Hallitustaival alkoi kompastellen
14.12.2019 13:56

 

Sanna Marinin muutaman päivän ikäinen hallitus on kompastellut ja pyydellyt anteeksi.

Al-Holiin se tuskin silti kaatuu, vaikka merkit ovat huonot. Minkäänlaista yhteistä linjaa isisläisten palautuksiin se ei ole pystynyt luomaan. 

Joku keskustelija ohjasi Marinia, ettei kannata vielä purkaa laukkuja Kesärannassa, koska muutto sieltä voi tulla hyvin pian. Saamme nähdä. 

Marinin ensiesiintyminen EU:n huippukokouksessa sujui kuten pitikin, olihan häntä valmentamassa ja briiffaamassa kokonainen asiantuntijoiden armeija. Ei se silti ihan kolhuitta mennyt.

Moka tuli lehdistötilaisuudessa, jossa liian kärkäs avustaja kielsi toimittajia kysymästä Marinilta al-Holista. Kysyä saisi vain sen kokouspäivän annista. Kielto toi väistämättä mieleen Vladimir Putinin ohjatut ja näytellyt pressitilaisuudet. Tiedossa ei ole, oliko toimittajan interventiosta sovittu toimittajan ja Marinin kesken.   

Kun maito oli jo kaatunut ja vahinko tapahtunut, Marin kiirehti pyytämään anteeksi toimittajilta avustajansa käytöstä. Taisi vielä vedota kireään aikatauluunkin. Episodi oli kuitenkin jo huomattu maailmalla.

Myös hallituksen "voimakaksikon" (kuten valtiovarainministeri Katri Kulmuni itseään ja pääministeriä nimitti ) toinen osapuoli on jo ehtinyt mokata. 

Keskusta on muita hallituspuolueita nihkeämpi ottamaan vastaan al-Holin leiriltä yhtään ketään. Vahvana tukena puolueella on Suojelupoliisin lausunto, jonka mukaan palaajat olisivat Suomelle turvallisuusuhka.

Näppäränä tyttönä Kulmuni pykäsi somessa äänestyksen, keitä pitää palauttaa ja keitä olla palauttamatta. Ministerin käynnistämä some-äänestys sai muiden muassa ihmisoikeusjärjestö Human Rightsin haukkomaan henkeään. Ihmishengillä ja -kohtaloilla leikkiminen sopii huonosti kevyeen nettiäänestykseen.

Jo samana päivänä kuuliainen Kulmuni poisti some-päivityksensä ja pyysi anteeksi. Minulle jäi vähän epäselväksi, keneltä. Ainakaan minulta ei olisi tarvinnut pyytää, sillä en ollut hänen äänestystään edes noteerannut. 

Kulmunia  muistuttaisin kuitenkin, että voimakaksikosta voi puhua vasta sitten, kun siitä voimasta on näyttöä. 

Eikä siinä kaikki. Aina niin sliipattu ja sovitteleva ulkoministeri Pekka Haavisto on pannut ministeriössään hyrskyn myrskyn.

Hänen väitetystä tavastaan johtaa käskyttämällä ja nöyryyttämällä kertoo, että hän on siirtänyt syrjään konsulipäällikön, koska tämä ei totellut hänen (monen mielestä lainvastaista) käskyään hakea isis-porukoita konsulikyydillä Suomeen.

Asian tultua julkiseksi Haavisto kertoo pyytäneensä konsulipäälliköltä anteeksi ja sallineensa hänen palata virkaansa. 

Näin on tullut muutamassa päivässä todistetuksi, että jos tämä hallitus jotain osaa, niin anteeksi pyytämisen.

Nuorehko naisministerien joukko on saanut myönteistä kansainvälistä huomiota. 

Suomi on saanut kehuja, ja suitsutusta on tullut jopa Hillary Clintonilta asti

Otetaan kehut vastaan, mutta odotellaan uusilta ministereiltä työtä ja tuloksia.

Kauneus ei ole pääasia. Kukkopilli on kukkopilli vain jos se soi. 

 

 

 
Telanne sai puhtaat paperit
12.12.2019 19:03

 

Jos naista ei valita virkaan tai toimeen, onko syy aina sinä, että hän on nainen? Ei tietenkään.

Päinvastaiselta käsitykseltä ei median seuraaja kylläkään voi välttyä. Syrjintäkokemukset, todelliset tai kuvitellut, saavat runsaasti julkisuutta. Naisvoittoisesta hallituksestamme huolimatta meillä elää edelleen käsitys, että naiset olisivat jotenkin heikompi sukupuoli, jota vahvat miehet sortavat. Ajattelutavalle ei oikein enää riitä perusteita. 

