"Mutku mä luulin että"
27.11.2019 20:35

 

Valtion omistajaohjausministeri Sirpa Paatero on lirissä. Ja sietääkin olla.

Ministerien ei pitäisi mennä työmarkkinajärjestöjen tontille. Koska kuitenkin sdp ay-puolueena katsoo olevansa ainoa työntekijöiden puolustaja, niin sehän menee että laidat ryskyvät.

Kun julkisuuteen tuli tieto 700 postin pakettilajittelijan siirrosta työntekijän kannalta huonompaan työehtosopimukseen, ensin sekoili pääministeri Antti Rinne (sd). Hän ehdotti  jotain niin käsittämätöntä kun kertakorvausta pakettilajittelijolle huonommista työehdoista. Jostain kuulemma olisi kaivettavissa rahaakin siihen. Alkuhämmennyksen jälkeen ehdotus vaiettiin kuoliaaksi.

Päiviä kului, kunnes  Postin työntekijät uhkasivat lakolla, jonka sitten aloittivatkin. Siinä oli ministeri Sirpa Paateron tilaisuus nousta esiin. Hän vaati että postin tulee luopua määräaikaisista vuokratyöntekijöistään lakon ajaksi. Sellaistakin menneen maailman sanastoa hän käytti kuin rikkurityövoima. 

Nyt kun lakko on tänään päättynyt ja prosessi on läpivalaistu, ymmärtää hyvin Paateron hädän. Hän oli ollut läsnä 21. elokuuta pidetyssä tilaisuudessa, jossa Posti oli kertonut suunnitelmistaan. Niihin kuului myös pakettilajittelijoiden siirto heikomman työehtosopimuksen piiriin. Mainitussa tilaisuudessa Paatero on ilmeisesti ollut pihalla kuin lumiukko, sillä näihin päiviin asti hän on kirkkain otsin väittänyt, ettei tiennyt siirrosta etukäteen. Sittemmin hän on moneen otteeseen parannellut sanomisiaan ja mm. kertonut "luulleensa" että muutos tulisi voimaan vasta 1. marraskuuta. Se oli kuitenkin tullut jo 1. syyskuuta.

Ällistyttävää, että ministerinä voi toimia henkilö, joka menee sekaisin jo kahdesta päivämäärästä.

Pahinta demokratian ja avoimuuden kannalta on, että sekä Paatero että Rinne ovat puhuneet ristiin ja muutelleet omia lausuntojaan.

Oppositio hioo kynsiään sekä Rinteen että Paateron luottamuksen mittaamiseksi. Iso kysymys on, onko eduskunnalle annettu tieten tahtoen valheellista tietoa.

Lopputulos lienee selvä. Luottamusta tulee. Suoranaista valehtelua on vaikea osoittaa, kun kerran "on luultu" sitä ja tätä. 

Rinne on ilmoittanut luottavansa 100-prosenttisesti ministeriinsä. Paateron kasvot taas on pelastettu sillä, että Posti on ottanut syyt niskoilleen epäselvästä viestinnästä.     

 

 

 

 

 

 

 

 
Ruusuja ja risuja
24.11.2019 14:12

 

Suurkiitos palautteesta!

Blogikirjoituksestani "Menee överiksi " 20.11. sain niin paljon kiittävää palautetta etten ikinä ennen. Se teki iloiseksi todistaessaan että en ole mielipiteitteni kanssa yksin.

Yllättävästi kepun eduskuntaryhmyri Antti Kurvinen oli sen jälkeen kiinnittänyt huomionsa samoihin asioihin. Hän kyseli, onko Suomi tullut hulluksi, kun koululaisia ei saa viedä kirkkoon eikä Mannerheimin kuvaa pitää yliopiston seinällä. Hulluksi ei ilmeisesti ole  tultu, sillä Kurvinen sai verkossa ennätysmäärän tykkäyksiä. Suomalaiset arvostavat edelleen omaa kulttuuriaan. 

Myös blogistani "Nyt on anteeksipyytelyä" 22.11. tuli kivaa palautetta.

Anteeksipyyntö ei pyyhi pahoja tekoja olemattomiksi, mutta on kuitenkin kaunis ja kannatettava tapa. Kunhan on aito ja tulee sydämestä. Tätä emme voi varmuudella tietää esimerkiksi kansanedustaja Pirkka Pekka Peteliuksen saamelaisanteeksipyynnöstä, mutta moni epäilee. Hän on saanut niskaansa tulikivenkatkuisen ryöpyn: tekopyhä irtopisteiden kerääjä, joka hakee julkisuutta. On häntä silti myös kiitelty ryhdikkyydestä ja omien virheiden myöntämisestä. 

