Huippua ja huippua
05.02.2009 12:43

"Menestyäkseen Suomella pitää olla huippuosaamista. Tarvitsemme huippuosaajia, huipputyyppejä. Heitä varten pitää olla huippuyliopisto, jossa tehdään huippututkimusta."  Tällaista puhetta on toisteltu jo niin kauan, että sitä on alettu pitää ainoana totuutena. Ilmiö on sosiologian piirissä tuttu. Arkijärjeksi vakiintunut uskomusjärjestelmä, common sense, alkaa ohjata ihmisten ajattelua ja käyttäytymistä.

Huippuosaaminen on varsin suorasukaisesti yhdistetty korkeaan teknologiaan. Tätä retoriikkaa on hyvä välillä kyseenalaistaa. On luotu mielikuva, että muilla taidoilla ja tiedoilla ei olisi merkitystä. Kyllä on. Huippuosaamista vaaditaan, kun on loihdittava maittava ja terveellisyysnormit täyttävä ateria kasvavalle koululaiselle 60 sentillä. Huippuosaamista tarvitaan, kun liikenteessä vastuullasi on kymmenien ihmisten henki ja aikataulut painavat päälle. Huippuosaamista on,  kun tyhjästä aloittanut yksinyrittäjä elättää itsensä ja perheensä. Nämä vain esimerkeiksi.

Pieni Suomi ei milloinkaan pysty kilpailemaan diplomi-insinöörien määrässä Intian ja Kiinan kanssa. Tarvisemme silti omaa korkean tekonologian osaamista, mutta tarvitsemme myös autotallifirmoja, hikisiä nyrkkipajoja ja auttavia käsiä. Kun nyt näyttää siltä, että taantuma syvenee, toivottavasti vihdoin huomataan niin sanotun tavallisen työn arvo kansakunnan hyvnvoinnin pohjana ja perustana.

Entäpä jos päättäisimmekin olla ihan tavallinen maa, jossa tehdään ihan tavallisia asioita? 

 

 
Lehdet ulosheittäjinä
01.02.2009 14:39

Tietokone on työvälineeni ja netti kelpo työkaverini. Se etsii minulle salamannopeasti tarvitsemani tiedot, tilastot ja raportit. No, ei se tosin lajittele tietoja eikä arvioi niiden luotettavuutta, mutta sehän onkin oma tehtäväni tutkijana. Monelle netti on varmasti myös tervetullut ajanviettoväline ja keskustelukanava, hyvä niin. Pienten lasten äidit voivat keskustella keskenään vauvojen ruokavalioista, nukkumisista ja itkunpuuskista. Kaikilla ei ole läheistä ystävää, jonka kanssa pohtia asioita.

Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että ihmisiä ohjataan nettiin turhankin paljon. Televisionkatsojia kehotetaan ohjelman jälkeen jatkamaan keskustelua siitä ja siitä aiheesta www-osoitteessa se ja se. Miksi käyttäisin aikaani  keskusteluun, ovatko kotiäidit vai työssäkäyvät äidit oikeassa, kun kerran molemmat ovat?

Muuan sympaattinen tangolaulaja täytti juuri pyöreitä vuosia. Useampikin saman päivän sanomalehti valisti minua, että voisin katsoa videolta samaisen laulajan painiotteita. Miksi ihmeessä katsoisin?

Interaktiivisuutta, kyllä kyllä, mutta näyttää jo siltä, että lehdet toimivat ulosheittäjinä nettiin päin. Toisin päin olisi helpompi ymmärtää.

PS. Kielipoliisi tässä vielä hei!  Media on jo itsessään monikko, joten älä milloinkaan käytä kaksinkertaista monikkoa "mediat". Ei siis "medioissa", vaan "mediassa". Kiitos.

 
Nuoruutta kehiin - niinkö?
27.01.2009 21:24

Nuorten ikäluokkien äänestysaktiivisuus on huomattavasti alhaisempi kuin muiden ikäryhmien. Lääkkeeksi on esitetty äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen, ja sitä koskevia selvityksiä tehdään parhaillaan oikeusministeriön toimeksiannnosta. Lääke on ällistyttävä. Lisää päätösvaltaa niille, joita asiat eivät kiinnosta?

Nuorten tulee kuulemma päästä päättämään itseään koskevista asioista. Onkohan jotain ymmärretty väärin? Ei se niin mene, että valtuustoissa nuoret päättäisivät nuorten asioista ja vanhat vanhojen asioista. Ehei, vaan kaikki joutuvat ottamaan vastuuta kokonaisuudesta. Pirtsakat ehdotukset kaikesta mikä olisi kivaa eivät auta, kun matti hiipii kunnan kukkaroon ja joudutaan päättämään, mistä säästetään.