Olen monesti sanonut naispuoliselle kuulijakunnalle, että jos huomaatte tulleenne syrjityksi, nostakaa hirmuinen meteli. Mutta älkää etsikö syrjintää suurennuslasin kanssa. Ei sitä kaikkialla ole.

Jos en selviydy jostain haasteesta, on perin inhimillistä selittää epäonnistuminen jonkun muun syyksi. "Minua ei valittu, koska olen liian vanha/liian nuori/liian lihava." Tuttua juttua. Vaikeampi on myöntää, että joku toinen valittiin, koska hän oli tehtävään sopivampi ja osaavampi.

Viimeisin valtakunnallista kiinnostusta herättänyt syrjintäepäily päätyi käräjäoikeudessa työnantajan voitoksi. Valtioneuvoston nykyinen viestintäjohtaja Päivi Anttikoski koki tulleensa sukupuolensa vuoksi syrjityksi, kun häntä ei valittu Aamulehden päätoimittajaksi. Haastattelussa Anttikoski oli kertonut suunnitelmastaan asua viikot Tampereella miehen ja kymmenvuotiaan pojan asuessa Helsingissä. Tähän Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne oli tokaissut, ettei kymmenvuotias lapsi pärjää ilman äitään. Kun päätoimittajaksi valittiin toinen henkilö, Anttikoski tulkitsi tulleensa syrjityksi äitiyden takia. 

Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että Anttikoski oli jätetty valitsematta, koska hän ei valitsijoiden mielestä ollut paras henkilö tehtävään. Lisäksi vaa´assa painoi, että hän oli samanaikaisesti hakenut valtioneuvoston viestintäjohtajaksi. 

Työsyrjintäkanne kaatui, mutta ihan ilman moitteita Telanne ei selviytynyt. Käräjäoikeus piti epäasiallisena ja sopimattomana, että hän oli kommentoinut Anttikosken perheen yksityisasioita. Moitteilla ei tietenkään ollut muuta merkitystä kuin että Anttikoski sai hieman hyvitystä.

Tähän stop ja huutomerkki ja varoitusmerkki, jos yksikään rekrytoija sattuu lukemaan tätä palstaa.

Haastateltavan yksityisasioita ei pidä kommentoida edes pään nyökkäyksellä tai ynähdyksellä, sillä kaikki se voidaan kaataa haastattelijaa eli työnantajaa vastaan. Kevyeenkään jutusteluun perheen tai lasten parhaasta ei ole syytä lähteä.

Lukemattomissa haastattelutilanteissa olen kauhistuneena seurannut, miten työnhakijat pyytämättä levittävät pöydälle koko yksityiselämänsä ja elämäntarinansa. Lähdepä kommentoimaan tai tekemään lisäkysymyksiä, olet lirissä. Viisainta on nopeasti palauttaa keskustelu raiteilleen sanomalla vaikka että "palataanpa vielä sinun työhistoriaasi".

Ja tietenkin haastattelijan on viisasta varmistaa selustansa niin ettei koskaan haastattele yksin.

Sana sana vastaan -tilanteet ovat kaikkein kinkkisimpiä ja niissä voi helposti joutua maksumieheksi.  

 

 
Jotta totuus ei unohtuisi
11.12.2019 12:40

 

Uuden hallituksemme nuori ja naisvoittoinen avainministeristö on saanut myönteistä huomiota ympäri maailman.

Onnea vaan minunkin puolestani.  Suotakoon ministereille hetkensä median suitsutuksessa, kunhan totuutta ei unohdeta.

Uusi pääministeri Sanna Marin (sd) vakuutti eilen moneen kertaan, että tämä hallitus aloittaa puhtaalta pöydältä. Se nyt vain ei ole mahdollista. Vaikka kasvot osittain vaihtuivat, samat asiat ja ongelmat odottavat ratkaisuaan pöydällä, joka ei tosiaankaan ole puhdas.

Ensimmäiseksi on siivottava ulkoministeriön al-Hol -sotku ja vastattava opposition välikysymykseen. Ulkoministeri Perkka Haaviston asemakin tullee punnittavaksi. Tällä kertaa perussuomalaisten esittämässä välikysymyksessä ovat mukana kaikki oppositiopuolueet, mikä enteilee opposition terästäytymistä.

