Suomalaiset naiset riehuvat maailmalla, Trump tappaa kenet haluaa eikä Kanada innostu herttuaparista
14.01.2020 15:50

 

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula ollut pidätettynä Israelissa.

Kontula oli ollut kansainvälisen aktivistiryhmän mukana osoittamassa mieltä Israelin asekauppoja vastaan Gazan rajalla. Ryhmän tarkoitus oli tunkeutua Gazaan laittomasti. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan Kontulan toiminta oli vasemmistoliiton arvojen mukaista. Ymmärsinkö oikein? Lakien rikkominen on vasemmistoliiton arvojen mukaista kuten sekin, että ministeri puolustaa laitttomuutta. Kyllä, ymmärsin oikein.

Olisi helppo sanoa, että Kontulan hillumisella ei ollut merkitystä. Mutta kyllä sillä oli: huonon esimerkin voima. Kansanedustajia suojaa ns. koskemattomuusperiaate, mutta myös heidän on noudatettava kunkin maan sääntöjä ja lakeja. Mielenosoituksista pidättäytyminen olisi viisasta. Asianmukainen vaikuttajan paikka on siellä eduskunnassa, kansanedustajan omassa pulpetissa. 

Viikonvaihteen Hesarissa oli juttu suomalaisesta naisesta, keski-ikäisestä pianonsoitonopettajasta, joka on vankina intialaisessa vankilassa.

Nainen oli syyllistynyt ihmisten henkilöllisyyspaperien väärentämiseen. Tarkkaa tietoa ei ollut, miten pitkään toiminta oli jatkunut ja miten laajaa se oli ollut. Oman kertomansa mukaan hän oli tehnyt kaiken säälistä ja ihmisrakkaudesta. Nyt hän odotti  pelastusta Suomen viranomaisilta. Odottaminen lienee  tässä tapauksessa turhaa, Intiassa mennään Intian lakien mukaan ja rikos on rikos.

Maailma kohahti, kun Donald Trump tapatti Iranin vallankumouskaartin komentaja Qasam Soleimanin.

Maailmanpalo oli lähempänä kuin aikoihin, mutta taidettiin selvitä pelkällä säikähdyksellä. Oliko uhri edes se, jota tarkoitettiin, on osin epäselvää. Donald ei sillä päätään vaivaa. Mahtavan maan mahtava mies kommentoi asiaa näin: "Samantekevää, oliko Soleiman välitön uhka, hänet sai tappaa silti."

Mitäpä pikkuseikoista.

Viralllinen Kanada ei innostu Meghanista ja Harrysta.

Nuo suloiset pulmuset Meghan ja Harry ovat ilmaisseet halunsa muuttaa osaksi vuotta Kanadaan. Kanadan viranomaisten mukaan muutto ei ole kuitenkaan pelkkä ilmoitusasia. Semmoiset käytännön asiat kuin esimerkiksi oleskeluluvan hakeminen eivät ole juolahtaneet herttuaparin päähän. Kun ollaan tynnyrissä kasvaneita niin ollaan. Tämä koskee ennen muuta Harrya, jolle kaikki arkielämän realiteetit lienevät vieraita.

Kanadan pääministeri Trudeau katsoo, että Sussexin pariskunnan muuton tiellä on mutkia. Vaikka he ovat periaatteessa tervetulleita, kanadalaiset eivät ole halukkaita kustantamaan heidän miljoonaluokkaan nousevia turvajärjestelyjään. Myös veronmaksu kiinnostaa, eli maksaisivatko Meghan ja Harry veronsa Kanadaan ja niin edelleen.

Voiko tässä käydä niin, että Sussexit joutuvat jäämään Britanniaan koska eivät ole tervetulleita mihinkään maahan?

Minulla on ratkaisuehdotus: turvapaikka Suomesta.               

