulee kaikilta kanavilta. Kun katsojaluvuista kilpaillaan, laadulla ei ole väliä. On sääli nähdä, miten yhteiskunnan varoin kalliisti koulutetut taiteen maisterit hukkaavat lahjojaan. 

Tämänkö parempaa ei maailman paras koulutusjärjestelmä tuota?  Tämänkö parempaa eivät yle-veronsa maksaneet kansalaiset ansaitse? Idiootteina ne meitä pitävät.

Onneksi ovat kirjat ja paljon muuta. 

 

 

 
Lopun jälkeen
11.10.2019 15:35

 

Clare Mackintosh. Lopun jälkeen (Gummerus 2019).

Mackintoshin kolme aikaisempaa kirjaa lukeneena luulin jälleen tarttuvani hiuksia nostattavaan trilleriin. Toisin kävi. Lopun jälkeen olikin kirjailijalta aivan toisen tyyppinen aluevaltaus.

Viisasta. Uransa alkupäässä olevan kirjailijan ei pidäkään jumiutua yhteen genreen, vaan näyttää, mhin kaikkeen hänestä on. Mackintoshista kuulemme varmasti vielä paljon.

Kirjan Pip ja Max ovat menestyvä pariskunta. Heillä on unelmaurat ja unelmakoti. He rakastavat toisiaan, ja kaikki on hyvin. Sitten heidän Dylan-pojassaan havaitaan vaikeahoitoinen syöpä juuri ennen tämän kolmivuotissyntymäpäivää.

Tässä vaiheessa olin vähällä jättää kirjan kesken. Lapsen sairaudella ratsastaminen tuntui jotenkin helppohintaiselta kyynelten kalastelulta. 

Onneksi jatkoin. Rankasta aiheesta huolimatta tarina on lopulta valoisa. Kertojina ovat vuoron perään Pip ja Max, välillä myös iranilainen lääkäri Leila. Näkökulmien vaihtuminen soljuttaa arkea eteenpäin. Pip ja Max joutuvat kumpikin tekemään uraansa koskevia ratkaisuja, kun lasten teho-osastosta tulee käytännössä heidän toinen kotinsa.     

Kun Dylanin sairaus etenee eikä lääkärien mukaan mitään ole tehtävissä, pariskunta joutuu sellaisen valinnan eteen, johon kenenkään vanhemman ei pitäisi joutua. Jatkaako Dylanin koneisiin kytkettyä elämää vai antaako hänen mennä?

Kun vanhemmat ovat eri mieltä, ratkaisua haetaan oikeudesta. Samalla heistä tulee tahtomattaan julkisuuden henkilöitä, joita piirittävät yötä päivää sekä media että aggressiivinen mielenosoittajalauma. Sitä ei heidän avioliittonsa kestä. 

Miten pikku-Dylanin käy? Kirjailijan ratkaisu on epätavallinen, enkä oikein pitänyt siitä. 

Ei ole mitään yhtä ratkaisua, vaan lukija saa itse valita kahdesta vaihtoehdosta. Ota se kumpaan uskot enemmän tai kummasta pidät enemmän.

Kirjan vahva viesti on, että ihminen voi löytää voiman itsestään ja selviytyä mahdottomasta.

Lopun jälkeen on myös avioliitto- ja rakkaustarina, joka opettaa, että onnellisia loppuja voi olla monenlaisia. 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Kahden kerroksen kuntia
09.10.2019 12:28

 

Tilastonikkarien mukaan Suomen väkiluku alkaa vähetä kymmenen vuoden kuluttua. Oma ongelmansa on, että vähenevä väestö keskittyy entistä enemmän muutamiin suuriin keskuksiin. On hyvä että asia on nostettu näkyvästi esille, ja vielä parempi olisi, jos muutokseen olisi alettu varautua.

Mitä on tehty? On nimetty menestyvät ja kurjistuvat kunnat. On voivoteltu, että Suomessa "miljoonat kodit menettävät arvonsa", koska ovat väärässä paikassa.

Tutkimusta pitää tehdä, mutta johtopäätöksistä saattaa tulla myös itsensä toteuttavia ennusteita. Nuoret ja menestyshakuiset eivät hakeudu kurjistuviin kuntiin olipa tarjolla millainen asiantuntijatehtävä tahansa. Toisaalta asunnon markkinahinnan laskulla on merkitystä vain, jos aikoo myydä asuntonsa. 

Samoissa pohdinnoissa on jälleen nostettu esiin vanha tuttu Pähkinäsaaren rauhan raja vuodelta 1323. Hämmästyttävästi se jakaa maan edelleen aivan kuin kahteen eri kansaan. Täällä rajan länsipuolella ollaan edelleen Ruotsia ja itärajan takainen osa on Venäjää. Näin ei tietenkään oikeasti ole, mutta kylläkin kulttuurissa ja geeneissä sisäänkirjoitettuna.

Ja kuinka ollakaan, kurjat kunnat ovat enimmäkseen itäpuolella ja menestyjät länsipuolella. Hyvinvointi vetää puoleensa hyvinvoinitia.

Julkisen vallan toimin ei muuttoliikkeeseen juurikaan pystytä vaikuttamaan, joten asioiden ilmeisesti annetaan ratketa omalla painollaan.

Oma kotikuntani kuuluu monin tavoin hyväosaisiin. Esimerkiksi sairastavuusindeksi on 89,1, kun se koko maassa on 100. Ja jos joku tutkija tosiaan osaa sanoa, että väkilukumme laskee seuraavan 80 vuoden aikana 4 henkilöllä, hän ansaitsee vähintään Nobelin.

Helsingistä olen huolissani. Yhä suurempi väkimäärä pakkautuu alueelle, joka on käytännössä ihmisasutukseen kelpaamatonta. 

Osin totta, osin median luomia kauhukuvia. Annas olla kun vähän sataa ja tuulee, niin Helsingissä on "myräkkä". Ja kun tulee lunta, se on "lumikaaos". Niin kuin onkin. Sateella kadut tulvivat ja lumisateella tukkeutuvat kinosten alle. Liikenne jumiutuu. Ihmiset ovat myös menettäneet luontaisen kykynsä pukeutua Suomen talveen. Terveysasemat varautuvat paleltumiin ja luunmurtumiin.  

Jos ilmastonmuutos etenee sillä vauhdilla kuin ennakoidaan, rannikkokaupungeissa pitäisi jo alkaa varautua merenpinnan nousuun. Sitä ei ole tehty Helsingissä, mutta ei muuallakaan. Hämmästyttävintä on, että höttöisellä maaperällä sijaitseva pääkaupunki suunnittelee huippukallista tunnelia maan alle. Toistaiseksi poliitikot eivät ole keskustatunnelipäätöstä siunanneet, mista pormestari Jan Vapaavuori on hyvin hyvin vihainen. 

PS.

Vanhan vitsin mukaan Ulvilan kaupunki on vasemmistoenemmistöinen, koska Kustaa Vaasa määräsi  Ulvilan porvarit muuttamaan Helsinkiin.

Kustaa oli perustanut Helsingin Vantaanjoen suulle, mutta kun asukkaita ei tahtonut ilmaantua, hän turvautui käskyvoimaan. Tallinnalle oli saatava vastapainoa tälle puolen lahtea, joten kauppiaita ja käsityöläisiä tarvittiin.

Niin että kyllä vain julkisella vallalla on voitu vaikuttaa muuttoliikkeeseen.  

 

 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 7 / 198