Petelius on luvannut tavata saamelaisten lisäksi myös muut vähemmistöryhmät, seuraavana romanit. Ei tainnut PPP ymmärtää, mihin suohon astui. Vähemmistöjä nimittäin riittää niin että kansanedustajan lainsäädäntötyölle jää tuskin aikaa.

Jo mainittujen lisäksi otan esiin James Potkukelkan voimakkaat pullonpohjalasit, jotka ilman muuta pilkkasivat näkövammaisia. Eiköhän kyseinen järjestö suostu PPP:n tapaamiseen. Eikä hän ole ainoa. Muistamme vielä Heikki Kinnusen kyselemässä "Onks Viljoo näkyny?". Se loukkasi kaikkia niitä, jotka konsanaan ovat kuljeskelleet kossupullo verkkarien takataskussa.

Risuja toimittajalle. 

Hämmästyin uutista, jonka mukaan kuningatar Elisabetin imago sai feministisiä sävjyä (HS). Ettäkö kuningatar on polttanut rintaliivinsä ja noussut barrikadeille vastustamaan miesten ylivaltaa?

Eipä suinkaan, vaan hän on avannut vaatekaappinsa ja sallinut luottohenkilön kirjoittaa sen sisällöstä kirjan.

Omien vaatteiden esittelystä kuningattaren imago sai siis feminiinisiä eli naisellisia sävyjä. Eli vähän kuin vastakohtaa feminismille, joka haluaa heittää naiselliset kliseet nurkkaan. Että yksi lempitoimittajistani, kokenut Annamari Sipilä olikin näin haksahtanut.

Haksahtamisiin!   

               

 

 

 
Nyt on anteeksipyytelyä
22.11.2019 16:11

 

Lapsuudenkodissani opetettiin pyytämään ja antamaan anteeksi.

Jos oli tehnyt jotain väärin (ja jäänyt siitä kiinni), piti pyytää anteeksi. Ja sen, jota oli loukattu, edellytettiin antavan anteeksi. 

Prosessilla oli siis kaksi edellytystä. Tekoa pyysi anteeksi se joka oli sen tehnyt ja anteeksi antoi se joka oli vääryyttä kärsinyt.

Niinpä viime vuosien anteeksipyytelymuoti on vaikuttanut kummalliselta, kun kumpikaan ehto ei täyty.

Esimerkiksi holokaustia ovat pyytäneet anteeksi ihmiset, jotka eivät olleet edes syntyneet sen aikoihin. Ja anteeksi on pyydetty ihmisiltä, jotka myöskään eivät ole tuona aikana eläneet. 

Olematta teologi on vaikea sanoa, mikä merkitys tällaisella anteeksipyynnöllä on, kun sekä sortajat että sorretut ovat kuolleet. 

Voi myös kysyä, onko nykyihmisellä edes oikeutta antaa anteeksi isovanhempiensa kokemaa vääryyttä. Eikö se pitäisi jättää uhrien itsensä päätettäväksi? Luulen että kysymys on vaikea teologeillekin.  Siksi he eivät sano mitään. 

Olen inhorealisti, kun sanon, ettei näissä anteeksipyytelyissä olekaan kyse muusta kuin oman kilven kiillottamisesta. Kauhistellaan mennyttä turvallisen välimatkan päässä ja vannotaan omaa puhtautta: "En minä ainakaan olisi - -."  Jotain ällöttävää siinä on.

Mitä isot edellä, sitä peteliukset perässä.

Vihreiden kansanedustajaksi viime vaaleissa ponnahtanut näyttelijä Pirkka Pekka Petelius on juuri esittänyt julkisen anteeksipyynnön lappilaisille. Syynä ovat hänen muutama vuosikymmen sitten esittämänsä nunnukahahmot. Niissä Naima-Aslakiksi nimetty Lapin mies kuvattiin hampaattomana ja humalaisena seksiaddiktina. Hahmo nauratti meitä kaikkia. Nauratti, mutta on sen jälkeen painunut unohduksiin.

Vasta Peteliuksen esiintulon jälkeen monet syntyjään lappilaiset ovat heränneet muistamaan, miten nämä sketsit loukkasivat ja koulussa kiusattiin ja työpaikkoja meni sivu suun. Saman tien ovat anteeksipyyntöä nousseet vaatimaan romanit, jotka myös pitävät neljänkymmenen vuoden takaisia sketsejä itseään loukkaavina.