 
Meghan vie Harrya Osa 2
13.01.2020 16:45

 

Jos et viitsi lukea Meghanista ja Harrysta, hyppää tämä juttu yli.  Minun on jatkettava, kun kerran tulin aiheesta aloittaneeksi.

Sussexin herttuaparin irtiotto kuningasperheestä on historiallisesti niin ainutlaatuinen, ettei yksikään arvokas brittimedia ole asiasta vaiennut. Lainsäädännöstä ei ennakkotapauksia löydy, joten säännöt on keksittävä nyt. Tänään kuninkaallinen ydinjegi on kuningattaren kutsumana koolla ratkaisuja etsimässä.

On ymmärrettävää, että hiljattain avioitunut pariskunta haluaa aikaa ja tilaa elää haluamallaan tavalla. Mutta on paljon, mitä maalasjärki ei ymmärrä.

Meghan ja Harry ovat ilmoittaneet haluavansa tästä lähtien elää taloudellisesti omillaan. Hienoa ja tervettä! Eihän se käy laatuun, että neljääkymppiä lähentelevä aviopari elää vanhempiensa kustannuksella. Harrykin jo kaljuuntumassa.

Lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin, ettei herttuapari edes ymmärrä, mitä taloudellisella riippumattomuudellla tarkoitetaan.

Pariskunta pitää edelleen kiinni prinssi Charlesin avustuksesta, joka kattaa 95 prosenttia heidän vuosimenoistaan. Lisäksi he haluavat pitää itsellään Frogmore Cottagen, joka on juuri remontoitu heitä varten yli 2 miljoonalla eurolla. Onhan se kiva, että joku lämmin pesä palveluskuntineen ja vartijoineen on odottamassa, jos joskus tulee mieleen piipahtaa kotimaassa sieltä Kanadasta. He haluavat myös säilyttää kuninkaalliset arvonimensä. Prinssejä ja herttuoita ja herttuattaria halutaan jatkossakin olla, mutta  ilman kuninkaallisia velvollisuuksia.

Pahat kielet (jotka toivottavasti ovat väärässä) kertovat, että herttuapari aikoo kertoa ikäviä asioita kuningasperheestä, ellei saa kaikkea toivomaansa. Suomessa kiristys on rikos, Britanniasta en tiedä.   

Tv-persoona Piers Morgan kirjoitti, että Meghan Markle tuhoaa kaiken mihin koskee. Hän on riidoissa isänsä ja sisaruspuoltensa kanssa, eikä suvusta löytynyt ketään joka olisi saattanut hänet vihkialttarille. Vanhat ystävätkin saivat jäädä, kun prinssi ilmestyi kuvioihin. Meghan on erottanut Harryn veljestään Williamista ja on nyt erottamassa häntä lapsuudenperheestään.

Brittihovia Meghan tuskin pystyy tuhoamaan, mutta tolkuton rahankäyttö herättää ennen pitkää keskustelun koko hovin tarpeellisuudesta.  Ilman kuningatar Elisabetia se olisi jo käynnistetty. Hän on kuitenkin niin rakastettu, että hänen aikanaan ei muutoshaluista edes hiiskuta.

Isoveli William taisi olla oikeassa, kun varoitteli Harrya Meghanista. Auvoa kesti vain 20 kuukautta, sen jälkeen alkoi tapahtua. Nyt Harry on yksin kriisin keskellä.

Toivotaan silti tälle avioliitolle pitkää ikää. Rakkaus kaiken muuttaa voi.            

 

 

 
Arki on ihanaa - ja Heli Laaksosen runot
11.01.2020 17:25

 

Jouluihminen kyllä olen, mutta myös kevätihminen ja vuodenajasta riippuen mikä vaan ihminen. 