Nuoruudella ja naiskauneudella on paikkansa, mutta alkavalta hallitukselta odotamme tekoja. Valtion velka lisääntyy päivä päivältä. Luvatut työllisyystoimet puuttuvat edelleen, vaikka juuri työllisyyden nostolla piti rahoittaa kaikki se hyvä, minkä edesmennyt Rinteen hallitus lupasi. Tämä saattaa jopa koitua hallituksen kohtaloksi, sillä valtiovarainministeriksi noussut keskustan Katri Kulmuni pitää työllisyystavoitteen toteutumista hallituksen koossa pysymisen ehtona. Jos Kulmuni joukkoineen panee pillit pussiin, se on siinä.

Ongelmia lisää, että sekä demarien että kepun kannatus on ennätyksellisen heikko. 

Kepun masinoima Antti Rinteen kaato saattoi kuitenkin auttaa demareita. Heidän ei itse tarvinnut heivata Rinnettä ulos. Takeltelevan Rinteen vaihto selkeäsanaiseen ja edustavaan Marinin voi myös hetkellisesti nostaa puolueen kannatusta. Ja ihan varmasti Marin on punaisen Tampereen johdossa kouliintunut poliitikko. Kova luu niin sanoaksemme. 

Yhtä asiaa ihmettelen. Hallituksen naisenemmistöä hehkutetaan estoitta, vaikka vielä hetki sitten sukupuolia ei saanut edes mainita.        

Ylemmältä taholta kouluja ohjeistettiin, että tyttöjä ja poikia ei saanut erottaa omiksi ryhmikseen. Mitään tyttöjen ja poikien joukkueita ei pidä sallia. Liikenneministeriössäkn havahduttiin siihen, että liikennemerkkien ihmishahmoissa on merkittävä tasa-arvo-ongelma. Ne eivät saisi muistuttaa miehiä tai naisia kuten nyt, vaan merkit on uusittava sukupuolettomiksi pulleroiksi. Vessojen ovista myös mokomat merkit pois.

Äkkiä kaikki muuttui. Tarvittiin 12 naisministeriä ja 7 miesministeriä, eikä sukupuolineutraaliudesta puhu enää kukaan. 

Halutessaan tämä naisjoukko voisi puuttua siihen ainoaan todelliseen epätasa-arvoomme,  että armeija on pakollinen vain miehille.

Jouluksi kotiin.

Kuvat al-Hol -leirin naisista saavat vakuuttuneeksi, että tyypillisiltä suomalaisnaisiltahan nuo näyttävät. Suomen valtio lennättää heidät kustannuksellaan tulevalla viikolla Suomeen. Hyvä että pääsevät kotiin, jotta ehtivät vielä tekemään imelletyt perunalaatikot jouluksi.   

 

 

 
Katsoin minäkin Linnan juhlia
08.12.2019 15:23

 

Olin yksi niistä 2,3 miljoonasta suomalaisesta, jotka katsoivat Ylen kanavalta tasavallan presidentin itsenäisyyspäivävastaanottoa.

Tämänvuotiseksi teemaksi oli valittu tieto ja yhteiskunnallinen keskustelu. Se ei ohjelmassa valitettavasti näkynyt. Odotin tiedemaailman edustajien haastatteluja ja puheenvuoroja, mutta niitä ei suotu. Sen sijaan haastateltiin iskelmälaulajakaksikko Mattia ja Teppoa, jotain nuorta kaveria, joka lopettelee bändiään (loppukesästä kuitenkin vasta) ja mies- ja naisjääkiekkoilijoita. Kaikki kunnia heille ja kiitos hienoista suorituksista vuoden aikana, mutta ei se sitä ollut mitä luvattiin.

Selostajat tunsivat kohtuullisen hyvin kutsuvieraat. Olisiko liikaa vaadittu, että he tuntisivat myös kaikkien kansanedustajien ja ministerien puolisot nimeltä? Jos mainitaan Antonio Flores, silloin pitäisi mainita muutkin. Kiittäen mainittakoon, että sekoilua oli vähemmän kuin ennen.

Pääpaino selostuksissa oli naisten puvuissa. Saimme tietää, kuka minkäkin puvun oli suunnitellut, mitä kangasta oli käytetty ja kuinka monta helmeä pukuun oli kirjailtu. Näitä tietoja tuskin koskaan tarvitsemme.

Totta kai tasavallan ykkösjuhlaan pukeudutaan huolella, mutta menikö jo överiksi? Meni. Siinä vaiheessa suutahdin, kun avattiin katsojaäänestys: yleisö saisi valita illan kauneimman puvun. Tökeröä. Jos olisin vierailulla ja isäntäväki panisi pystyyn äänestyksen vieraiden puvuista, ottaisin jalat alleni ja häipyisin. Luultavasti näiltäkään vierailta ei ollut kysytty suostumusta moiseen mauttomaan kilpailuun.