Mutta jos lähdetään mittaamaan  30 - 40 vuoden takaisia tv-viihdeohjelmia tämän päivän mittareilla, ei siitä moni puhtain paperein selviäisi. On naurettu maalaisille, uskovaisille, homoille, anopeille, tyhmille, hurreille, naisille, savolaisille, hajamielisille professoreille ja basisteille. Eniten on naurettu blondeille, mistä olen syvästi närkästynyt, koska olen blondi. Anteeksipyyntöä tässä odottelen. 

Mielenkiintoista, että Päivi Räsänen on kirjoittanut tutkinnan kohteena olevan pamflettinsa suunnilleen samoihin aikoihin, jolloin Petelius veteli nunnukaa. Jos Räsänen saa syytteen, myös Peteliuksen pitää saada. Ja lisäksi kyseisen ohjelman tuottajan ja Ylen, joka on säilyttänyt aineiston. Ja sitten pitäisi yhdenvertaisuuden vuoksi kaikki muukin viihde perata. Poliisilta ja oikeuslaitokselta eivät työt lopu.

Sallittakoon toki Peteliukselle hänen anteeksipyyntönsä, sillä se saattaa jäädä hänen ainoaksi valtiomiesteokseen. 

 

 

 
Menee överiksi, mutta menköön
20.11.2019 10:13

 

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen jatkaa Päivi Räsäsen tykittämistä.

Tänään vk syyttäjä sanoo, että "Raamattu-siteeraus voi olla rikos." Hänen ajatuksensa kulkee niin, että koska kiihotuspykälä on laissa suojelemassa vähemmistöjä, riippuu aina kontekstista, onko jokin ilmaus vähemmistöä loukkaava. (hs.fi)

Selvän teki. Rikostuomioon riittää, että joku on loukkaantunut tekstistä. Loukkaantujista ei ole pulaa.

Eiköhän olisi selvintä kieltää koko Raamattu, niin kukaan ei mene sitä vahingossa siteeraamaan.

Koululaiset pois kirkoista.

Apulaisoikeusasiamiehen lausunto, jonka mukaan kirkko ei ole sovelias koulun joulujuhlien pitopaikaksi on aiheuttanut mylläkän kunnissa. Kun joulujuhlia on totuttu pitämään kirkossa, nyt on kiireesti peruttava pitkällä olevat juhlavalmistelut ja etsittävä uusia tiloja. 

Jo aikaisemmin koulun juhlista on korkean tahon määräyksellä siivottu pois kaikki kristillinen aines. Mutta nyt ei enää seiniäkään sallita. Tärkeintä on, että uskonnottomat eivät loukkaannu. Muista ei ole väliä. 

Korvaavia tiloja ei niin vain jokaisesta kunnasta löydy. Yhdeksi vaihtoehdoksi on jossain noussut kauppakeskus. Sehän sopii hyvin, sillä siellä palvotaan vain mammonaa.

Mannerheim pois seinältä.

Oulun yliopiston vasemmistoprofessori Vesa Puuronen on määrännyt luokanopettajaopiskelijajärjestön poistamaan marsalkka Mannerheimin kuvan kokoustilansa seinältä. (hs.fi)

Professorin mielestä Mannerheim ei ole sovelias esillä pidettäväksi, koska on ristiriitainen henkilö. Muutakin ritirimssua hänellä oli Mannerheimia vastaan.

Arvon professoria oli erityisesti ärsyttänyt, että ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat ottaneet itsestään selfieitä Mannerheimin kuvan edessä. Semmoisesta oli tehtävä loppu.

Tällaisessa hengessä tulevia kansankynttilöitä kasvatetaan.

Lehmä ja maito pois kouluaterioista. 

Henkinen suursiivous ei riitä. Nyt käydään uskonpuhdistajan raivolla kouluaterioiden kimppuun. Voi on ajat sitten ollut pannassa kuten myös oikea maito, mutta nyt vihan kohteena on liha ja erityisesti naudanliha. Pois pois ilmastoa ja nousevan nuorisomme terveyttä pilaamasta.

Hesarin kolumnisti kauhisteli, miten hänen päiväkotilapsensa ruokalistalla on joka toinen viikko yhtenä päivänä nakkeja ja joka toinen viikko yhtenä päivänä kinkkua. Niin epäterveellistä ja suositusten vastaista.

Voi kunpa olisi ollut meilläkin, jotka koulussa ruokittiin möykkyisillä puuroilla ja makaronivellillä. Onneksemme se ei ollut päivän pääateriamme. Niin minun kuin monen muunkin äiti laittoi kotona ruoan, ja koko perhe kokoontui sitä yhdessä syömään.

