Tänään ihmettelen näitä
05.03.2009 19:16

Taantuma on täällä ja lama odottelee ovella. Ennen aikaan opetettiin säästämään pahan päivän varalle, mutta nyt neuvo on päinvastainen: kuluttakaa, kuluttakaa hyvät ihmiset! Se mitä ennen sanottiin shoppailuksi, on nyt elvyttämistä. Mikäpäs siinä, kyllä minäkin lähden mielelläni elvyttämään. Tosiasiassa kuitenkaan kansantaloudella ei ole varaa ylimääräiseen törsäilyyn, joka joudutaan maksamaan velkarahalla.

Sitäkään en ymmärrä, että samanaikaisesti kun eläkeikää ollaan nostamassa, firmojen ovet lonksuvat, kun viisikymppisensä viettänyttä väkeä pistetään pihalle. Mistähän ne aikovat ottaa työntekijät, kun pyörät taas alkavat pyöriä täysillä? Maahanmuutostako pelastus? Voi hyvät hyssykät, kyllähän ulkomaalaisetkin ikääntyvät! Tulijat voivat olla ikääntyneitä jo tullessaan. Emme me voi mennä rajalle valitsemaan tulijoita iän mukaan.

Sähköisen viestinnän tietosuojalakikin (Lex Nokia siis) on vihdoin saanut sinetin. Sen synnyttämää kohua olen ihmetellyt. Rehellisellä työntekijällä ei pitäisi olla mitään pelättävää, ja vähemmän rehelliselle taas sähköposti on vain yksi kanava yrityssalaisuuksien paljastamiseen.

No, kohut laantuvat ja valo voittaa päivä päivältä. Se tuntuu yhtä suurelta ihmeeltä joka vuosi.

 
Eläkeikä nousemassa
03.03.2009 13:16

Maan hallitus on päättänyt nostaa vanhuuseläkeiän alarajan 63 vuodesta 65:een. Siirtymäaika on kuitenkin pitkä, ja monenlaisia viilauksia tarvitaan vielä ennen kuin eläkkeelle siirtymisen uudet askelkuviot ovat valmiit.

Keskustelu asiasta lainehtii kiivaana. Valitettavan kiivaana, sillä yksi hyvin tärkeä näkökohta näkyy unohdetun kokonaan. Eläkeikäiset eivät ole joukko samanlaisia ihmisiä. He ovat miehiä ja naisia, heillä on erilaista koulutus- ja kokemustaustaa, terveys, työkunto ja motivaatiokin vaihtelevat.  Ikääntyminen etenee yksiöittäin hyvin eri tavalla. Samassakin yksilössä fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen vanheneminen voivat edetä täýsin eri aikataulun mukaisesti. Kroppa raihnaistuu, mutta pää on kirkas, tai päinvastoin. Toiselle työnteko maistuu seitsemänkymppiseksi ja ylikin, toinen haikailee vapaalle paljon varhemmin. Yrittäjät ja taiteilijat eivät ehdi eläkkeelle koko elämänsä aikana.

Yksi järkevä tapa ratkaista kinkkinen kysymys olisi siirtyä henkilökohtaiseen joustavaan eläkeikään. En olisi minä, ellen muistuttaisi, että eläkkeelle tulisi siirtyä työmarkkinaiän mukaisesti (katso Vaahtio 2006. Avaa ikälukot). 

Kaipaisin kovasti tutkijoita mukaan keskusteluun, josta ikäsosiologinen (sosiaaligerontologinen) näkökulma on toistaiseksi puuttunut kokonaan. 

 
Harrin kiusaaminen saisi jo loppua
25.02.2009 14:07

Elämme penkkiurheilijan joulua. Maailman huippujen MM-kisailu tarjoaa jännitysnäytelmiä, joiden rinnalla tositeeveet kalpenevat. Meitä katsojia hemmotellaan näyttävyydellä ja draamalla. Kaikki näytelmällisyys ei silti olisi tarpeen. Esimerkiksi pursuittien älyttömät ja vaaralliset yhteislähdöt voisi vallan hyvin jättää pois. Viihtyisimme me vähemmälläkin.