Itsestäänselvästi kuningatatarkilpailussa pärjäävät kaunisvartaloiset nuorehkot daamit. Seitsemänkymppisellä tai pyörätuolissa istuvalla ei ole siinä mitään jakoa, vaikka puku olisi miten kaunis. Esimerkiksi Jaana Pelkosen gladiaattorihenkinen puku sopi langanlaihalle Pelkoselle, mutta olisi punkeron yllä näyttänyt hirvitykseltä. Kyse ei ollut siis vain puvusta.

Tämän vuoden yllätys oli ehkä se, että upeimmat pukeutujat löytyivät "tuntemattomien" vieraiden joukosta. Oli huipputyylikäs Vuoden Luokanopettaja, oli urheilijan avec ja oli monia omaistensa tueksi tulleita saattajia, jotka löivät laudalta julkkisstarat mennen tullen.

Pakko kai flopitkin on mainita, kun kerran leikkiin lähdin.

Minulle tuntematon kirjailija tallusteli vastaanotolle muina naisina arkisissa pitkissä housuissa ja matalissa kengissä. Jokin protesti sen kai oli tarkoitus olla, mutta protestoija ei tiennyt, että etiketin noudattaminen on vain kohteliasta isäntäväkeä ja muita vieraita kohtaan. Ei sen noudattamatta jättämisellä maailmaa muuteta. Myös opetusministeri Li Anderssonin omituinen leikkipuvun ja yöpvuun yhdistelmä kummastutti.  Marimekon toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko oli luottanut oman talonsa unikkoon, mikä oli sinänsä hienoa. Puvun ei kuitenkaan olisi tarvinnut olla muodoton säkki. 

Jenni on saanut jo yllin kyllin kiitosta esiintymisestään samassa puvussa kuin jokunen vuosi sitten. Ilmasto kiittää. (Ja Sauli varmasti nuukana miehenä myös.)  Pukua oli tuunattu istuttamalla siihen kyynärpäihin asti ulottuvat hihat.  Se ei kuitenkaan olisi ollut tarpeen, sillä alkuperäinen versio oli parempi, selkeämpi ja linjakkaampi.

Ei ole tullut seurattua, kuka pukuäänestyksen voitti. Eikä sillä ole väliäkään. Hömppälinja sopii niin huonosti tasavallan presidentin itsenäisyyspäivävastaanottoon ja verovaroin ylläpidettyyn Yleen, että sille voi vain toivoa nopeaa loppua. 

Mutta pahaa pelkään että ensi vuonna selostajana kikattelee Vappu Pimiä. Koko illan voi äänestää  ja tasatunnein tipahtaa yksi vieras ulos.

PS.Illalla myöhemmin

Luottamus on päivän sana. Vielä viikko sitten Antti Rinteeseen eivät luottaneet omat eivätkä vieraaat. Hän joutui eroamaan, vaikka itse luotti niin paljon että kertoi tavoittelevansa puolueensa seuraavaakin puheenjohtajakautta. Valtion omistajaohjausmnisteri Sirpa Paateroonkaan ei luotettu, tai ainakaan Rinne ei luottanut, koska Paatero ei hänen mukaansa ollut noudattanut hänen ohjeitaan.

Nyt on kaikki toisin. Suomi saa alkavalla viikolla uuden pääministerin demarien Sanna Marinista, johon nyt  jokaisen on syytä luottaa. Sirpa Paateroonkin luotetaan taas niin paljon, että hän saa palata ministeriksi. Vilahti muuten tänään ruudussa, joten sairaus lienee pikavauhtia parantunut. Ihmeparantumisia on.

Antti Rinteen luottamus vasta huippua on. Hän pääsee yhdelle valtakunnan arvostetuimmista paikoista eduskunnan varapuhemieheksi. Epätoden puhuminen eduskunnalle - tai tarkkoja ollaksemme sen epäily -  ei merkitse mitään

Juuri eronnut Antti Rinteen hallitus ehti istua puoli vuotta, mutta sen työllisyystoimet ovat aloittamista vailla. Sen sijaan ovi on lonksunut, kun kaksi ministeriä on saanut mennä.  Seuraavaksi saa mennä, ellei ihmeitä tapahdu, ulkoministeri Pekka Haavisto. Ja huomenna menee 100 000 ihmistä lakkoon.

 

 

 
Itsenäisyys on ihana asia
05.12.2019 21:15

 

Onpa ollut erikoinen politiikan viikko. En muuta sano.

