Voi Elovena-parkaa
27.01.2020 12:57

 

Lämmin kaurapuuro on kuin ystävän halaus. Vuosikymmenien ajan olemme tottuneet saamaan tuon halauksen ihanalta Elovena-tytöltä.

Nyt hän ei enää kelpaa, sillä meidän on kansainvälistyttävä. Tuote menee paremmin maailmalla kaupaksi, kun mikään siinä ei muistuta suomalaisuudesta. Näin ajatellaan Raision tehtaan markkinoinnissa. Suurin osa suomalaisia taitaa olla toista mieltä.  Näin voi päätellä siitä suuttumuksesta, joka näkyy kolumneissa ja keskusteluissa. Monelle Elovena on lähes yhtä pyhä kuin Suomen lippu.

Olematta kansallispukuasiantuntija sanoisin, että Elovenan puku ei ole mikään suomalainen kansallispuku. Se vain jäljittelee kansallispukutyyliä. Ratkaisu on aikanaan ollut onnistunut, sillä yksikään maakunta ei voi omia Elovenaa itselleen. Aikojen kuluessa myös sirppi on poistettu kuvasta. Ihan oiken sekin, kansallispuku/kansanpuku/pitäjänpuku ei ole ollut työvaate, vaan talonpoikaisväestön pyhäpuku. 

Uudessa olomuodossaan Elovena on pukeutunut polvipituiseen siniseen mekkoon ja mustiin ballerinatossuihin. Kainalossaan hänellä on kauralyhde, jolla ei kuitenkaan ole mitään funktiota. Mihin hän sitä kanniskelee  ja miksi?  Jos kerran tavoitellaan modernia ilmettä, niin neitokaisen kätösissä pitäisi olla tabletti. (vitsi vitsi)

Siihen että Elovena on kaikesta päätellen nuori tyttö, eivät ammattiloukkaantujat ole ehtineet puuttua. Monikulttuurisuutta ja moninaista sukupuolikirjoa ei kukaan ole vielä vaatinut. Luultavasti sekin aika tulee.

Vastavetona globalisaatiolle kansallisten piirteiden korostaminen on nousussa Euroopassa ja maailmalla. Kun unohdetaan ääriajattelu, omien juurien arvostaminen on hieno asia. Jos arvostat itseäsi, muutkin arvostavat sinua. 

Ruotsalaisen Lindahlsin meijerin jogurttipurkin tunnnistaa kaupassa kaukaa. Sitä on myyty perinneasuun pukeutuneen turkkilaisen/kreikkalaisen partaniekan kasvoilla niin kauan kuin muistan. Tuote ei välttämättä ole sen parempi kuin muutkaan vastaavat, mutta sitä myydään imagolla. Siihen yhdistyy mielikuva pitkästä iästä ja terveydestä. 

Miksi suomalaisuus ei sitten enää kelpaisi? Kerta kerran jälkeen Suomi sijoittuu imagokyselyjen kärkeen yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Olemme itsenäinen, vauras, tasa-arvoinen demokratia. Tarinamme on menestystarina. Mutta me vain häpeilemme itseämme. Siinä missä svenskit marssittavat kolme krunuaan esiin joka käänteessä, me panemme päämme pensaaseen. 

Elovenalle takaisin omat vaatteet ja heti. 

Pieni loppukevennys

Kaisa Mäkäräinen kiersi jälleen runsaasti sakkokierroksia ja nimesi syyksi levottomat jalat. (hs.fi)

No levottomathan ne kuuluu kilpahiihtäjällä ollakin, kun pitää lujaa mennä. 

 

 

 
Pastaa ja pukukoodia
25.01.2020 14:18

 

Olen elänyt lapsuuteni aikana, jolloin makaronia ei sanottu pastaksi. Sitä sanottiin makaroniksi.

Kouluruokailun kammottavimpia muistoja on makaronivelli, jota me sanoimme matovelliksi. Sille veti vertoja vain sammakonkutuvelli, joka oli keitetty niljakkaista perunajauhohelmstä.

Kun nyt kerran tuli puheeksi, niin pikkuisen kritiikkiä edelliselle ikäpolvelle. Merenrantapitäjässä kalaa oli saatavilla helposti ja läheltä, mutta kouluruokailussa ei kertaakaan tarjottu kalasoppaa eikä kalaa missään muussakaan muodossa. Se olisi varmaan ollut liian työlästä valmistaa. Oli helpompi kaataa kaupan pussista kattilaan jotain, mikä sai luvan kelvata lapsille. Ravitsevuus ja vitamiinit loistivat poissaolollaan. Onneksi meilläkin oli äiti kotona, ja söimme koko perhe yhdessä lämpimän aterian joka päivä.    

Pastaa ei syöty. Se oli metallirasiaan pakattua sinkkipastaa, paksua valkoista voidetta. Sitä käytettiin ihovaurioihin. Kun tuli kaaduttua pyörällä ja saatua nirhamia, puhdistetulle iholle levitettiin sinkkipastaa. Äidillä oli sitä aina lääkekaapissa kaiken varalta. 