Näinä päivinä, kun kunnallisia lautakuntapaikkoja jaetaan,  kuulee usein, että varttuneiden keski-ikäisten pitäisi jättää paikkansa nuoremmille. Luottamusmiesten uusiutuminen aika ajoin on terveen demokratian mukaista. Nuorten tulee kuitenkin ansaita paikat omilla tiedoilla ja taidoilla, ei kalenteri-iällä. Tulee olla osaavampi ja tietävämpi kuin ne tukkona olevat tervaskannot. Ei suurten ikäluokkienkaan eteen aikanaan levitetty punaista mattoa parhaille paikoille. Ei, vaan pertit ja tertut joutuivat kilpailemaan isiensä ja äitiensä ikäisten kanssa.

Lopuksi, jotta ei jäisi kenellekään epäselväksi: minustakin nuoret ovat ihania ja heitä pitäisi jollakin tavoin kuulla enemmän. Niitä uusia raikkaita ajatuksia kyllä kaipaisin.  

 

 
Kaunista, kaunista!
26.01.2009 13:15

Olemme saaneet kokonaisen viikon ajan nauttia maailman kauneimmasta urheilulajista, taitoluistelusta. Eikä vain luistelusta, vaan hienoista musiikkivalinnoista, eläytymisestä, tulkinnoista. Silmälle iloa tarjosivat myös kilpailijoiden puvut, joissa ei ollut säästelty värejä, kimallusta, strasseja eikä helmiä. Meikit ja kampaukset oli harkittu viimeisen päälle, ja miestenkin geelaukset näyttivät kestävän kovassa vauhdissa. Mannaa oli suomalaisten tyylikäs esiintyminen loppunäytöksen muodostelmaluistelua ja pikkutyttöjen esiintymistä myöten. Voi vain kuvitella, mikä määrä harjoittelua ja kulissien takaista työtä oli tehty, jotta me saisimme nauttia.

Juuri kun kolmoiskolmosyhdistelmät ehtivät tulla tutuiksi, on arki edessä. Ja hyvä niin, sillä tekemättömien töiden pino katsoo syyttävästi tuosta pöydän kulmalta. Onneksi jääkiekon MM-kisoihin on vielä aikaa.

 
"Näytetään ajattelevan ja oltiin oltu"
16.01.2009 12:49

Olen oikolukijasieluinen tiukkapipo, myönnetään. Sille en kuitenkaan mahda mitään, että ärsyynnyn kirjallisuudessa ja ihan laatulehdissäkin esiintyvistä kielioppivirheistä. Enkä nyt tarkoita yleisönosastokirjoittajia, heille suotakoon ammattikirjoittajia enemmän anteeksi.

Luin juuri yhdestä lehdestä, että jostakin asiasta "tunnutaan olevan yhtä mieltä". Toinen kirjoitti: "Yleisesti näytetään ajattelevan että - - ". Jahas, vai tunnutaan ja näytetään. Järkyttävää, että yksipersoonaisia verbejä ei osata käyttää. Pitää tietysti olla: "Asiasta tuntuu oltavan yhtä mieltä" ja "yleisesti näkyy ajateltavan, että - - ."

Toinen kamaluus on kaksoispassiivin käyttö, joka pilaa minkä lukuelämyksen tahansa. Innostuin joulun aikaan lukemaan erään kirjailijan historiallisia romaaneja, joihin en ollut ennen tutustunut. Kirjailija oli tehnyt paljon taustatyötä ja tarinat olivat taitavasti rakennettuja. Mutta mutta: jatkuva kaksoispassiivin käyttö sai adrenaliinin kohoamaan. "Oltiin tultu perille", "oltiin tehty sopimus" ja lopuksi "mokomaa ei oltu ennen nähty". Huh-huh! Totta kai pitää olla: "Oli tultu perille", "oli tehty sopimus" ja "mokomaa ei ollut ennen nähty".

Vaadin lisää suomen kielen opetusta kouluihin ja päteviä suomen kielen opettajia sen kaikille asteille.

 
Allit ja allit!
15.01.2009 19:02

Naistenlehtien(kin) aktiivisena lukijana olen nyt saanut kerta kaikkiaan tarpeekseni alleista. Yhdessä juuri ilmestyneessä lehdessä valistettiin lukijoita, että alleja ei voida poistaa ultraäänillä eikä muilla rasvanpoistomenetelmillä, koska liha on niissä liian löpsöä. Löpsöä oli tekstikin, en viitsinyt lukea enempää.