Tosiasioista piittaamatta lihan ja maidon tuottaminen on nyt tuomittu pääsyyllisiksi ilmastonmuutokseen. Jotkut viljelijät ovat saaneet niskaansa suoranaista vihapuhetta. Ei voi välttyä ajatukselta, että taustalla on poliittista ohjausta.

Kuten tässä joku päivä sanoin, kestämme kyllä nämäkin koohotukset.

Heilureilla on taipumus heilahtaa aina välillä vähän takaisin.    

 

 

 

 

 

 
Sattuu ja tapahtuu
18.11.2019 17:36

 

Arvasinhan minä, että jos menee hiukankaan raapaisemaan eläkeläisten pintaa, niin takkiin tulee.

Sanaakaan en silti peru. Tämän päivän 60-70 -vuotiaiden ei pidä ylpeillä sillä, että olisivat tämän maan rakentaneet. Sotasukupolvi oli eri.

Kun nykyiset seitsemänkymppiset syntyivät 40-50 -lukujen taitteessa tai 50-luvun alkuvuosina, elettiin jo aikaa, jolloin mentiin kaikessa parempaan päin. Yhteiskunnan tukiverkostot ja sosiaaliturva alkoivat kehittyä, vaikka olivatkin vaatimattomia pitkään. Vähitellen hyvinvointia kertyi yhteiseksi jaettavaksi asti.  Sitä ei voi kiistää, etteikö elämä silti monen kohdalla ollut kovaa.

On myös niin, ettei mikään ikaluokka ole homogeeninen. Myös ikäihmiset ovat kirjava joukko. Joku on painanut vuosikymmenet töitä, toinen on tehnyt parhaansa niitä vältelläkseen. Sivistyneen näkemyksen mukaan on kuitenkin oikein, että omista ansioista riippumatta kaikista pyritään pitämään huolta. 

Kiitos huomautuksesta lukijalleni, joka muistutti, ettei kartiovalkokuusta tarvitse talveksi suojata.

Juu ei tarvitse yleensä, mutta ongelma piileekin keväässä. Kun maa on vielä jäässä, kuusiparan juuret eivät saa kosteutta. Samaan aikaan neulaset haihduttavat kevätauringossa ja koko kasvi saattaa kuivua. Siksi tarvitaan peittoa. Ja koska se saatttaa keväällä unohtua, homma kannattaa hoitaa alta pois syksyllä. Mitään haittaa ei siis pussilakanatötteröstäni koidu. Saattaapa siitä hukan olla hyötyäkin, jos talven lumikuorma kertyy oikein painavaksi.

Postilakko on kestänyt viikon eikä loppua näy.

Lakko on laajentunut koskemaan yhä useampia postin työntekijäryhmiä. Samalla on syntynyt tukilakkoja ja esimerkiksi Helsingin seudun liikenne on vaarassa jumiutua.

Postin johto ansaitsee tukkapöllyn. Ei digitalisaatio ole tänään taivaasta tipahtanut. Paperipostin väheneminen on ollut näkyvissä kauan aikaa,  ja siitä olisi pitänyt tehdä johtopäätöksiä. Henkilöstön kanssa olisi pitänyt neuvotella ja etsiä yhdessä vaihtoehtoja uudesta tilanteesta selviämiseksi. 

Kävi miten kävi, lakossa ei ole voittajia. Näin joulun edellä lakko koettelee lakkolaisten kukkaroja, ja saattaa olla, että postin asiakkaat löytävät uusia palveluntarjoajia.

Itse olen tehnyt joitakin verkkokauppaostoksia, joiden nopeasta toimituksesta olen suorastaan yllättynyt. Kivenheiton päässä sijaitseva huoltoasema tarjoaa Matkahuollon palvelut.   

"Husu" valehteli koska suomalaiset eivät ole tarpeeksi rasisteja.

Helsigin kaupunginvaltuutettu Abdirahim "Husu" Hussein (sd) keksi tarinan, jossa hän taksinkuljettajana joutui asiakkaan rasistisen käytöksen kohteeksi. "Husu" kertoili yhtä ja toista, joka ei taksin lokikirjan mukaan eikä muutenkaan pitänyt paikkaansa. Kun hän jäi kiinni, eikä muu auttanut, hän myönsi valehdelleensa.

Jotain positiivista tässäkin episodissa on. Maahanmuuttajataustaisen "Husun" oli keksittävä tarina, koska suomalaiset eivät olleet tarpeeksi rasisteja.    