Juuri nyt arjen tulo joulukauden jälkeen on ihanaa. Miten hyvältä maistuikaan jouluherkkujen jälkeen nakkisoppa ja voilla voideltu Ullan Pakarin kakko. Jos et tiedä mikä kakko on, paljastat heti ei-satakuntalaisuutesi. Jotkut leipomot yrittävät sanoa sitä maalaisleiväksi. Pah! Millainen olisi kaupunkilaisleipä? Kakko on pyöreä rapeakuorinen ja sisältä pehmeä leipä, joka on leivottu vehnästä ja Ullan Pakarin tapauksessa lisäksi täysjyväohrasta. Se maistuu ihan äidin leipomalta. Kakko on kakko.

Tässä on tullut myös  lueskeltua,  ja yhä uudelleen käteni on tarttunut joululahjaksi saamaani Heli Laaksosen uutuuteen Aurinko Porkkana Vesi. Se oli toivomuslistallani.

Välillä jo tuntui, että Heliltä on punainen lanka hukassa, ja hän ihmetteli itsekin taannoin jossain lehtihaastattelussa, tarvitaanko häntä enää. Kirjat lakkasivat menemästä kaupaksi. Mutta hän  on pystynyt uudistumaan oivallettuaan, ettei pelkkä murteella kirjoittaminen riitä. Aikansa se on uutta, mutta kun uutuudenviehätys on ohi, pitää olla muutakin.

Aurinko Porkkana Vesi -kirjassa tulee esiin osin uudenlainen pohtiva Heli, ei aina niin aurinkoinen. Mukana on haikeutta ja suruakin, huumoria silti unohtamatta.

Metsään Helillä on kaikissa kirjoissaan ollut aivan erityinen suhde, niin tässäkin. Metsä on elävä olento ja ystävä, johon voi aina luottaa. Pidän myös Helin luontomystiikasta. Hän kirjoittaa, että vaikka kuusi kaadetaan, sen varjo jää.

Ihmisten kanssa on vaikeampaa.

Yhden runon henkilö kokee vaikeita sydänvaivoja. Kävellessä sattuu, sydän on muljahtanut paikaltaan alemmas ja tuntuu kovalta. Menee sitten lääkärille. Lääkäri tutkii ja sanoo: "Polvilumpio".

Entäs sitten pölynimurikauppias:

"Ei tart ko toril astu, 

ni menen lankka.

Kui pölynimurikauppiaski?

Myy alehinnal kolm pölypussi. 

- Ja kaik tyhji!". 

Tekijänoikeusloukkauksen pelossa en uskalla lainata enempää. Mutta lukekaa itse!

 

 

 
Meghan vie Harrya kuin litran mittaa
10.01.2020 18:10

 

En häpeile lainkaan, että seuraan kuninkaallisten elämää. Olen ennen muuta koukussa Ruotsin kuninkaallisiin aina Vasa-suvusta lähtien, mutta kyllä brititkin kelpaavat. Miksi kiinnostus tämän päivän kuninkaallisiin olisi sen vähäarvoisempaa kuin kuninkaallisten juonittelut ja hovielämä vaikkapa 1800-luvulla? Ei miksikään. Vaikka ei kuninkaallisilla valtaa enää olekaan, luulen kuitenkin, että aikakirjat muistavat Elisabet II:n kauemmin kuin Euroopan nykyiset johtajat.  

Brittihovin rakastetuin jäsen on iäkäs kuningatar Elisabet, monarkian ja sen yhtenäisyyden loukkaamaton symboli. Suosituimmuusjärjesyksessä tulevat perässä kuningattaren lapsenlapset, Charlesin ja Dianan pojat William ja Harry.

Erityisen suosittu on isänsä jälkeen kruununperimysjärjestyksessä oleva William. Avioliitto Kate Middletonin kanssa ja heidän kolme lastaan ovat nostaneet Williamin suosion huippulukemiin. 

Kuninkaallisen käytöskoodin täydellisesti hallitseva William olisi periaatteessa valmis valtaistuimelle minä päivänä tahansa. Hän ei ole koskaan aiheuttanut hoville huolta. Ei myöskään Kate, joka on kouliintunut sormenpäitään myöten aidoksi kuningattareksi. 

