Lakritsipiippu pelastettu
26.03.2009 13:36

Tupakkatyöryhmä on jättänyt lausuntonsa. Taide-esityksistä ei tarvitse poistaa tupakointikohtauksia. Onhan se hyvä, että Kauko Käyhkö saa edelleen laulaa, miten vanha tukkijätkä "puree mälliänsä" ja P. Mustapään läkkiseppä Lindblad saa maata kesäisellä ruohikolla tupakoimassa.  Avarakatseisuutta tupakkatyöryhmä osoitti myös sallimalla lakritsipiippujen myynnin.

Eipä ole aikohin tullut ostettua lakritsipiippua, enkä ole nähnyt niitä marketin hyllyssäkään. Kyseinen piippu ei taida kuulua nykylasten ykkösherkkuihin, ja valmistajallekin sillä lienee marginaalinen merkitys. Keskustelu lakritsipiippujen turmiollisuudesta on enintään naurattanut kansalaisia.

Lapsuudestani nämä piiput kyllä muistan, ja muistan senkin, miten serkkujeni kanssa leikimme niiden olevan oikeita piippuja. Mutta ihme ja kumma: emme me joutuneet kauhean tupakanhimon valtaan eikä meistä tullut nikotiinin orjia. Ilman wikipedioita, googleja ja ohjattua viriketoimintaa me tajusimme, että ne olivat vain karkkia ja leikki leikkiä.   

 
Mitäs me ikääntyvät
25.03.2009 11:43

Hiljattain luin lehdestä, että ikääntyvät solmivat aiempaa enemmän avioliittoja. Siis ketkä?  Sana ikääntyvä on kertakaikkisen typerä, sillä kaikki ikääntyvät syntymästään lähtien. Ihminen joka ei ikäänny, ei ole nuori, vaan kuollut.

Sylttytehdas on 1990-luvun puolivälin komitea, joka mietinnössään halusi välttää sanaa vanha ja lanseerasi tilalle sanat ikääntyvä ja ikääntynyt. Ikääntyvä määriteltiin 45 vuotta täyttäneeksi ja ikääntynyt 55 vuotta täyttäneeksi. Tällaista ei tietenkään olisi pitänyt tehdä. Hetkessä ihan tavallisista ja terveistä päälle nelikymppisistä oli tullut ongelma. Pahinta on, että tämänikäiset ihmiset alkoivat itsekin ajatella itsestään negatiivisesti. Sanoilla luodaan todellisuutta. Niin se on. 

Kun tulevina vuosin työvoimaa joudutaan haarukoimaan kaikista ikäryhmistä, helpottaisi kovasti, jos tällaisista turhista ikäkategorioista luovuttaisiin. Otettaisiin ihmiset vain ihmisinä, yksilöinä.  

 
"Kevyttä siunausta"
24.03.2009 10:35

Yhteiskuntatieteilijän ei paljon paranisi kirkollisiin kysymyksiin sekaantua, enkä minä sekaannukaan. Kunhan tässä pohdiskelen. 

Evankelisluterilaisessa kirkossamme on juuri nyt ajankohtaista kirkon kannan muodostaminen homoliittoihin. Espoon piispan vetämä työryhmä on lehtititietojen mukaan esittänyt, että yksi ratkaisu voisi olla homoliittojen "kevyempi siunaaminen."

En ota kantaa, pitäisikö siunata vai ei, jääköön se kirkon korkeiden päättäjien ratkaistavaksi. Itselleni jää kyllä hämäräksi, mitä tämä "kevyempi siunaaminen" olisi. Siis näinkö: "Siunaa heitä kevyesti, ei ihan niin paljon kuin muita".

 
Katse pois kuilusta
23.03.2009 11:20

On lama, tiedetään. Elinkeinoministeri povaa työttömien lisääntyvän jopa sadallatuhannella. On ilmastonmuutos, tiedetään. Napajäätiköt sulavat, sekin tiedetään. Vesi loppuu kohta maapallolta. Enää ei riitä, että seurataan hiilijalanjälkeä, nyt puhutaan jo vesijalanjäljestä. Vielä vähän aikaa sitten surtiin maapallon väestöräjähdystä, nyt päinvastoin väestön vanhenemista.