Sanat ja niiden sisältö muuttuvat. Se pitää kai vain hyväksyä.

Tässä yhtenä päivänä mieleni alkoi tehdä mannapuuroa, jota en ole syönyt varmaan vuosiin. Ajattelepa lämmintä pehmoista mannapuuroa, jonka keskellä sulaa voisilmä. Kuka semmoista voisi vastustaa? En minä ainakaan.

Niinpä  polkaisemaan lähikauppaan ja hakemaan mannaryynejä. Se osoittautui odotettua vaikeammaksi. Kun en ole mainittuja ryynejä vuosiin ostanut, en ehkä osannut etsiä niitä oikeasta hyllystä. Menin kysymään kassalta, jossa palveli nuori mies. Hän näppäili konettaan ja aikansa näppäiltyään sanoi että "ei ole, ne on lopetettu". Jösses, mannaryynit lopetettu! Ei voi olla, eikä voi olla totta sekään, että ne olisi valikoimista poistettu. En hennonnut ruveta nuorta miestä ohjeistamaan, vaan hain vähin äänin mannaryynini toisesta kaupasta. Vasta kotona huomasin, että pussin kyljessä luki "Mannasuurimoita". Siinä se. Ryynejä ei ollut, mutta suurimoita olisi ollut.

Täällä Länsi-Suomessa ei kukaan kyllä puhu suurimoista. Ryynejähän  (ruots. gryn) ne ovat. Elintarviketeollisuus ja kauppa tyrkyttävät kuitenkin suurimo-sanaa, minkä ehkä osaavat jotenkin perustella.

Mutta puurosta tuli ihanaa.

Eilen luin Hesarin verkkosivulta, että nykynuoriso ei tunne sanaa keppana. Voi hyvänentähden, mihin tämä maailma on menossa?

 

Vilkaisin juuri netistä ministeri ja sd-poliitikko Matti Ahteen tänään pidettyjä hautajaisia.

Hautajaisvierailla ei surun päivänä tietenkään oma pukeutuminen ole päällimmäisenä mielessä, mutta tietynlainen etiketti on olemassa. Ehkä sitä kunnioitetaan enää vain täällä maalla, helsinkiläiset ovat omaksuneet huolettomammat tavat.

Yksi asia joka pisti silmään, oli naisten isot pussimaiset olkalaukut. Mitä ihmettä ne kantavat niissä? Jotain arvokasta sen täytyy olla, koska leski Hilkka Ahdekaan ei malttanut huopua veskastaan edes siksi hetkeksi, kun vei kukat miehensä arkulle hautaustoimiston autoon. Eikö sitä laukkua olisi voinut siksi aikaa tyrkätä jollekulle muulle saattajalle? Hilkan tyylikään ei ollut ihan sata. Polven yläpuolelle ulottuvan hameen asemesta häntä olisivat pukeneet paremmin puolisääreen ulottuva hame ja pitkät tyylikkäät saappaat. Takki reuhotti rumasti auki. 

Hilkan ja Matin poika Timo oli kantamassa isänsä arkkua ryppyisessä puvussa ylin paidannappi auki ja ilman kravattia. Paita ei ollut edes valkoinen. Meilläpäin ei kukaan äiti olisi päästänyt poikaansa niissä vetimissä isänsä arkulle. Timo Ahde olisi ollut päivän floppi, ellei Tarja Halosta olisi ollut. Halonen oli pukeutunut tutusti miesten kenkiin ja viittaan, jota ei ollut edes yritetty sitoa kauniisti. Näyttävät korut eivät kuulu hautajaispukeutumiseen, mutta Halonenpa oli kasannut rinnuksilleen ison kasan kiiltävää blingblingiä. Myös hänellä oli pussimainen iso olkalaukku, josta roikkui vielä heijastinkin. Voi hyvät hyssykät.

Oli hatuttomia päitä ja paljaita käsiä, joita varmasti paleli kylmässä tuulessa. Vain Ahtisaarilla oli etiketin mukaiset mustat nahkakäsineet. Martilla oli musta hattu ja Eevalla elegantti pieni kirjekuorilaukku. Tämä pariskunta on kiertänyt muutakin kuin tahkoa, ja se näkyy. 

Nämä ovat maallisia. Matti Ahteelle rauha ja hyvää viimeistä matkaa.         

 
Kevättä ilmassa
22.01.2020 14:41

 

Pitkän harmauden jälkeen aurinkoinen paistaa tänään ihanasti ja lämpöasteita on muutama.

Helsingissä kukkivat jo narsissit, eli kyllä tämä kevättä on. Liian aikaistako? Monet ovat sitä mieltä, mutta luulen kyllä, että ne tietävät itse paremmin. Meillä eivät krookukset vielä kuki, sillä siirsin ne viime kesänä toiseen paikkaan, ties toipuvatko siitä koskaan. Mutta poimulehti kasvaa jo rehevänä, tuiviot ovat heränneet ja lamoherukassa on isot silmut. Kiitokset susille tai metsästäjille, istutukset ovat nyt saaneet olla rauhassa peuroilta. 