Tai sanon sen verran, että seuraava puolueiden kannatuskysely tulee olemaan mielenkiintoinen. 

Mutta poliitikot unohtakoot hetkeksi kinansa ja kaunansa. Huomenna on itsenäisyyspäivä, joten liput liehumaan!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleni!

 
Maksalaatikko kuuluu joulupöytään
04.12.2019 17:21

 

Semmoinen täydennys otsikkoon, että minun mielestäni. 

Täällä meilläpäin maksalaatikko on perinteisesti kuulunut joulupöytään. Valitettavasti viime aikojen tarjousmaksalaatikot ovat pilanneet sen maineen.

Muistan, miten koulukavereiden luona vähän jokaisen kotona oli piharakennuksen takana sikakarsina. Siellä sika tonki ja röhki niin että sen ohi pelotti mennä huusiin. Tiedä vaikka tulisi läpi seinän. No ei tullut. Syksyllä sika pantiin lahtipenkkiin, lihat suolattiin ja hyödynnettiin kaikki mitä voitiin. Muun muassa ja totta kai myös maksa.

Sanomattakin on selvä, että teen maksalaatikkoa jouluksi ja valitsen siihen sian maksaa jos sitä vain on saatavilla. Pidän sen terävästä mausta, joka monen mielestä on liian pistävä. Hyvää tulee myös naudan maksasta ja sitäkin on tullut välillä käyetyksi. Silloin kun Luvialla toimi iso kalkkunakasvattamo, jotkut tuttavani tekivät joulumaksalaatikon kalkkunan maksasta. Itse maistoin sitä kylässä ja totesin että sen maku oli erittäin hienostunut.

Sinänsä maksalaatikko on erikoinen sortti. Äkkiseltään ei oikein voi ymmärtää, että samaan ruokaan laitetaan maksaa, sipulia, siirappia ja rusinoita. Jotenkin ymmärrän perheemme Nuorisoa, joka ei maksalaatikkoon koske. Onneksi se sentään maistuu Tyttärelle ja Vävylle, niin että saan tehdä stä jatkossakin.

Jokaisella kokilla on omat reseptinsä, mutta ehkä pari vinkkiä sallitaan. Maksalaatikkoon kannattaa panna maksaa hieman vähemmän kuin ohjeissa sanotaan. Maku tarttuu riisiin vähemmälläkin määrällä eikä lopputulos ole liian maksainen. Kerman voi antaa olla jääkaapissa ja käyttää sen sijasta punaista maitoa (tai siis valkoista, mutta ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan). Juureslaatikoihin hyvin sopiva kerma tekisi tästä loodasta liian tuhtia. Ja jos haluaa pehmeän ja kuohkean lopputuloksen (kuka ei haluaisi), kananmunat tulee vatkata vaahdoksi ennen seokseen lisäämistä. Ja ihan aluksi riisit ja rusinat kannattaa huuhtoa kunnolla.

Kiire ei saa olla, jos hyvää haluaa. 

 

 

 
Päivä maailman vakaimmassa maassa
03.12.2019 18:01

 

Vielä eilen tähän aikaan pääministeri Antti Rinne kiukutteli ja ilmoitti kovin sanoin, ettei  tule eroamaan. 

Mitään syytä eroon hän ei nähnyt. Oman puolueen sataprosenttinen tuki oli takana ja kaikki hyvin. Kun keskustan Katri Kulmuni odottelun jälkeen ilmestyi estradille, Rinne vaikuttikin häneen verrattuna hetken aikaa valtiomieheltä. Soperteleva ja epävarma Kulmuni ei saanut kunnolla sanotuksi asiaansa, vaan antoi aseet vastustajan käsiin. Yhtäkkiä kaikki vaihtoehdot näyttivät mahdollisilta, sekin että Rinne osoittaisi Kulmunille ovea.

Aamulla oli toisin. Demarit olivat kokoustaneet ja tulleet siihen tulokseen, että kannattaa uhrata Rinne eikä koko puoluetta. Sitä paitsi Rinne oli puolen vuoden pääministeriaikanaan tullut taakaksi puolueelle, vaikka sitä ei nyt sanottu. Omat joukot olivat koko ajan saaneet jännittää, mitä sieltä suusta seuraavaksi tulee ulos.