Alleiksi on ruvettu nimittämään (naisten) olkavarsia, jotka biologiasta ja maan vetovoimasta johtuen alkavat ennemmin tai myöhemmin löystyä ja riippua. Sana alli viittaa presidentinrouva Alli Paasikiveen, joka kypsällä iällä käytti avonaisia, käsivarret paljastavia iltapukuja.

Näinkö me halvennamme edesmennyttä hienoa naista, joka toimi vaikeina aikoina maan äitinä? Näinkö sivistymättömiä me tosiaan olemme? Siltä näyttää.

Alli Paasikivi oli tyylikäs nainen, joka kantoi upeasti itsensä ja ikänsä. Ei käsivarsia tarvitse sen takia piilotella, että ne sattuvat olemaan hiukan erinäköiset kuin teinitytöllä. Eikä sen puoleen muutakaan olemustaan. Hihattomat topit ja mekot sopivat kaikille naisille iästä ja kiloista riippumatta. Kun kesä taas koittaa, nauttikaa siitä!

Ja tyylikonsultit, eiköhän sovita, että unohdatte koko alli-sanan. Sekin on tyyliä, ettei loukkaa ketään.

 
Suomalaiset ja arabit sukkasillaan
13.01.2009 12:32

George W. Bush on pitänyt viimeisen puheensa presidenttinä. Mies vaikutti helpottuneelta. Miksei olisi, melkoinen taakka harteilta putosikin.

Bushin loppukaudelta jäi erityisesti mieleen tiedotustilaisuus, jossa muuan irakilaistoimittaja yritti osua häneen kengällä. Sittemmin meitä on valistettu, että arabikulttuurissa kengällä heittäminen on suuri  loukkaus. Iislaminuskoiset kuulemma pitävät kenkiä saastaisina ja tästä syystä he mm. jättävät kenkänsä moskeijan ulkopuolelle rukoilemaan mennessään. 

Arabien tavassa riisua kenkänsä pyhään paikkaan mennessään on jotain hyvin tuttua ja kotoista. Niinhän mekin hiippailemme sukkasillamme sekä kotona että kylässä. Kengissä ei haluta kuljettaa likaa paikkaan, jota kunnioitetaan. Ja menepä kouluun tai päiväkotiin: törmäät jo aulassa ensimmäiseksi kasaan lenkkareita.

Vaikka kenkiä ei meillä pidetä suorastaan saastaisina, sanalla kenkä on kielessämme myös kielteinen konnotaatio. Kun joku suljetaan ulkopuolelle työyhteisöstä tai miksei ihmissuhteesta, sanomme, että hän "sai kenkää". Ilmaus on halventava. Pilakuvissa potkut saanut joutuu vielä näyttäytymään iso kengänkuva takamuksessaan.

Niin, ja kyllähän siitä kuka tahansa suomalainenkin ottaa nokkiinsa, jos kengällä heitetään. En jaksa ihmetellä kulttuurien erilaisuutta, vaan samanlaisuutta.

 

 

 

 
Onnea ikävuosista riippumatta!
04.01.2009 12:40

Päivän uutinen on ollut eduskunnan puhemiehen ja suuren puolueen viestintäpäällikön eilinen avioituminen. Urheilullinen salskea mies ja nätti nainen ovat löytäneet toisensa. Kuvio on niin ikiaikainen, ettei siinä luulisi olevan mitään hämmästeltävää. Mutta kylläpä vain näyttää olevan. Aina valpas media on heti aloittanut avioparin ikäeron vatvomisen ja kansalaisia kehotetaan jatkamaan keskustelua verkossa. En taatusti jatka. Millä vuosisadalla me oikein elämme?

Kalenteri-ikä ei enää kerro, minkälainen joku ihminen on. Päinvastoin se menettää merkitystään koko ajan. Jo 1980-luvun lopulla tutkijat Neugarten ja Neugarten loivat käsitteen yhdenikäistyminen, yhdenikäisyyden kulttuuri. Tällä he viittasivat siihen, että rajat eri ikävaiheiden välillä ovat sumentuneet. Kalenteri-ikää enemmän ihmisiä yhdistävät samanlainen elämäntyyli, pukeutuminen, harrastukset, musiikkimaku, kulutustyylit, puhetapa, sosioekonominen asema ja muut vastaavat tekijät. Yhteiskunnan moninaistuminen, sallittujen vaihtoehtojen lisääntyminen ja elämäntapojen erilaistuminen horjuttavat kalenteri-iän asemaa ainoana oikeana ikänä. Ikään perustuvilta luokitteluilta on jo mennyt pohja.