Se mikä tänä vuonna jää ilmeisesti puuttumaan, on tammikuun alkuillan sininen valo. Ei surra sitä, vuodet evät ole veljeksiä. Viime vuonna tähän aikaan lunta sai kolata joka päivä, pari tuntia kerralla parhaimmillaan. Lähes  kahdenkymmenen asteen pakkasiakin oli monena päivänä. Nyt eletään omakotiasujan toivetalvea. Ei ole tarvittu kotitien aurausta ja lämmitysöljyssä tulee säästöä.

Poliittisesti tämä vuosi lienee tasaista menoa, ainakaan mitään vaaleja ei ole vähään aikaan.

Oletteko muuten huomanneet, että kukaan ei puhu enää maakuntavaaleista? Vielä jokin aika sitten puhuttiin, ja päivämääriä siirrettiin aina vain tuonnemmas. Hyvä niin. Jospa koko asia unohtuisi.

HS-Gallupin teettämä puolueiden tuore kannatusmittaus on yllätyksetön. Muutokset ovat hyvin pieniä ja mahtuvat kaikki virhemarginaaliin. Perussuomalaiset pitävät edelleen keulapaikkaa ja kakkosena on kokoomus. On merkillepantavaa, että tätä kärkikaksikkoa kannattaneet vastaajat olivat kaikkein varmimpia puoluekannastaan. Epävarmuus lisääntyi vasemmalle mentäessä.

HS:n jutun grafiikassa on mielenkiintoinen yksityiskohta: perussuomalaisten kannatuspalkki on Suomen lipun sininen, kokoomuksen haaleamman sininen. Se tuskin on sattumaa. Perussuomalaiset ovat kansallismielisempiä, kun taas kokoomuksen siniväriä on haalistanut paikoin jopa vihreitä lähenevä liberaalius.     

Maailmalla on oltu innoissaan meidän naisvoittoisesta hallituksestamme, ja pääministeri Sanna Marin on saanut paistatella median suosiossa. Se ei kuitenkaan ole nostanut sdp:n kannatusta, eikä liioin muidenkaan hallituspuolueiden. Suomalaiset ovat tasa-arvoon kasvaneita järkeviä ihmisiä. Meistä siinä ei ole mitään kummallista, että nainen johtaa. Katsotaan tekoja ja tuloksia ja kehutaan vasta sitten, jos aihetta on.

Tarja Halonen aloitti presidenttipelin.

Entinen tasavallan presidentti Tarja Halonen (sd) on Ylen haastattelussa pitänyt ulkoministeri Pekka Haaviston virkatoimien tutkimista presidenttipelinä. Tulkinta on yllättävä, sillä vastahan olemme valinneet presidentin eikä mitään presidenttipeliä  ole käynnissä. Paitsi että Halonen itse yritti aloittaa sen nyt paljastaen samalla oman suosikkinsa. 

Meillä ei ex-presidenttien tapana ole ollut puuttua päivänpolitiikkaan. Koivisto ja Ahtisaari ovat saattaneet kommentoida kansainvälisiä tapahtumia, mutta eivät koskeneet sisäpolitiikkaan. Halosen ulostulo olikin asiaankuulumaton ja törkeä.  

Jotenkin Halosta voi ymmärtääkin. Kun on ollut tasavallan ykköspaikalla kaksitoista vuotta ja sitten yhtäkkiä kukaan ei tarvitse eikä kysy mitään, se ottaa koville. Monella hyväkuntoisella eläkeläisellä on sama ongelma. Kapasiteettia olisi, mutta ei kysyntää. Vähitellen elämä täyttyy muilla asioilla. Halonenkin voisi jo aloittaa keväthommat siellä siirtolapuutarhassaan, kun ei luntakaan ole.

Esimerkiksi kalkkia voisi jo hyvin heitellä nurmikolle. Ajatus on ollut itselläkin mielessä, säkki odottaa autotallissa.        

 

 

 

 
Ensimmäinen nainen
19.01.2020 17:39

 

Johanna Venhon Sylvi Kekkosesta kirjoittama romaani Ensimmäinen nainen (WSOY 2019)  ei minuun kolahtanut. Se ei ole Venhon vika, sillä Sylvi Kekkonen ei ole kolahtanut minuun ennenkään.

Lisäksi Venho oli valinnut oudon tavan kuvata Sylviä. 66-vuotias Sylvi viettää yksinään aikaa Kekkosten kesäpaikassa Katermassa. Hän liottaa kipeitä vaivaisenluitaan järvessä ja keskustelee ystävänsä Marja-Liisa Vartion kanssa. Tämä ei tietenkään vastaa, koska on kuollut.  Makaaberia ja vähän karmaisevaakin, mutta viestii siitä, ettei Sylvillä juurikaan ollut luotettavia ystäviä. Kuolleeseen  voi luottaa.