Tänään Antti Rinne on käynyt jättämässä hallituksensa eronpyynnön tasavallan presidentille, ja ero on myönnetty. Muutaman kiihkeän päivän jälkeen on taas rauhaisaa. Jopa keskusta on antanut Rinteelle ja sdp:lle tunnustusta siitä, että he  pystyivät itse tekemään vaikean ratkaisun. Perussuomalaisten Jussi Halla-aho osui naulan kantaan sanoessaan, että koko epsodia ei olisi tarvittu, jos Rinne olisi myöntänyt virheensä ja pyytänyt anteeksi. Anteeksipyyntö olisi hyväksytty ja työ olisi voinut jatkua.

Seuraavaksi eduskuntaryhmät kokoontuvat perustuslain mukaisesti keskustelemaan uuden hallituksen muodostamisesta. Nykypohja lienee todennäköinen, vaikka varmasti muidenkin vaihtoehtojen avoimelle pohdinnalle olisi tilausta. Ja edelleen perustuslain mukaisesti hallitustunnustelija nimitetään suurimmasta puolueesta. Tehtävän on jo saanut sd-varapuheenjohtaja Sanna Marin. Hän on myös ilmoittanut olevansa valmis pääministerin vastuuseen. Valmiita on muitakin, kuten eduskuntaryhmyri Antti Lindtman.

Olen ajat sitten lakannut ajattelemasta, että pitää nostaa naisia tehtävään kuin tehtävään. Nainen tai mies, teot ja näytöt ratkaiskoot. Sanna Marin on minulle tuntematon tamperelainen poliitikko. Hän näyttäköön itse mihin hänestä on.

Pitkän kaupunkikierrokseni jälkeen istahdin tänään Prisman kahvioon nauttimaan hyvin ansaitsemani kahvit. Viereisessä pöydässä puitiin hallitusratkaisuja ja mahdollisia ministerinimiä. Marinista yksi keskustelija kuului sanovan, että "melkeen kommunisti se on, millai mahtaa tulla toimeen kepulaisten kanssa".

Totta, että Marin on arvovertailuissa osoittautunut olevan niin vasemmalla kuin demareissa mahdollista. Suomen politiikassa se ei kuitenkaan ole ainutlaatuista. Varttuneempi väki muistaa vielä taannoisilta vuosikymmeniltä maalaisliiton ja kommunistien hallitusyhteistyön. Niidenkin hallituskausien jälkeen Suomen lippu ja rajat pysyivät entisellään.

Tämä joulukuun 3. päivä vuonna 2019 on ollut hektinen ja tunteikas. Mutta iltaan mennessä on rauhoituttu, ja vanhan hallituksen raunioille kootaan jo uutta. Jokaisesta puolueesta viestitään, että kaikkien kanssa ollaan valmiita tekemään yhteistyötä. Autoja ei polteta eikä kukaan ole kuollut.

Kuhinaa oli vain marketin pakastekinkkualtaan äärellä, ja yksissä jos toisissakin kärryissä näkyi sinivalkoisia itsenäisyyspäivän kynttilöitä.

Kohuja tulee ja menee, mutta maailman vakain maa on maailman vakain maa.   

 

 
White Monday - vai Black?
02.12.2019 14:28

 

Keskustan eduskuntaryhmä ratkaisee tänään kokouksessaan Antti Rinteen kohtalon.

Aikamoiseen liemeen itsensä saattanut Rinne joutuu nyt panemaan toivonsa keskustalaisiin. Vihreiltä ja vasemmistoliittolaisilta tuki on varmuudella tulossa, vaikka näyttämisen vuoksi ensin vähän pörhisteltiinkin. Kun on hallitukseen päästy, siellä halutaan myös pysyä.

Keskustassa tilanne on eri.  Jo vihervasemmistolaiseen hallitukseen lähtö arvelutti monia, ja kun puolue kuuntelee herkällä korvalla kenttäväkeään, ratkaisu voi olla mitä tahansa. Kannatus laskettelee huimaa alamäkeä huolimatta siitä, että Rinteen hallitus toteuttaa keskustalaisinta ohjelmaa aikohin. Tämä vain osoittaa sitä, miten kaukana strategit ovat ihmisten arjesta. Eivät keskustalaiset kylissään hihku innosta, että "jippii me saatiin 18 maakuntaa". Koko asia on jäänyt muiden alle kuten sote-uudistuskin. Tärkeämpää on, mitä tänään tapahtuu ja miltä se näyttää.

Pikkulinnut ovat jonkin aikaa laulaneet, että ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) on äkkiväärä johtaja.

Sovittelevana diplomaattina mainetta hankkinut Haavisto äksyilee, käskyttää ja lähettelee alaisilleen sähköpostia keskellä yötä. Näin on media kertonut. Uutta on,  että hän olisi painostanut alaistaan hakemaan täältä lähteneet isis-lapset konsulikyydillä Suomeen. Teko olisi pitänyt tehdä virkamiehen omaan piikkiin. Hänen kieltäydyttyään Haavisto syrjäytti hänet päällikkövirasta.