Toisin on pikkuveli Harryn laita, jonka rauhoittumista on nuoruusvuosien jälkeen saatu odotella. Sitten se tapahtui. Raikuliprinssiksi mainittu Harry meni ja rakastui eronneeseen amerikkalaisnäyttelijään Meghan Markleen. Media suitsutti Meghanin filmitähteyttä, mutta tosiasiassa hänen uransa huippu on ollut rooli B-luokan tv-sarjassa Suits. Väliäkös sillä, Harry oli myyty.

Isoveli William varoitteli Harrya avioliitosta Meghanin kanssa. Mutta mahtavat häät huntuineen ja hevosajeluineen pidettiin ja kuvat levisivät ympäri maailman. Näyttelija Meghan Markle oli tehyt elämänsä tilin. Ja saanut elämänsä roolin. 

Saman tien alkoi kuulua soraääniä. Meghan ei ollut saanut vihkiäisiinsä sitä tiaraa, jonka olisi halunnut. Kuningatar Elisabet oli todennut, että Meghan saa sen, minkä hän antaa. Kasvot peittävää huntuakin paheksuttiin, kun morsian sentään oli ollut jo naimisissa. Kritiikkiä kuultiin myös pariskunnan tuhlailusta, kuten yksityiskoneella lentelystä. Meghan ei sopeutunut kuninkaalliseen perheeseen, tuli irtiottoja ja tuli pitkiä Amerikan-lomia. Seuraavaksi pariskunta on ilmoittanut siirtyvänsä asumaan Pohjois-Amerikkaan ainakin osaksi vuotta. Itse asiassa pikku Archie ja Meghan ovat jo siellä. Harry saa yksin selvitellä asiat kuningasperheelle ja viranomaisille.

Viralliseksi muuton syyksi Harry on ilmoittanut, että hän haluaa suojella vaimoaan paparazzeilta. Hah! Meghan viihtyy mainiosti kameroiden edessä ja poseeraa mielellään. Näyttelijä kun on.

Kuninkaalliset hyvin tunteva toimittaja kirjoitti iltapäivälehdessä, että Meghan on laatinut tämän näytelmän käsikirjoituksen, hän ohjaa sitä ja näyttelee itse pääroolin. Aviomies Harrya viedään kuin pässiä narussa.

Samainen toimittaja kirjoitti myös, että Meghanilla on historiansa riidankylväjänä ja ihmissuhteiden rikkojana. Hän on riidoissa isänsä ja sisaruspuoltensa kanssa, ja alettuaan seurustella Harryn kanssa hän käänsi selkänsä suurelle osalle ystäviään. Ennen maailman parhaiden kaverien Williamin ja Harryn välit ovat myös Meghanin aikana menneet säröille. Surullisinta on, että Meghanin isän ei ole sallittu kertaakaan nähdä lastenlastaan.

Kun yhdessä (erittäin asiantuntevassa) naisseurassa pohdimme Meghanin lähtöhaluja hovista, osa oli sitä mieltä, että yhtenä syynä on kateus. Tulevan kuninkaan puolisona Kate on arvoasteikossa Meghania ylempänä ja  selvästi enemmän huomion keskipisteenä.  Sitä narsistin on vaikea sietää.

Britannian hovi ei tähän kaadu eikä brexit peruunnu, mutta toivotaan silti tälle avioliitolle pitkää ikää ja menestystä.             

 

 

 

 

 
Flying Jacob
09.01.2020 19:35

 

Viikonlopun lähestyessä on kohta aika miettiä, mitä laittaisi ja söisi. Miten olisi Flying Jacob? Se maistuu yleensä aina.