Ulkopuolelta Sylviä tarkastelee kuvanveistäjä Essi Renvall, jolta on tilattu presidentinrouvan muotokuva. Renvall on tuskastunut, sillä hänen mielestään muotokuvan tekijän pitää tietää mallistaan kaikki. Sylvistä on kuitenkin mahdoton saada otetta. Ulkoinen puoli on helpompi kuvattava: hiusneuloilla kootut vauvahiukset ja silmät, jotka katsovat hieman eri suuntiin. Mutta sisimpänsä Sylvi pitää itsellään: "- - hän vastaili niillä nasevilla lyhyillä lauseillaan - -".

Olisi ollut kiinnostavaa lukea Sylvin kokemuksista ja näkemyksistä sen aikaisessa poliittisessa maailmassa. Millaisia olivat ihmisinä hänen tapaamansa maailman huiput ja kotimaiset nousevat ja laskevat poliittiset tähdet?  Siihen ei vastausta saatu. Vaikka kyse onkin romaanista, tätä on pidettävä puutteena. Ehkä siihen on syynä Sylvin eristyneisyys. Hänen tapaamansa ihmiset jäävät vieraiksi, koska hän ei pysty aitoon kahdenväliseen viestintään. Siitä kertoo osuvasti Sylvin ja Britan (miniä, o.s. Fagerholm) yhteinen kauppareissu: 

"Kävin kaupalla viimeksi Britan kanssa, kun olimme kevätretkellä täällä. Brita jututti sujuvasti muorit ja lapset, minä olin tuppisuinen, vaikka rakastan noita kyläläisiä. Meidän oleilumme täällä on monelle iso asia, ja he ovat auliita auttamaan, hyviä ihmisiä. Minulla on silti kiire omiin oloihini kylältä, takaisin piilopirttiini."

Eristyneisyys ja omien kirjallisten haaveitten kariutuminen tekevät Sylvistä katkeran. Luulisi että sen teki Urhon liehuminen toisten naisten kanssa, mutta ei.  Sylvin kirjallista kipuilua kuvataan sivukaupalla. Amalian lisäksi ja jälkeen ei menestysteosta tule. Se ottaa koville. 

Häntä kalvavat myös sairaudet. Nivelreuma runtelee jäseniä,  ja hoitamatta jäävät ikääntyvän naisen vaivat, jotka tänä päivänä olisivat helposti voitettavissa. Sylvi alkaa näyttää miehensä mummolta. Hän ilkeilee ympäristölleen ja erityisesti miniöilleen, jotka ovat vieneet hänen rakkaat poikansa.

Kauneutta on olemassa, ja Sylvi näkee sen. Mutta se jää enimmäkseen hänen omaan sisäiseen maailmansa muiden ulottumattomille. 

Osaltaan kirja monipuolistaa Sylvi Kekkosesta saamaamme kuvaa. Parasta on kieli, joka on paikoin suorastaan runollista.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                 

 

 
Suomalaiset naiset riehuvat maailmalla, Trump tappaa kenet haluaa eikä Kanada innostu herttuaparista
14.01.2020 15:50

 

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula ollut pidätettynä Israelissa.

Kontula oli ollut kansainvälisen aktivistiryhmän mukana osoittamassa mieltä Israelin asekauppoja vastaan Gazan rajalla. Ryhmän tarkoitus oli tunkeutua Gazaan laittomasti. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan Kontulan toiminta oli vasemmistoliiton arvojen mukaista. Ymmärsinkö oikein? Lakien rikkominen on vasemmistoliiton arvojen mukaista kuten sekin, että ministeri puolustaa laitttomuutta. Kyllä, ymmärsin oikein.

Olisi helppo sanoa, että Kontulan hillumisella ei ollut merkitystä. Mutta kyllä sillä oli: huonon esimerkin voima. Kansanedustajia suojaa ns. koskemattomuusperiaate, mutta myös heidän on noudatettava kunkin maan sääntöjä ja lakeja. Mielenosoituksista pidättäytyminen olisi viisasta. Asianmukainen vaikuttajan paikka on siellä eduskunnassa, kansanedustajan omassa pulpetissa. 

Viikonvaihteen Hesarissa oli juttu suomalaisesta naisesta, keski-ikäisestä pianonsoitonopettajasta, joka on vankina intialaisessa vankilassa.

Nainen oli syyllistynyt ihmisten henkilöllisyyspaperien väärentämiseen. Tarkkaa tietoa ei ollut, miten pitkään toiminta oli jatkunut ja miten laajaa se oli ollut. Oman kertomansa mukaan hän oli tehnyt kaiken säälistä ja ihmisrakkaudesta. Nyt hän odotti  pelastusta Suomen viranomaisilta. Odottaminen lienee  tässä tapauksessa turhaa, Intiassa mennään Intian lakien mukaan ja rikos on rikos.