Toistaiseksi tieto on median kertomaa,  joka voi pitää paikkansa tai ei. Ulkoministeri on kieltäytynyt kommentoimasta asiaa. 

Isiksen kyytiiin lähteneiden ihmisten tilanne askarruttaa viranomaisia monessa maassa, Suomi ei ole ainoa. On lakeja ja lasten oikeuksia, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Siksi kiirehtimistä vältellään.

Oltakoon isis-ihmisten palauttamisesta mitä mieltä tahansa, Haaviston toiminta on olluit harkitsematonta, jos edellä kerrottu pitää paikkansa.  Lisäksi vastuun sälyttäminen yhdelle virkamiehelle on ollut moraalitonta ja kyseisen virkamiehen syrjäyttäminen virastaan vielä moraalittomampaa.  Haavisto on toiminut ilman että asiaa olisi käsitelty hallituksessa. 

Haavisto on kieltäytynyt kommentoimasta. Myöskään sisäisestä turvallisuudesta vastaava sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) ei halua kommentoida asiaa. Mainittakoon, että Suojelupoliisi pitää isis-leiriläisten, mahdollisesti myös lasten, palauttamista Suomeen turvallisuusuhkana.  

Saammeko Posti-gaten jälkeen Haavisto-gaten? 

Verkosta tänään poimittua.

"Rukoileminen uimahallin tiloissa kielletty." Teksti on peräisin helsinkiläisen uimahallin invavessasta. 

"Sunrise Avenue lopettaa." En tiennyt että on koskaan aloittanutkaan. 

     

 

 
Joulua kohti
30.11.2019 14:27

 

Pitkäaikaisimmat lukijani tietävät, että olen jouluhullu. Joku ehti kyselläkin, miksi en ole vielä kirjoittanut sanaakaan joulusta. No nyt kirjoitan.

Olen jo ehtinyt nauttia monista ihanista joulutuoksuista valmistellessani herkkuja pakkaseen. Myyjäisihminen en ole, vaan haluan tehdä kaiken itse. Lahjat ovat paketoituina ja odottavat enää viimeistelyä ja koristelua. Kortit olen ajat sitten vienyt punaisessa kuoressa postiin. Filosofiani on, että kun aloittaa valmistelut ajoissa, ehtii nauttia kiireettömästi joulunaluspäivien tunnelmista. 

Ei vain joulu, vaan jo joulun odotus on ihanaa. Ja jouluaatto, joka oikeasti on vasta juhlan aatto, on meillä Suomessa kaikkein pyhin päivä. Siitä ei antaisi minuuttiakaan pois.

Olikin kiintoisaa lukea Satakunnan Kansan kolumnistin muisto vaihto-oppilasvuotensa joulusta Yhdysvalloissa. Jouluaattohan on siellä tavallinen työpäivä ja vain seuraavan aamun lahjavuori keskeyttää arjen hetkeksi. Suomalaistyttö kaipasi siellä kaikkia joulun tuttuja elementtejä. Ei ollut partiolaisten joulukalenteria, ei Lucia-kulkuetta, ei joulusaunaa, ei joulupuuroa, ei joulurauhan julistusta, ei hautausmaalla käyntiä eikä joulukirkkoa. Mikä joulu se sellainen on? Ei mikään. Olkaamme onnellisia omasta rikkaasta kulttuuristamme. Muut olkoot omastaan.

Suomalaisen joulun tietynlaisessa salaperäisyydessä ja sadunomaisuudessa on jäänteitä muinaisesta läheisyydestämme luontoon. Metsän eläimille annetaan joulurauha ja linnuille viedään lyhde pihaan. 

Tätini on kertonut, miten isänäitini Edla Josefina "knapsautti" lampun sammuksiin aaton alkaessa hämärtyä ja sanoi: "Kuulustellast ko joul tule."

Niin pieni tyttö ja hänen äitinsä istuivat hiljaa hämärässä tuvassa ja kuuntelivat, kun joulu lähestyi sinisiä hankia pitkin. Ja aivan varmasti he kuulivat sen. Ei siihen tarvittu tingeltangelia eikä bling blingiä. Pihapolun päässä lämpisi sauna ja sen korsteenista nousi pystysuora savupatsas kohti taivasta. Siellä isänisä Isak Nestor vahti tulta ja haudutti suvella tehtyjä vihtoja kuumassa vedessä joulusaunaa varten.  