   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Siitä maapallon pelastamisesta
16.11.2019 18:20

 

Eikös meidän pitänyt pelastaa maapallo? 

Ihan siltä ei nyt vaikuta. Ostosvimma vain kiihtyy.

Helsingissä on jonotettu ensin Triplaan ja sittten Mujiin. Jälkimmäisen avajaispäivän jono luikerteli Kampin yläkerroksesta aina Narinkkatorille asti ja siitäkin eteenpäin. Jakoivat siellä kuulemma kangaskasseja, joissa luki "ämpäri". Eilen on jonotettu Seinäjoen Ideaparkin avajaisiin, ja kuvista päätellen väkeä on ollut niin ettei jalansijaa saanut.

Suomalaiset ovat ihan niin kuin muutkin: puhuvat toista ja tekevät toista. Koko syksy on paasattu, että turhasta kulutuksesta on luovuttava. Oikeastaan on luovuttava vähän kaikesta kulutuksesta joka ei ole välttämätöntä  ihmishengen pitimiksi. Strömsössäkin parsittiin sukkia ja paikattiin moneen kertaan paikattuja yöpaitoja. Opetus oli, että vaikka kierrätys on hyvä, käyttäminen on vielä parempi ekoteko. Mitään ei pidä ostaa, vaan kaikki käytetään loppuun.

Ja sitten rynnätään sankoin joukoin ostamaan uutta!. Maapallo pitäköön huolen itsestään. Ideaparkiin tullaan ennen joulua ajelemaan varmasti pitkien matkojen takaa. Parisataa kilometriä ei ole mitään, kun tavarataivaaseen päästään. Kotimatkalla auton takakontti on täynnä uutta tavaraa.

Eipäs nyt syyllistetä ketään. Erityisesti nuorilla perheillä on varmasti todellista tarvetta hankkia käyttötavaraa. Kun puuttuu paistinpannua ja kattilaa ja kylpypyyhettä, ne on ihan järkevää hankkia vaikka kauppakeskuksen avajaistarjouksista. Ja viedä saman tien lapset hampparllle. Laatuaikaa siís. 

Myönnettävä se on, itsekin tulee ostettua sellaista mikä ei olisi välttämätöntä. Vanhat pussilakanat olisivat menneet vielä parikymmentä vuotta, mutta niiden pelkkä näkeminen kyllästytti. Uudet kuosit ja värit vetivät puoleensa.

Sen verran otan itselleni ilmastonpelastamispisteitä, että en heittänyt vanhoja lakanoita roskiin. Tein niistä suojatötterön kartiovalkokuuselle talveksi.

Öhöm.  

 

 

 
Postittomia päiviä
14.11.2019 12:24

 

Postin lakko alkoi maanantaina, mutta ilman mediaa en olisi edes huomannut sitä.

Päivälehteni ja muut tärkeimmät lehteni olen jo muutaman vuoden lukenut verkossa. Laskujakaan ei pääse pakoon, sillä ne tupsahtavat maksettaviksi e-laskuina ja eräpäivät pätevät kuten muulloinkin.

Kirjeposti on lähes hiipunut, se on totuus. Mutta en sittenkään voi hyväksyä Postin henkilöstötoimia. Satojen työntekijöiden palkkojen ja työehtojen heikentäminen on niin roisia henkilöstöpolitiikkaa että sellaista on harvoin nähty. Tällä kertaa sympatiani ovat lakkolaisten puolella. Osapuolet löytävät varmasti sovun aikanaan, joten siihen luottaen seuratkaamme tilannetta. 

Ex-aypomo Antti Rinteen (sd)  hallitus kuitenkin korskuu pilttuussaan. Toivoa sopii että se pysyy siellä, mutta merkit arveluttavat. Rinteellä itsellään on vaikeuksia pitäytyä pääministerin roolissaan. Hän on tullut ulos milloin minkäkinlaisten lausumien kanssa, jotka ovat saaneet perustuslakiasiantuntijat kohottelemaan kulmiaan. Nyt on vuorostaan omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd) pannut nyrkkeilyhanskat käteen. Hän valmistautuu mittelemään voimiaan Postin johdon kanssa. Paatero vaatii, että Postin on lakon ajaksi luovuttava kaikista vuokratyöntekijöistään, joita sillä näin joulunaslusaikoina on yleensä muutama tuhat. Vaatimuksensa Paatero perustelee sillä, että hänellä on siihen "omistajana" oikeus. Ei muuten ole. Myös hänen rikkuripuheensa oli viime vuosisadalta. Se hämmensi varmasti määräaikaisen työn saaneita opiskelijoita.