Maailma kohahti, kun Donald Trump tapatti Iranin vallankumouskaartin komentaja Qasam Soleimanin.

Maailmanpalo oli lähempänä kuin aikoihin, mutta taidettiin selvitä pelkällä säikähdyksellä. Oliko uhri edes se, jota tarkoitettiin, on osin epäselvää. Donald ei sillä päätään vaivaa. Mahtavan maan mahtava mies kommentoi asiaa näin: "Samantekevää, oliko Soleiman välitön uhka, hänet sai tappaa silti."

Mitäpä pikkuseikoista.

Viralllinen Kanada ei innostu Meghanista ja Harrysta.

Nuo suloiset pulmuset Meghan ja Harry ovat ilmaisseet halunsa muuttaa osaksi vuotta Kanadaan. Kanadan viranomaisten mukaan muutto ei ole kuitenkaan pelkkä ilmoitusasia. Semmoiset käytännön asiat kuin esimerkiksi oleskeluluvan hakeminen eivät ole juolahtaneet herttuaparin päähän. Kun ollaan tynnyrissä kasvaneita niin ollaan. Tämä koskee ennen muuta Harrya, jolle kaikki arkielämän realiteetit lienevät vieraita.

Kanadan pääministeri Trudeau katsoo, että Sussexin pariskunnan muuton tiellä on mutkia. Vaikka he ovat periaatteessa tervetulleita, kanadalaiset eivät ole halukkaita kustantamaan heidän miljoonaluokkaan nousevia turvajärjestelyjään. Myös veronmaksu kiinnostaa, eli maksaisivatko Meghan ja Harry veronsa Kanadaan ja niin edelleen.

Voiko tässä käydä niin, että Sussexit joutuvat jäämään Britanniaan koska eivät ole tervetulleita mihinkään maahan?

Minulla on ratkaisuehdotus: turvapaikka Suomesta.               

 
Meghan vie Harrya Osa 2
13.01.2020 16:45

 

Jos et viitsi lukea Meghanista ja Harrysta, hyppää tämä juttu yli.  Minun on jatkettava, kun kerran tulin aiheesta aloittaneeksi.

Sussexin herttuaparin irtiotto kuningasperheestä on historiallisesti niin ainutlaatuinen, ettei yksikään arvokas brittimedia ole asiasta vaiennut. Lainsäädännöstä ei ennakkotapauksia löydy, joten säännöt on keksittävä nyt. Tänään kuninkaallinen ydinjegi on kuningattaren kutsumana koolla ratkaisuja etsimässä.

On ymmärrettävää, että hiljattain avioitunut pariskunta haluaa aikaa ja tilaa elää haluamallaan tavalla. Mutta on paljon, mitä maalasjärki ei ymmärrä.

Meghan ja Harry ovat ilmoittaneet haluavansa tästä lähtien elää taloudellisesti omillaan. Hienoa ja tervettä! Eihän se käy laatuun, että neljääkymppiä lähentelevä aviopari elää vanhempiensa kustannuksella. Harrykin jo kaljuuntumassa.

Lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin, ettei herttuapari edes ymmärrä, mitä taloudellisella riippumattomuudellla tarkoitetaan.

Pariskunta pitää edelleen kiinni prinssi Charlesin avustuksesta, joka kattaa 95 prosenttia heidän vuosimenoistaan. Lisäksi he haluavat pitää itsellään Frogmore Cottagen, joka on juuri remontoitu heitä varten yli 2 miljoonalla eurolla. Onhan se kiva, että joku lämmin pesä palveluskuntineen ja vartijoineen on odottamassa, jos joskus tulee mieleen piipahtaa kotimaassa sieltä Kanadasta. He haluavat myös säilyttää kuninkaalliset arvonimensä. Prinssejä ja herttuoita ja herttuattaria halutaan jatkossakin olla, mutta  ilman kuninkaallisia velvollisuuksia.

Pahat kielet (jotka toivottavasti ovat väärässä) kertovat, että herttuapari aikoo kertoa ikäviä asioita kuningasperheestä, ellei saa kaikkea toivomaansa. Suomessa kiristys on rikos, Britanniasta en tiedä.   

Tv-persoona Piers Morgan kirjoitti, että Meghan Markle tuhoaa kaiken mihin koskee. Hän on riidoissa isänsä ja sisaruspuoltensa kanssa, eikä suvusta löytynyt ketään joka olisi saattanut hänet vihkialttarille. Vanhat ystävätkin saivat jäädä, kun prinssi ilmestyi kuvioihin. Meghan on erottanut Harryn veljestään Williamista ja on nyt erottamassa häntä lapsuudenperheestään.

Brittihovia Meghan tuskin pystyy tuhoamaan, mutta tolkuton rahankäyttö herättää ennen pitkää keskustelun koko hovin tarpeellisuudesta.  Ilman kuningatar Elisabetia se olisi jo käynnistetty. Hän on kuitenkin niin rakastettu, että hänen aikanaan ei muutoshaluista edes hiiskuta.