Tuoreen nuorisotutkimuksen mukaan nuoret pelkäävät työelämää. Kuitenkin valtaosa työssäolevista kokee työnsä ja työolonsa ihan tyydyttäviksi. Aivan viime päivinä olemme alkaneet pelätä myös ruokaa, vaikka asiantuntijat vakuuttavat, että suomalaista ruokaa voi huoletta syödä.  

On hyvä kantaa vastuuta yhteisestä elinympäristöstämme ja toisistamme, mutta maailmanlopun maalailu ei auta ketään.

Nietzschekö sanoi vai kuka (en muista varmasti), mutta hyvin sanoi: "Jos tuijotat kauan kuiluun, kuilu alkaa tuijottaa sinua". Toivottavasti nyt ei ole käymässä näin.

 
Reilua piinaamista
22.03.2009 17:59

"Reilu kolmikymppinen mies piinasi lääkäriä toissakesänä sähköposteilla, jotka sisälsivät uhkailua - - " (Satakunnan Kansa 21.3.2009) Mitä reilua siinä muka olii?  

Hyvällä tahdolla ymmärrän kyllä kirjoittajan tarkoittaneen, että mies oli päälle kolmikymppinen, hieman yli kolmikymppinen tms. 

Lupasin jokin aika sitten jättää kielipoliisin hommat, mutta tähän kielikukkaseen en voinut olla puuttumatta.  

 
Kevätpäivän tasauksena
20.03.2009 19:20

Täällä länsirannikolla on kaksi mahdollista tuulensuuntaa: tuuli on joko "kylmäl pualel" tai "lämpymäl pualel". Tänään se on päättänyt olla kylmällä. Sen kestää, kun tietää, että ilman tätä tuttua koleutta kesä ei tule. Ja lisääntyyhän valo päivä päivältä.

Aamukahvia juodessani havaitsin kevään ensimmäisen mustarastaan. Se tepasteli arvokkaasti lintulaudan alle sulaneessa pälvessä ja valikoi suuhunpantavaa. Mietin, onkohan se sama yksilö, joka viime kesänä viihtyi ilta-auringossa pihamme nurmikolla matoja etsien. Missä lie käynyt talveaan viettämässä.

Kevät on siis täällä ja viikonloppukin velä edessä, joten aherrus seis!  Lepoa ja virkistystä kaikille.

 
Eivät Mikkoset aina väärässä ole
19.03.2009 11:58

Timo T.A. Mikkosen perhe on nyt tullut haukutuksi jopa rouvan ulkomuotoa myöten, mitä en ymmärrä, koska hän on ihan siistin näköinen ihminen. Joissakin kolumneissa hyvän maun rajat on ylitetty. 

Kaikkia Mikkosten kärjistyksiä ei voi hyväksyä, mutta eivät he aina väärässä ole. Päinvastoin, he ovat erittäin oikeassa esimerkiksi kodin kasvatusvastuuta korostaessaan.

Tänä älyä, järkeä ja päätä korostavana aikana unohtuu, että meillä on myös biologiamme. Silmät avaavaa luettavaa on Vitus B. Dröscherin teos Wie Tiere Familienproblemen lösen, suomennettuna Pesän lämpö. Kirja sijoittuu sosiobiologian (tai biososiologian, kuinka vaan)  alueelle ja se valottaa muun muassa emonvaiston ja äidinrakkauden syntymistä elollisissa olennoissa. 

Toisin kuin ihminen, eläimet eivät toivo lapsia eivätkä päätä hankkia niitä. Mutta kun pentuja syntyy, eläinemo on heti valmis äidiksi. Petoeläinkin nuolee hellästi vastasyntyneen poikasensa. Dröscher katsoo,  että sekä ihmisellä että eläimellä tapahtuu synnyttämisen aikaan samanlaisia ilmiöitä ja että korvikevanhempi  ei ole koskaan yhtä luotettava kuin oikea emo.