Näytelmällisyyttä lisäävät stailattujen urheilijoiden meikit ja pintaa nuolevat puvut. Eivätpä tule miehetkään enää maaliin mustikkasoppaa rinnuksilleen syljeskellen. Päinvastoin, taisin nähdä korvakorunkin kimaltelevan suomalaisen mieshiihtäjän korvanipukassa. Urheilijat ovat opetelleet roolinsa, miten olla ja esiintyä. Kaikki muut paitsi Harri Olli, joka mieluummin vaikenee kuin puhuu. Nyt omapäinen Harri pitäisi kuulemma saada samaan ruotuun muiden kanssa. Siis mitä tekemään? Hymyilemään kameralle ja kertomaan meille, miltä milloinkin tuntuu.

Harrin kiusaaminen saisi jo loppua. Yleisemminkään ottaen meidän ei tarvitse reaaliajassa tietää, miltä urheilijasta tuntuu, kun putoaa finaalista tai jää niukin naukin neljänneksi. Eikä hyvän mäkihyppääjän tarvitse olla mediakasvo. Nouseminen pilviähipovaan torniin ja parinsadan metrin ilmaleiskaus vaativat ihmiseltä kokonaan toisenlaisia ominaisuuksia kuin sujuva mediaesiintyminen. Antakaamme tila erilaisuudelle. Julkkistyrkkyjä meillä on riittävästi muutenkin. Vanhaa länsisuomalaista sanontaa mukaillen: "Ne on toiset jokka hyppää ja toiset jokka puhuu."

 
Hyvää hiihtolomaa!
19.02.2009 12:38
Vihdoin on saatu oikea talvi tänne länsirannikolle - ja vieläpä hiihtolomaviikoksi. Kahteen vuoteen ei ole näkynyt lunta, ja nyt on aivan uskomatonta, kun vihdoin saimme lunta ja pakkasta. Hohtavat hanget kutsuvat!  Nauttikaa, niin minäkin aion tässä lähipäivät tehdä. 
 
Vielä yliopistoista ja innovaatioista
15.02.2009 18:08

On pakko hiukan jatkaa taannoista yliopistopohdintaani, koska sen jälkeen on tullut keskusteltua monissa pöydissä ja monia näkemyksiä on tullut kuulluksi. Hyvä, että yliopistoja kehitetään ja sitä kautta saadaan kiinnostavaa, kenties kokonaan uudenlaista tutkimusta. Uuden Aalto-yliopiston korottaminen innovaatioyliopistoksi ohi muiden kuitenkin arveluttaa. Yliopiston tehtävä on tehdä tieteellistä tutkimusta, ei metsästää innovaatioita. Eri asia on, että tutkimustulokset voivat  johtaa innovaatiohin ennemmin tai myöhemmin. Mielellään tietysti ennemmin.  Tätä ei ole toistaiseksi kielletty muiltakaan yliopistoilta.

Alvar Aallolle suotakoon nimikkoyliopisto, jättihän hän ainutlaatuisen jäljen suomalaiseen arkkitehtuuriin ja esineistöön. Ei hänenkään kädenjälkensä silti täydellistä ollut. Syntyi myös lipattomia taloja ja kolmijalkaisia jakkaroita, joilla ei voi istua, koska ne eivät pysy pystyssä.

Aalto-yliopiston nimeä olen kuullut perusteltavan mm. sillä, että se on ulkomaalaisten helppo lausua. Näin suureen nöyryyteen taipuu vain pieni kansa. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi ranskalaiset nimeäisivät jonkin itselleen tärkeän laitoksen samoin perustein.

Menestystä, mainetta ja riittäviä taloudellisia resursseja uudelle yliopistolle! Odotukset ovat korkealla, joten antaa palaa! 