Isoveli William taisi olla oikeassa, kun varoitteli Harrya Meghanista. Auvoa kesti vain 20 kuukautta, sen jälkeen alkoi tapahtua. Nyt Harry on yksin kriisin keskellä.

Toivotaan silti tälle avioliitolle pitkää ikää. Rakkaus kaiken muuttaa voi.            

 

 

 
Arki on ihanaa - ja Heli Laaksosen runot
11.01.2020 17:25

 

Jouluihminen kyllä olen, mutta myös kevätihminen ja vuodenajasta riippuen mikä vaan ihminen. 

Juuri nyt arjen tulo joulukauden jälkeen on ihanaa. Miten hyvältä maistuikaan jouluherkkujen jälkeen nakkisoppa ja voilla voideltu Ullan Pakarin kakko. Jos et tiedä mikä kakko on, paljastat heti ei-satakuntalaisuutesi. Jotkut leipomot yrittävät sanoa sitä maalaisleiväksi. Pah! Millainen olisi kaupunkilaisleipä? Kakko on pyöreä rapeakuorinen ja sisältä pehmeä leipä, joka on leivottu vehnästä ja Ullan Pakarin tapauksessa lisäksi täysjyväohrasta. Se maistuu ihan äidin leipomalta. Kakko on kakko.

Tässä on tullut myös  lueskeltua,  ja yhä uudelleen käteni on tarttunut joululahjaksi saamaani Heli Laaksosen uutuuteen Aurinko Porkkana Vesi. Se oli toivomuslistallani.

Välillä jo tuntui, että Heliltä on punainen lanka hukassa, ja hän ihmetteli itsekin taannoin jossain lehtihaastattelussa, tarvitaanko häntä enää. Kirjat lakkasivat menemästä kaupaksi. Mutta hän  on pystynyt uudistumaan oivallettuaan, ettei pelkkä murteella kirjoittaminen riitä. Aikansa se on uutta, mutta kun uutuudenviehätys on ohi, pitää olla muutakin.

Aurinko Porkkana Vesi -kirjassa tulee esiin osin uudenlainen pohtiva Heli, ei aina niin aurinkoinen. Mukana on haikeutta ja suruakin, huumoria silti unohtamatta.

Metsään Helillä on kaikissa kirjoissaan ollut aivan erityinen suhde, niin tässäkin. Metsä on elävä olento ja ystävä, johon voi aina luottaa. Pidän myös Helin luontomystiikasta. Hän kirjoittaa, että vaikka kuusi kaadetaan, sen varjo jää.

Ihmisten kanssa on vaikeampaa.

Yhden runon henkilö kokee vaikeita sydänvaivoja. Kävellessä sattuu, sydän on muljahtanut paikaltaan alemmas ja tuntuu kovalta. Menee sitten lääkärille. Lääkäri tutkii ja sanoo: "Polvilumpio".

Entäs sitten pölynimurikauppias:

"Ei tart ko toril astu, 

ni menen lankka.

Kui pölynimurikauppiaski?

Myy alehinnal kolm pölypussi. 

- Ja kaik tyhji!". 

Tekijänoikeusloukkauksen pelossa en uskalla lainata enempää. Mutta lukekaa itse!

 

 

 
Meghan vie Harrya kuin litran mittaa
10.01.2020 18:10

 

En häpeile lainkaan, että seuraan kuninkaallisten elämää. Olen ennen muuta koukussa Ruotsin kuninkaallisiin aina Vasa-suvusta lähtien, mutta kyllä brititkin kelpaavat. Miksi kiinnostus tämän päivän kuninkaallisiin olisi sen vähäarvoisempaa kuin kuninkaallisten juonittelut ja hovielämä vaikkapa 1800-luvulla? Ei miksikään. Vaikka ei kuninkaallisilla valtaa enää olekaan, luulen kuitenkin, että aikakirjat muistavat Elisabet II:n kauemmin kuin Euroopan nykyiset johtajat.  

Brittihovin rakastetuin jäsen on iäkäs kuningatar Elisabet, monarkian ja sen yhtenäisyyden loukkaamaton symboli. Suosituimmuusjärjesyksessä tulevat perässä kuningattaren lapsenlapset, Charlesin ja Dianan pojat William ja Harry.

Erityisen suosittu on isänsä jälkeen kruununperimysjärjestyksessä oleva William. Avioliitto Kate Middletonin kanssa ja heidän kolme lastaan ovat nostaneet Williamin suosion huippulukemiin. 

Kuninkaallisen käytöskoodin täydellisesti hallitseva William olisi periaatteessa valmis valtaistuimelle minä päivänä tahansa. Hän ei ole koskaan aiheuttanut hoville huolta. Ei myöskään Kate, joka on kouliintunut sormenpäitään myöten aidoksi kuningattareksi. 