Aikamme ongelmien syyksi lasten päiväkotihoito ei kai sentään riitä, yhteiskunnalliset syy-seuraussuhteet ovat huomattavasti monimutkaisempia.         

 
Itellan ihmeitä
18.03.2009 13:13

Halusimme keskeyttää perheemme postin jakelun lomaviikkomme ajaksi. Siispä pistäytymään paikallisen postiasiamiehen putiikkiin, pikaisesti hoidettava rutiinijuttuhan tuo olisi.

Paikan päällä törmäsimme byrokratiaan. Blanketti olisi pitänyt jättää täytettynä kolme työpäivää ennen keskeytyksen alkamista. Koska oli torstai, jakelu voitaisiin keskeyttää vasta seuraavana keskiviikkona. Hyvä niinkin. Oma vikamme, kun olimme kuvitelleet, että tietoyhteiskunnassa tällainen asia järjestyisi yhdellä enterin painalluksella. 

Eilen saimme Itellalta postia: "Olemme tallentaneet teiltä saamamme muuttoilmoituksen Postin osoitetietojärjestelmään - - ." Vahvistuksiin ja ohjeisiin oli käytetty kokonaista kolme A4-kokoista arkkia. Ihmistyö ei ole ilmaista, kuten ei paperikaan, joten laskun loppusumma oli 11,20 euroa.

En minä sitä runsasta kymppiä sure, kaikkihan tässä maailmassa maksaa. Sen sijaan jäin ihmettelemään, miten paljon meillä tehdään tällaista:  turhia papereita, vahvistuksen vahvistuksia ja valitusosoituksia. Eikö kansakunnan työpanosta voitaisi käyttää tuottavammin? Ja eikös niitä sademetsiäkin pitänyt säästää?

 
Lomalta palattua
16.03.2009 12:25


Terveiset Saariselältä, jossa lomailin perheen kanssa viime viikon. Ilmat olivat loistavat ja sukset luistivat. Nyt olo on kuin uudestisyntyneellä, olen taas valmis ihmettelemään asioita. Uuden kirjan sabloona odottaa hiomista ja kotipaikkakuntani ihana, palveleva kirjasto on hankkinut minulle lomani aikana sylillisen kaipaamiani kirjoja. Voiko ihminen enempää toivoa!

Hyvää alkanutta työviikkoa kaikille muillekin!

 

 
Työssäjaksamisesta puhutaan jo liikaa
06.03.2009 12:58

Kun 20-vuotias sanoo, ettei tule jaksamaan työssä 65 ikävuoteen asti (tekstiviesti tänään sanomalehdessä), jotain on pahasti pielessä. Samassa iässä ei mokoma ajatus pälkähtänyt päähäni. Ei pälkähtänyt, koska työssäjaksamista ei julkisesti pohdittu. Nyt - sinänsä hyvää tarkoittavasta - työssäjaksamispuheesta on tullut jargonia, joka on kääntynyt itseään vastaan. Jaksamispuhe on jo luonut nuorille mielikuvan, että työ on jotain kamalaa ja pelottavaa. Tällaisen käsityksen oli ilmeisesti saanut myös mainitun tekstarin lähettäjä.

Työssäjaksaminen on lähtökohtaisesti kielteinen ilmaus, joka synnyttää mielikuvan sorvin ääreen viimeisillä voimillaan raahautuvasta ihmisrauniosta. Kaikki ilo on poissa. "Jaksaminen" työssä onkin termi, jota ei tunneta missään muussa kielessä kuin suomessa. Väsymisestä kyllä puhutaan muuallakin, mutta sen vastakohta, uupumuksella ladattu jaksaminen, esiintyy vain meillä. Näin on todennut tutkija Raija Julkunen. 

On fyysisesti raskaita ja henkisesti uuvuttavia töitä, ja työnantajien tulee tukea työntekijöidensä hyvinvointia. Näin valtaosa tekeekin. Mutta ennen kuin liian paljon nuoria sieluja menetetään, on yhdestoista hetki nostaa esille työn ilo, sen luominen ja jakaminen työpaikoilla. 

 
<< Alkuun < Edellinen 191 192 193 194 195 196 197 198 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 193 / 198