Luontomystikko taidan olla vähän itsekin. Kaikki kunnia Vesku Loirille, mutta joululauluista lempparini ylitse muiden on Rajattomien Ketun joululaulu. " Repo juoksi jotta joutui/ Pian juoksi, matkat pitkät - -."  Taivaalle oli syttynyt uusi kirkas tähti,  jota jouluyössä yksin ravaava kettu ihmetteli. "Mistä meille tähti syntyi?". Jotain siinä on.

Ketusta puheen ollen tänään pitikin tehdä metsässä perinteinen revonliekokävely, mutta ilmaantui muuta puuhastelua. Käytän revonliekoja jouluasetelmiin, yksi perinne sekin. Tiiviisti suljetussa muovipussissa ulkona ne säilyvät raikkaina jouluun asti.

Lunta on tullut, mutta ei vielä niin haittaavasti, ettenkö liekoja ja puolukanvarpuja puiden katveesta löytäisi. Se on huomisen hommia ja iloja. Samalla voin alustavasti katsella joulukuusta. 

Joulua kohti.

 

 

 

 
Black Fridaysta tuli White Friday
29.11.2019 17:38

 

Tuhjuisten harmaiden päivien jälkeen aamuinen näkymä oli mykistävä. Maisema oli yöllä muuttunut valkoiseksi ja taivaalta putoili lisää lunta.

Suomalaiset ovat ottaneet Amerikan-tuliaisen Black Fridayn tosissaan vastaan. Täällä lähdetään herkästi mukaan kaikkeen uuteen, eikä se välttämättä ole huono juttu.

Tiedoksi niille, joille Black Fridayn tausta on tuntematon, että kyseessä on Kiitospäivän jälkeinen perjantai. Ja Kiitospäiväähän Valloissa vietetään marraskuun viimeisenä torstaina. Mustana perjantaina amerikkalaiset ryntäävät ostoksille ja juoksevat tarjousten perässä. Suomalaiset ovat panneet vielä paremmaksi: meillä on koko viikon kestävä Black Week ja kauppaa tehdään myös verkossa niin että suhina käy. Väliäkös sillä, että tuotteet eivät tosiasiassa aina ole normaalia halvempia.

On positiivinen merkki, että kansalaisilla on luottamus talouteen, myös omaansa. Silloin raha pannaan kiertämään. Kansantalouden kasvulukuja on jo korjattu ylöspäin, ja yksi syy siihen on nimenomaan kotimainen kulutus.

Ilmastosyistä meidän piti karsia kulutustamme, mutta kuka sitä tänään muistaa. Tyytyväiset suomalaiset käyttävät rahansa niin kuin tykkäävät ja nauttivat elämästään. Tämä kävi ilmi juuri  julkistetusta tutkimuksesta, jonka mukaan Euroopan tyytyväisimmät ihmiset asuvat Suomessa, Norjassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Yhtenä perusteluna on hyvin toimiva valtio. Hyvä me!

Valtion omistajaohjausministeri Sirpa Paaterolle (sd) tämä oli kuitenkin musta perjantai.

Aikansa Postin työehtoriidoissa sekoiltuaan Paaterolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin erota ministerin tehtävästä. Saman tien hän jäi sairaslomalle 13.12. saakka, mitä on jo ehditty paheksua. Minäkin paheksun. Ei siitä kuulu saada saikkua, että on mokannut töissä. Yhteiskunnan yläkerroksessa on täysin väärä käsitys työmarkkinoiden toiminnasta.

Eikä sitten yhtään nillitystä siskot, että "taas nainen uhrattiin". 

Myös pääministeri Antti Rinteen luottamus ja sen myötä hallituksen olemassaolo on vaakalaudalla. Perussuomalaiset ja kokoomus ovat suorin sanoin vaatineet Rinteen eroa, ja myös hallituskumppanit vihreät ja keskusta odottavat selvityksiä siitä, mitä tapahtui, kuka tiesi ja mitä tiesi. Puolueet pitävät kinkereitään ensi viikolla. 

Mielenkiintoisinta on kepun suhtautuminen. Roikkuako epäsuositussa hallituksessa 18 maakunnan panttina vai ottaako hatkat niin kauan kun kannatuksesta on jotain jäljellä? Puheenjohtaja Katri Kulmunista ei ytyä taida löytyä. Elinkeinoministerin olisi odottanut sanovan jotain Postin tilanteesta, mutta eipä ole sanonut. 

Black Friday alkaa pimetä. Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille. Jatketaan tyytyväisenä olemista ainakin viikonlopun yli.          

 

 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 5 / 198