Toisin on pikkuveli Harryn laita, jonka rauhoittumista on nuoruusvuosien jälkeen saatu odotella. Sitten se tapahtui. Raikuliprinssiksi mainittu Harry meni ja rakastui eronneeseen amerikkalaisnäyttelijään Meghan Markleen. Media suitsutti Meghanin filmitähteyttä, mutta tosiasiassa hänen uransa huippu on ollut rooli B-luokan tv-sarjassa Suits. Väliäkös sillä, Harry oli myyty.

Isoveli William varoitteli Harrya avioliitosta Meghanin kanssa. Mutta mahtavat häät huntuineen ja hevosajeluineen pidettiin ja kuvat levisivät ympäri maailman. Näyttelija Meghan Markle oli tehyt elämänsä tilin. Ja saanut elämänsä roolin. 

Saman tien alkoi kuulua soraääniä. Meghan ei ollut saanut vihkiäisiinsä sitä tiaraa, jonka olisi halunnut. Kuningatar Elisabet oli todennut, että Meghan saa sen, minkä hän antaa. Kasvot peittävää huntuakin paheksuttiin, kun morsian sentään oli ollut jo naimisissa. Kritiikkiä kuultiin myös pariskunnan tuhlailusta, kuten yksityiskoneella lentelystä. Meghan ei sopeutunut kuninkaalliseen perheeseen, tuli irtiottoja ja tuli pitkiä Amerikan-lomia. Seuraavaksi pariskunta on ilmoittanut siirtyvänsä asumaan Pohjois-Amerikkaan ainakin osaksi vuotta. Itse asiassa pikku Archie ja Meghan ovat jo siellä. Harry saa yksin selvitellä asiat kuningasperheelle ja viranomaisille.

Viralliseksi muuton syyksi Harry on ilmoittanut, että hän haluaa suojella vaimoaan paparazzeilta. Hah! Meghan viihtyy mainiosti kameroiden edessä ja poseeraa mielellään. Näyttelijä kun on.

Kuninkaalliset hyvin tunteva toimittaja kirjoitti iltapäivälehdessä, että Meghan on laatinut tämän näytelmän käsikirjoituksen, hän ohjaa sitä ja näyttelee itse pääroolin. Aviomies Harrya viedään kuin pässiä narussa.

Samainen toimittaja kirjoitti myös, että Meghanilla on historiansa riidankylväjänä ja ihmissuhteiden rikkojana. Hän on riidoissa isänsä ja sisaruspuoltensa kanssa, ja alettuaan seurustella Harryn kanssa hän käänsi selkänsä suurelle osalle ystäviään. Ennen maailman parhaiden kaverien Williamin ja Harryn välit ovat myös Meghanin aikana menneet säröille. Surullisinta on, että Meghanin isän ei ole sallittu kertaakaan nähdä lastenlastaan.

Kun yhdessä (erittäin asiantuntevassa) naisseurassa pohdimme Meghanin lähtöhaluja hovista, osa oli sitä mieltä, että yhtenä syynä on kateus. Tulevan kuninkaan puolisona Kate on arvoasteikossa Meghania ylempänä ja  selvästi enemmän huomion keskipisteenä.  Sitä narsistin on vaikea sietää.

Britannian hovi ei tähän kaadu eikä brexit peruunnu, mutta toivotaan silti tälle avioliitolle pitkää ikää ja menestystä.             

 

 

 

 

 
Flying Jacob
09.01.2020 19:35

 

Viikonlopun lähestyessä on kohta aika miettiä, mitä laittaisi ja söisi. Miten olisi Flying Jacob? Se maistuu yleensä aina.

Lentävästä Jaakobista on olemassa monia eri versioita, eikä mikään estä kehittämästä lisäksi omaa versiota. Mikään painonvartijan ruoka se ei ole, mutta antaa energiaa ja lämpöä tammikuiseen pakkaspäivään. Nyt ovat tosin asteet plussalla, mutta älkäämme antako sen häiritä. 

Annos on noin 4 hengelle.

1 grillattu broileri, 150 g pekonia, 2 dl kermaa, 1 dl ranskankermaa, 0,5 dl mietoa chilikastiketta tai ketsuppia, 2 banaania, 0,5 dl suolapähkinöitä. 

Palastele kypsä broileri ja asettele palat voideltuun vuokaan. Suikaloi pekoni, paista pannulla ja jätä odottamaan talouspaperille. Näin saat ylimääräisen rasvan pois. Sekoita kerma, ranskankerma ja chilikastike ja kaada seos broilerien päälle. Paloittele banaanit ja levitä pekonin kera päällimmäiseksi. 

Gratinoi uunissa 15-20 minuuttia 225 asteessa. Ripottele päälle pähkinät kun paistoajasta on kulunut puolet.

Tarjoa vihreän salaatin kera - tai jos jaksat, myös riisin. 

Itse olen jättänyt Jaakobista banaanin pois, mielestäni se teki lopputuloksesta jotenkin äitelän ja liian raskaan.