Eläköötä siis yhdenikäistymiselle. Työelämän kannalta se on pelkästään hyvä juttu. Kunhan esimiehet ja rekrytoijat oppivat vähitellen katsomaan muutakin kuin työntekijän ja -hakijan kalenteri-ikää, yhdenvertaisuus työelämässä on astunut aimo askelen eteenpäin.

Niin, ja onnea vain vastavihityille! Tulkoon avioliitostanne pitkä ja onnellinen.

 
En minä näe kiukkuisia ihmisiä
19.12.2008 20:22

Jälleen kolumnistit ja muut ammattikirjoittajat ovat aloittaneet jokavuotisen valitusvirtensä. Ihmiset ovat muka kiireisiä, kiukkuisia ja tönivät toisiaan tungoksessa. Lääkkeeksi nämä valittajat ehdottavat kaikesta jouluhössötyksestä luopumista. Hössötykseksi lasketaan myös siivoaminen, joka kuitenkin minun mielestäni on ihan tarpeellista puuhaa.

Havaintokykyni on ilmeisesti puutteellinen, sillä en minä niitä kiukkuisesti toisiaan töniviä ihmisiä ole missään nähnyt. Olen oikein tarkkailemalla tarkkaillut. Tänään mm. kävin torilla, yhdessä erikoisliikkeessä ja marketissa. Mutta ei! Näin vain hyväntuulisia ihmisiä. Puolitututkin huutelivat toisilleen hyvää joulua, tutumpien kanssa käytiin pidempiä keskusteluja ja vieraatkin ihmiset puhuivat toisilleen. Eräs rouva opasti minua glögin valinnassa ja minä ikään kuin vastapalvelukseksi ohjasin omenia valikoivan pariskunnan hyvän kotimaisen omenalaadun äärelle. Yhtään kiukkuista ihmistä en nähnyt. Jos joku tönäisi, niin vahingossa.

Kun nyt tällä tavoin rohkeasti uin vastavirtaan, täytyy uskaltaa sanoa sekin, että myös tavaratalosta voi löytää joulutunnelman.

Hyvää joulua kaikille! 

 
Tuottavuutta nostetaan
18.12.2008 11:24

Valtion tuottavuusohjelmasta on käyty erityisesti viime päivinä keskustelua, vaikka mistään uudenuutukaisesta asiasta ei ole kyse. Ohjelmaa on toteutettu jo jonkin aikaa ja henkilöstöä on kopisteltu pois tuottavuuslukuja rumentamasta.

Minä ymmärrän tuottavuudella tuotantoon käytettyjen panosten laadun ja määrän suhdetta tuotoksen laatuun ja määrään. Johdonmukaisesti edellä sanotun kanssa ymmärrän. että henkilöstön määrä on yksi tuotantopanos muiden joukossa. Jos tuottavuutta halutaan nostaa, pitää tarkastella kriittisesti myös muita osatekijöitä, kuten valtionhallinnon johtamista, prosessien ja infran toimivuutta. Näin en ole havainnut tehdyn.

Valtion henkilöstön tehtävä on ylläpitää valtiota ja vastata sen toimikyvystä. Nytkö tämä ei enää olekaan tärkeää? Pitääkö minun olla huolissani turvallisuudestani? Pitää, sillä kuviota ei näytä hallitsevan kukaan. 

Epäilyni vahvistui, kun luin tämän päivän lehdestä (Satakunnan Kansa), että Kotuksen eli Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tehtäviä selvittämään on nimitetty työryhmä. Sen vetäjänä on professori ja toimikausi kestää vuoden 2009 loppuun. Onko meillä tosiaan yhteisin varoin ylläpidettäviä laitoksia, joiden tehtävistä palkanmaksaja ei tiedä tuon taivaallista? Että tarvitaan kokonainen vuosi asian selvittämiseen? 

Halvempaa,  yksinkertaisempaa ja jotenkin tuottavuusohjelman filosofian mukaista olisi ollut kysyä keskuksen työntekijöiltä itseltään. Tämäkin vinkki on ihan ilmaiseksi käytettävissä.

 
<< Alkuun < Edellinen 191 192 193 194 195 196 197 198 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 195 / 198