 

 
Viestintää tämäkin
13.02.2009 13:13

Palasin eilen alkuillasta työmatkalta Helsingistä. Matkustajat torkkuivat ikävystyneinä tuntikausien taipaleen turruttamina. Äkkiä kaikki olivat hereillä: siniset vilkkuvalot ja poliisien heijastusliivit loistivat pimeydessä. Liikenne ohjattiin kiertotielle. Matkustajat kurkottelivat kaulojaan ja höristelivät korviaan odottaen jonkilaista kuulutusta. Sitä ei tullut. Hiljaisuuden vallitessa junnattiin eteenpäin mutkittelevaa pikkutietä. Meillä ei ollut tietoa, missä oltiin, miksi oltiin ja milloin oltaisiin perillä.

Tarkoitus ei ole osoittaa sormella kuljettajaa. Liukkaasta kelistä huolimatta hän luotsasi meidät turvallisesti perille. Kiitos siitä näin jälkikäteen.

Tapaus oli kuitenkin niin klassinen esimerkki epäonnistuneesta viestinnästä, että se on pakko kertoa. Vaikeneminenkin on viestintää ja vieläpä erittäin voimakas viestintäkeino: "En kerro sinulle mitään." Talo, jonka ikkunaluukut on naulattu kiinni, viestii, että siellä ei asu ketään. Punainen valo esimiehen ovessa viestii: "Älä tule tänne, älä puhu minulle mitään." Yritys, joka kieltää työntekijöitään antamasta haastatteluja, viestii, että sillä on jotain salattavaa. Kenttä on vapaa väärille tulkinnoille. Niin tässäkin  tapauksessa.  Puhelimia kaiveltiin esille ja tapaamisia siirrettiin, koska oltaisiin myöhässä. Ei oltu. Perillä olimme aikataulun mukaisesti.   

 
Ilon aiheita
11.02.2009 18:45

Soitin tänään verohallinnon valtakunnalliseen numeroon. Olin varautunut kuulemaan: "Paina ruutu, paina yksi, paina kaksi, kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuina,  piip piip piip." Tällaistahan saat kuulla minuuttitolkulla, jos yrität soittaa vaikkapa vakuutusyhtiöön tai puhelinoperaattorille.

Eipä tarvinnut kuunnella litaniaa ruuhkista ja asiakaspalvelijoista. Puheluun vastasi jo parin hälytysäänen jälkeen asiantunteva virkamies, joka hoiti asiani alusta loppuun. Ei pallottelua, ei puhelunsiirtoja, ei odottelua. Sain asiantuntevat vastaukset kysymyksiini. Virkailija vielä tarkisti, että olin ymmärtänyt oikein.

Verottajan hyvästä palvelusta sain kyllä esimakua jo viime vuoden puolella käydessäni paikallisessa verotoimistossa. Selvä (itsestäni johtuva) virhe korjattiin joustavasti. Kaikki tämä rauhallisesti, vähäeleisesti ja ystävällisesti.

Verohallinto elää selvästi nykyaikaa. Sekä koneisto että väki näyttävät olevan timmissä, palvelu on osaavaa  ja ystävällistä. Yrmy verokarhu on muisto vain. Niinhän se on, että kun osaa asiansa, ei tarvitse tärkeillä.

Ilon aihe on myös, että aurinko paistaa päivä päivältä korkeammalta ja yhä kirkkaammin.

 

 
"Eläkkeelle vetäytynyt musta nainen"
10.02.2009 18:32

Poisheitettäviä lehtiä äsken selaillessani silmiini osui maakuntalehden muuan taannoinen kolumni. Kimmokkeen juttuun olivat antaneet Tina Turnerin konserttilippujen hinnat, jotka tosiaan hipovat pilviä. Siinä kirjoittaja oli aivan oikeassa, mutta perustelut tyrmistyttivät:

"- - kuinka moni meistä olisi halunnut tai edes pystynyt maksamaan 600 markkaa nähdäkseen jo kertaalleen eläkkeelle vetäytyneen mustan naisen."

Niin, kun on sentään musta, lisäksi nainen ja kaiken kukkuraksi 69-vuotias, kukapa mokomaa haluaisi nähdä. Kolumnisti puhui myös Täti Turnerista.

Toisen lyöminen iällä on lapsellista, ja erityisen lapsellista on, kun kypsään ikään ehtineet aikuiset tädittelevät ja sedättelevät toisiaan. On kahta lajia huumoria, hyvää ja huonoa. Tämä ei ollut hyvää. Eihän kukaan aina onnistu.   