Välillä on mukava tavata onnellisia ihmisiä.

Valittamisesta on tullut normipuhetta. Missä kaksi tai kolme kokoontuu, siellä takuuvarmasti valitetaan. Aiheita löytyy aina.

Mieleen on jäänyt tapaus, miten eräässä kaupungissa päätettiin tarjota koulujen kesälomalla lapsille ilmainen ateria. Loistoidea vai mitä? Eipä ollutkaan, sillä kohta huusi eläkeläisten kuoro, että ateriaetu kuuluu heille myös. Kuultiin jo tutuksi tullutta virttä mten "me olemme tämän maan rakentaneet". Raadollinen totuus on, että vanhoista ihmisistä joku on rakentanut enemmän, joku vähemmän. Joukossa on niitä, jotka eivät ole tehneet yhtikäs mtään. Aiheettoman ikäihmisten ihannoinnin voisi jo lopettaa. Yhtä lailla tätä maata rakentavat ne jotka tänään käyvät työssä, maksavat veroja ja kustantavat veroeuroillaan eläkeläisten eläkkeitä.

Esimerkki kertoo vain siitä, että jokainen etu ja jokainen tuki lisää tyytymättömyyttä. Aina raja menee jossain ja joku jää ilman.

Mutta tässä  toissapäivänä tapasin onnellisen pariskunnan. Iäkäs sukulaispariskunta oli myynyt omistusasuntonsa ja muuttanut palvelutaloon. Kaikkialla pihasta lähtien oli esteetöntä, siistiä, valoisaa. Se henkilökunta jota näin, oli hymyilevää ja kohteliasta. Asunto oli nätti, pienempi makuuhuone ja isompi olohuone. Osa tauluista odotteli vielä paikkaansa seinää vasten asetettuina.

Kahvia juodessamme molemmat puolisot vakuuttelivat tyytyväisyyttään. Palvelu toimi. Jos ei halunnut pikkusormeaankaan nostaa, sitä ei tarvinnut nostaa. Rouva iloitsi erityisesti siitä, että pyykit tuotiin puhtaina ja viikattuina takaisin. Että voiko näin erinomaista edes olla, hän ihasteli. Parasta kaikesta oli tieto, että jos jotain sattuu, apu on lähellä.

Tuskin tarvitsee sanoa, että kotiin palatessa mieleni oli hyvä.    

         

 
Vastarannan kiiski tässä hei
09.11.2019 11:28

 

Tänään uin vastavirtaan. Olemme kummallisella tiellä.

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) haluaa sallia laittomien huumeiden käytön.

Hänen mukaansa myös pienten kannabismäärien kasvattaminen ja hallussapito pitäisi sallia. Kun kyseessä on poliisitoimesta ja sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeri, mielipide on huolestuttava. Se osoittaa, ettei hän ilmeisesti ole keskustellut poliisijohdon kanssa, jota ehdotus hämmentää. Poliisi näkee työssään huumeiden käytön varjopuolen paremmin kuin kukaan.

Toistaiseksi kannabiksen käytön dekriminalisointi ei näytä saavan eduskuntapuolueilta juurikaan kannatusta. Toki sentään vasemmistoliitosta. Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas) ehätti heti antamaan tukensa Ohisalolle: "Kannatan sitä, ettei käytöstä rangaistaisi."

Tämäkö nyt on tärkein hallituksen hoidettava asia? Toivoa sopii, että tytöt paneutuisivat samalla intensiteetillä varsinaisiin tehtäviinsä. Pekoselta puuttuvat kaikki näytöt, edes yhtään yritystä siihen suuntaan ei ole nähty. Ohisalokin tarttui vain suomalaisten poliisien toimintaan, kun kurdimielenosoittajat rähinöivät kadulla eivätkä noudattaneet poliisin ohjeita. Kuten selvitys osoitti, poliisien toiminta oli ollut asiallista. 

Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölösen mukaan "koulun yhteisen juhlan järjestäminen kirkossa on lainvastaista".

Hän viittaa sekä perusopetusasetukseen että uskonnonvapauteen ja yhdenvertaisuuteen. Jo aikaisemmin on tehty selväksi, että jouluevankeliumia ja virrenveisuuta ei koulun joulujuhlassa sallita.