Kyllä nämäkin kalorit kulumaan saa, kun tekee ensin riuskan lenkin ulkona. Tässä olemattomassa talvessa on ainakin se hyvä puoli, ettei tarvitse pelätä liukastumista. Tiet ja polut ovat sulia, hiekka vain narskuu askelen alla.    

 
Selaan päivän uutisia
08.01.2020 15:37

 

On tammikuun 8. päivä, pientä sateentuhjua ja 7 astetta plussaa. Ei ihan normitammikuuta siis. Tuulee navakasti, ja Porin ympäristössä on paikoitellen ollut aamun ja päivän aikana sähkökatkoja. Onneksi ei meillä. On hyvä aika tarkastella päivän uutisia, jotka osin lyövät häpnadilla.

Yle on teettänyt kyselyn ja saanut ilmeisesti toivomansa tuloksen. Sen mukaan 70 prosenttia suomalaisista haluaisi yhdistää koulujen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen. Opetusministeri Li Andersson (vas) sanoo tervehtivänsä alkanutta keskustelua ilolla. Se on helppo uskoa. Yle oli myös löytänyt katsomustiedon opettajan, joka "tiesi", että sana uskonto pelottaa ihmisiä. 

Tosiasiassa 70 prosenttia suomalaisista ei ole miettinyt pätkääkään uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhdistämistä kouluopetuksessa. "Haluamisesta " puhuminen on harhaanjohtavaa. Mutta Yle tekee mitä tekee ja uutisoi niin kuin haluaa.  

Naisparit tarvitsevat spermaa. Yliopistosairaalat tarjoavat jälleen hedelmöityshoitoja lesbopareille, joten spermasta alkaa olla puutetta. Sperman luovuttajia tarvitaankin lisää, kerrotaan Ylen nettisivulla tänään. Kukin suuntautukoon ja eläköön valitsemallaan tavalla, mutta pitääkö yhteiskunnan todellakin kustantaa yksilöiden kaikki valinnat? Eikö sentään hoidettaisi sairaat ja vanhukset ensin? 

Pääministeri Sanna Marin (sd) vierailee tänään Ruotsissa. Jo etukäteen vierailu on ollut laajan kansainvälisen huomion kohteena ennen kun pääministeri on sanonut sanaakaan. Ei hänen nähtävästi tarvitsekaan. Tänä nopeiden klikkausten aikana huomion saamiseen riittää että on nainen, nuori ja nätti. Tätä kaikkea Marin on, mutta muu on vielä yhtä kysymysmerkkiä. 

Marinin hallituksen alkuajat ovat kuluneet itseihailuun ja mediassa poseerailuun. Luvatut työllisyystoimet ovat aloittamista vailla. Työryhmien jäseniltä on kuulunut, että ohjaus puuttuu ja  tavoitteet ovat hukassa.  Demarit jo vaihtoivat työministeri Harakan Haataiseen, mutta hiljaista on edelleen. Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas) ei ole puhua pukahtanut sen jälkeen kun ensimmäisinä ministeripäivinään julisti, että aktiivimalli puretaan. Ministerin osaamattomuus ei ole naurun asia. Maan sisäisestä turvallisuudesta vastaavaa sisämnisteri Maria Ohisaloa (vihr) puolestaan vaivaa, että palomiestä sanotaan palomieheksi. Kun siinä on se mies-sana.

Ryhdistäytykää tytöt siellä hallituksessa ja alkakaa tehdä niitä tehtäviä, joita teidän kuuluu tehdä.

Myönteistäkin tapahtuu.

Heikki Hiilamon kolumni tänään (hs.fi) puuttuu tärkeään asiaan, jota itsekin olen ihmetellyt.

Hän kirjoittaa,että eriarvoisuudesta puhuttaessa tehdään paljon ylilyöntejä. Nyt korostetaan mieluusti, että eriarvoisuus lisääntyy koko ajan, vaikka suomalaiset eivät koskaan ole olleet niin tasa-arvoisia kuin nyt. Mainitsematta jää sekin, että Suomessa väestön tuloerot ovat maailman lähes matalimmat.

Alma Median Kai Telanteen vapauttava tuomio pysyy.

Jupakka syntyi aikanaan, kun Telanne Päivi Anttikoskea haastatellessaan tuli sanoneeksi, että lapsi tarvitsee äitiään. Kysehän oli Aamulehden päätoimittajan rekrytoinnista. Käräjäoikeus ei katsonut Anttikoskea syrjityn, koska hän ei ollut ansioitunein hakija eikä häntä olisi muutenkaan valittu.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota, mikä osoittaa, että maassa on sentään tevettä järkeä tallella.

Mutta luulisi Telanteen jo oppivan. Työnhakijan yksityisasioita ei pidä ynähdykselläkään kommentoida, vaikka tämä itse kertoilisi niistä miten vuolaasti.    


           

 

 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 3 / 198