 
Välillä on hyvä kiittää
08.02.2009 14:52

Kiitokset  blogini lukijoille, teitä on yllättävän paljon! Kiitoksia myös palautteista.

Eniten myönteistä palautetta on tullut itsenäisyyspäivän aikaisesta blogistani, jossa neuvoin presidenttiä, keitä hänen pitäisi kutsua vuotuiseen kalaasiinsa. Nyt vain enää puuttuu, että presidentti noudattaa tuota neuvoa.

Moni ajatteli laillani myös alleista. Joku hämmästeli, miksi tosiaan vahditaan vain naisten käsivarsia. Nekö tätä maailmaa rumentavat? Palautteen antaja jatkoi ihmettelyään, miksi ei samalla tavoin kirjoiteta vaikkapa rumista lävistyksistä ja tatuoinneista. Minäpä tiedän. Koska siten osoittaisit olevasi kalkkis, ja kalkkiksilla ei ole mitään jakoa tässä maailmassa.

Kielipoliisin neuvot eivät ole kaikkia miellyttäneet. Ajatella, vaikka olen antanut niitä ihan ilmaiseksi ja hyvästä sydämestäni! Lupaan, etten puutu oikeakielisyyteen enää. Ainakaan vähään aikaan.

Rauhallista sunnuntaipäivän jatkoa ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

 
Kauan eläköön Vänrikki Stål
06.02.2009 12:36

Helmikuun viidennen kunniaksi kaivoin eilen kotikirjastostani esiin kaksi eri painosta Vänrikki Stoolin tarinoita, toinen vuodelta 1931 ja toinen vuodelta 1942, molemmat Cajanderin suomennoksia. Lievästi sanottuna vanhahtava kieli ei juuri houkutellut lukemaan. Ilahduttavaa, että vihdoin on saatu myös uusi suomennos. Tähän Juhani Lindholmin versioon en ole vielä ehtinyt lähemmin tutustua, mutta ilostuin ikihyväksi jo kannesta. Siinä luki "Vänrikki Stålin tarinat", ei "Stoolin".

Osallistuessani sukumme sukukirjan kirjoitustyöhön jouduin ottamaan kantaa nimien suomalaistamiseen. Tässähän on kaksi eri koulukuntaa: toinen haluaa suomalaistaa ruotsinkieliset nimet ja toinen säilyttää alkuperäiset nimet. Itse kuulun jälkimmäiseen. Tulkintani mukaan ihmisen oikea nimi on se, joka on aikanaan merkitty kirkonkirjoihin tai väestörekisteriin. Tässä ei ole eroa menneen ja nykyisen ajan välillä. Parisataa vuotta sitten eläneestä Erikistä ei noin vain voi tehdä Erkkiä. 

Virallisessa historiankirjoituksessa näkyykin pääosin palatun alkuperäiseen nimistöön. Koulussa luin vielä Yrjö Maunu Sprengtportenista, mutta nyt hän saa taas esiintyä oikealla nimellään Georg Magnus. Ja voi Tyrgils Knutsson -parkaa! Hänestä tehtiin historian kirjoissa Torkkeli Knuutinpoika. Torkkeli! Vähemmästäkin kiusattaisiin välitunnilla. Onneksi hän saa taas olla Tyrgils.  

Jostain kumman syystä kuninkaiden nimet pitää vääntää edelleen sellaisiksi, ettei niiissä ole "vieraita kirjaimia". Minusta kyllä Kaarle Kustaa alkaa kuulostaa jo vähän vitsiltä. Näinä kansainvälisinä aikoina kielemme kääntyisi yhtä hyvin sanomaan Carl Gustaf. 

Vänrikki Stål (vai olisiko ollut J.L:n aatoksissa aluksi suorastaan Ståhl) on Runebergin luoma kuvitteellinen henkilö, joka varmasti on tyytyväinen vihdoin saamaansa kunnianpalautukseen. Kauan eläköön Vänrikki Stål.   

 
<< Alkuun < Edellinen 191 192 193 194 195 196 197 198 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 194 / 198