On oikein huolehtia vähemmistön oikeuksista, mutta samalla jotain arvokasta ja perinteistä karisi pois koulujen kuusijuhlista. Omana kouluaikanani ne olivat ikimuistoisia. Mainittakoon että kiellon takana eivät ole maahanmuuttajamuslimit, vaan suomalainen Uskonnottomien yhdistys. Uskonnottomien puheenjohtaja Kaisa Robbins iloitsee apulaisoikeusasiamiehen päätöksestä. 

Jeesus-lapsella ei ole asiaa koulun joulujuhliin, koska kaikki eivät usko häneen. Tonttuleikit sallitaan, koska kaikki uskovat tonttuihin.

Nyt kiusataan Päivi Räsästä.

Kansanedustaja Räsäsen (kd) taannoiset kommentit Pride-kulkueista eivät kaikkia miellyttäneet. Hän kyseli, mitä ylpeilemistä synnissä on.  Nyt tutkitaan, syyllistyikö Räsänen kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Räsänen ei maininnut mitään kansanryhmää nimeltä, ja kiihottamistakin lienee vaikea osoittaa, sillä se tarkoittaisi kai väkivaltaan yllyttämistä. Räsänen selvinnee Pridesta kuivin jaloin.

Sen sijaan joku oli löytänyt hänen kirjoituksensa homoudesta vuodelta 2004.  Sen teema "mieheksi ja naiseksi hän heidät loi" oli otettu Raamatusta. Nyt kysellään, oliko  kirjoitus homoja loukkaava. Lainsäädäntö on sen jälkeen muuttunut, mutta kun tiukille vetää, lakeja voidaan näköjään soveltaa taannehtivastikin. Mielenkiintoinen oikeustapaus tulossa. 

Päivi Räsäsellä pitäisi olla oikeus osallistua oman uskontokuntansa opilliseen keskusteluun, vaikka nyt ei siltä näytä. Ilmeisesti hänen persoonansa ärsyttää joitakin tahoja, sillä mitään kovin kummallista hän ei ole sanonut. Räsänen on puolustanut miehen ja naisen välistä avioliittoa, mikä on myös evankelisluterilaisen kirkon opin ja linjauksen mukainen.

Ihmetyttääkin miksi yksikään piispa tai pappi ei ole noussut häntä puolustamaan. Kyse on kai kirkon jäsenmaksujen menettämisen pelosta.

En ole huolissani. Kyllä Suomi nämäkin koohotukset kestää, kun on kestänyt paljon muutakin.  

   

 

 

 

 

 
Onko pakko olla niin synkkää
08.11.2019 18:18

 

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaat on julkistettu. Lista ei yllätä.

Meillä vallitsevan hengen mukaan teos on sitä syvällisempi, mitä synkempi se on.  Raadollista ja rosoista pitää olla, muuten eivät kriitikot ole huomaavinaan.

Ehdokkaiden esittelytekstit on julkaistu HS Viikossa 45/2019. Hanna-Riikka Kuisman Kerrostalo (Like) käyköön esimerkiksi:

"Lähiö on aidattu, portit lukittu, vartijat ja kamerat valvovat. Oikeita poliiseja täällä ei ole nähty enää aikoihin. Pelätyin alue on parakit, eräänlainen lähiön loppusijoituspaikka. Siellä asuvat vanhukset, ikääntyneet, densot, joiden keskinäiset tappelut ovat tarkkailijoiden vedonlyöntikohde. Lukijana melkein toivoisi, että kuvaus olisi pelkkä dystopia, kuviteltu kauhukertomus keskisuuren teollisuuskaupungin betonilähiöstä. Mutta ei. Hanna-Riikka Kuisman romaanin upeus on toden ja kuvitelman armottomassa kaksoiskierteessä. Se ei anna hetkeksikään unohtaa, että esitetty elämänmuoto on täysin mahdollinen maailma."

Ei unohdeta, ei. 

"Parasta kotimaista pitkään aikaan", uutisoi samainen HS Viikko ensi-iltansa saaneesta elokuvasta Koirat eivät käytä housuja.

Elokuva sijoittuu sadomasokismin maailmaan, ja näin toimittaja Juha Typpö siitä kirjoittaa: "Elokuvassa ei ole välitetty keskivertokatsojan mieltymyksistä.- -

Se on oikeasti raju. Välillä valkokankaalle on jopa vaikea katsoa. Tällaista kuvastoa näkee yleensä vain väkivaltaisissa trillereissä ja kauhuelokuvissa." 

Miksi tällaista tehdään?

Masennus on kansantautimme ja osa ihmisistä voi kroonisesti pahoin. Ei kannata ihmetellä miksi. Toivo ja ilo ovat kiellettyjä, hauskuus puuttuu. Ellei juuri tälle päivälle satu uutta tragediaa, media kaivaa varmasti sellaisen esiin  menneisyydestä. Aina on kulunut tasavuosia siitä tai siitä onnettomuudesta tai sen ja sen laivan karilleajosta. Murehdittavaa riittää.

Onneksi ruotsalaiset osaavat myös keveämmän tyylilajin. Mekin täällä lahden toisella puolella saamme katsoa televisiosta Allsång på Skansenia, koska itse emme osaa enää edes laulaa.

Ja sen jälkeen nautimme Solsidanista.    

 

 

 
Puolueet jälleen punnittu
07.11.2019 20:14

 

Ylen juuri teettämä puolueiden suosituimmuuskysely yllätti ja ei yllättänyt.

Perussuomalaiset porskuttavat edelleen kärjessä 23,0 prosentin kannatuksellaan. Virhemarginaali pitää muistaa, mutta 2 prosenttiyksikön nousu edelliseen mittaukseen on sitä tasoa, että muiden puolueiden olisi aika  hermostua.

Mitä erityistä perussuomalaiset sitten ovat tehneet? Eivät mitään. Oppositioasema sinänsä on yksi selittävä tekijä, hallituksen arvosteleminen riittää. Rinteen hallitus on myös tarjonnut perussuomalaisille monta herkullista lapaan syöttöä. (Pankaa merkille, osaan jääkiekkotermejä.) 

Kun sisäisesti ristiriitainen hallitus on töpeksinyt, perussuomalaisten ei ole tarvinnut kuin ottaa vastaan valumaa oikealta, vasemmalta ja keskeltä. Enää ei pidä paikkaansa, että perussuomalaiset olisivat vain peräkylien uuninpankopoikia. Hiljattainen selvitys paljasti, että puolueen leiriin on siirtynyt paljon yrittäjiä. Kannattajajoukossa on myös nuoria korkeasti koulutettuja, jotka osaavat kysellä veronmaksajien rahojen perään. 

Petteri Orpon kokoomus ei ole onnistunut nappaamaan johtavan oppositiopuolueen asemaa perussuomalaisilta.  Taloudenpidossa puolueiden kannat ovat niin lähellä toisiaan, että erottautuminen on haasteellista. Toistaiseksi kokoomus on jumittunut kakkossijalle (17,3). Se tosin ei ole uhattuna, sillä puolueella on uskollinen äänestäjäkuntansa. Vihreisiin (14,2) on kaulaa vielä riittävästi ja demareihin (13,9) sitäkin enemmän. 

Pääministeripuolue demarien kannatus hupenee silmissä, lähes 2 prosenttiyksikön lasku viime mittaukseen on raju. Rinteen vaalilupaukset olivat suuria ja ne  piti lunastaa työllisyyden nostolla. Ensimmäistäkään työllisyystointa ei ole aloitettu eikä eläkeläisten vappusatasia ole lennellyt taivaalta. Se mikä on lisääntynyt, on velan otto.  Sipilän hallituksen perintö on hetkessä syöty.

Myös jotkut Rinteen ministerivalinnat ovat olleet onnettomia. Kun Veikkauksen aiheuttamiin peliriippuvuusongelmiin kiinnitettiin huomiota ja peliautomaatteja päätettiin vähentää, omistajaohjausministeri Sirpa Paatero tarjosi lääkkeeksi uusien pelien kehittämistä. Tämä vain yksi esimerkki.

Keskustaa tulisi sääli, jos politiikka olisi säälin paikka. Kannatus (12,9) on entiselle mahtipuolueelle häpeällinen. Ei tullut uudesta puheenjohtajasta Katri Kulmunista sateentekijää. Minkäänlaisia linjauksia ei ole näkynyt eikä kuulunut. Keskustalaisuus ei ole profiloitunut eikä terävöitynyt hallituksessa.

"Aika on meidän", voisivat perussuomalaiset ja vihreät television ruotsalaissarjaa lainaten sanoa. Vanhat vastuulliset valtionhoitajapuolueet keskusta/maalaisliitto, kokoomus ja sosialidemokraatit eivät loista trendikkyydellään, kun kansa haluaa räväkkyyttä ja vastakkainasettelua. Toistaiseksi molemmat populistipuolueet, perussuomalaiset ja vihreät, ovat kysymysmerkkejä. Kummaltakin puuttuu vakavasti otettava näyttö pitkäjänteisestä vastuun kantamisesta.

Meillä näkyvät samat trendit kuin muuallakin Euroopassa. Näillä mennään toistaiseksi. 

 

 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 6 / 198