Lentävästä Jaakobista on olemassa monia eri versioita, eikä mikään estä kehittämästä lisäksi omaa versiota. Mikään painonvartijan ruoka se ei ole, mutta antaa energiaa ja lämpöä tammikuiseen pakkaspäivään. Nyt ovat tosin asteet plussalla, mutta älkäämme antako sen häiritä. 

Annos on noin 4 hengelle.

1 grillattu broileri, 150 g pekonia, 2 dl kermaa, 1 dl ranskankermaa, 0,5 dl mietoa chilikastiketta tai ketsuppia, 2 banaania, 0,5 dl suolapähkinöitä. 

Palastele kypsä broileri ja asettele palat voideltuun vuokaan. Suikaloi pekoni, paista pannulla ja jätä odottamaan talouspaperille. Näin saat ylimääräisen rasvan pois. Sekoita kerma, ranskankerma ja chilikastike ja kaada seos broilerien päälle. Paloittele banaanit ja levitä pekonin kera päällimmäiseksi. 

Gratinoi uunissa 15-20 minuuttia 225 asteessa. Ripottele päälle pähkinät kun paistoajasta on kulunut puolet.

Tarjoa vihreän salaatin kera - tai jos jaksat, myös riisin. 

Itse olen jättänyt Jaakobista banaanin pois, mielestäni se teki lopputuloksesta jotenkin äitelän ja liian raskaan.

Kyllä nämäkin kalorit kulumaan saa, kun tekee ensin riuskan lenkin ulkona. Tässä olemattomassa talvessa on ainakin se hyvä puoli, ettei tarvitse pelätä liukastumista. Tiet ja polut ovat sulia, hiekka vain narskuu askelen alla.    

 
Selaan päivän uutisia
08.01.2020 15:37

 

On tammikuun 8. päivä, pientä sateentuhjua ja 7 astetta plussaa. Ei ihan normitammikuuta siis. Tuulee navakasti, ja Porin ympäristössä on paikoitellen ollut aamun ja päivän aikana sähkökatkoja. Onneksi ei meillä. On hyvä aika tarkastella päivän uutisia, jotka osin lyövät häpnadilla.

Yle on teettänyt kyselyn ja saanut ilmeisesti toivomansa tuloksen. Sen mukaan 70 prosenttia suomalaisista haluaisi yhdistää koulujen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen. Opetusministeri Li Andersson (vas) sanoo tervehtivänsä alkanutta keskustelua ilolla. Se on helppo uskoa. Yle oli myös löytänyt katsomustiedon opettajan, joka "tiesi", että sana uskonto pelottaa ihmisiä. 

Tosiasiassa 70 prosenttia suomalaisista ei ole miettinyt pätkääkään uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhdistämistä kouluopetuksessa. "Haluamisesta " puhuminen on harhaanjohtavaa. Mutta Yle tekee mitä tekee ja uutisoi niin kuin haluaa.  

Naisparit tarvitsevat spermaa. Yliopistosairaalat tarjoavat jälleen hedelmöityshoitoja lesbopareille, joten spermasta alkaa olla puutetta. Sperman luovuttajia tarvitaankin lisää, kerrotaan Ylen nettisivulla tänään. Kukin suuntautukoon ja eläköön valitsemallaan tavalla, mutta pitääkö yhteiskunnan todellakin kustantaa yksilöiden kaikki valinnat? Eikö sentään hoidettaisi sairaat ja vanhukset ensin? 

Pääministeri Sanna Marin (sd) vierailee tänään Ruotsissa. Jo etukäteen vierailu on ollut laajan kansainvälisen huomion kohteena ennen kun pääministeri on sanonut sanaakaan. Ei hänen nähtävästi tarvitsekaan. Tänä nopeiden klikkausten aikana huomion saamiseen riittää että on nainen, nuori ja nätti. Tätä kaikkea Marin on, mutta muu on vielä yhtä kysymysmerkkiä. 

Marinin hallituksen alkuajat ovat kuluneet itseihailuun ja mediassa poseerailuun. Luvatut työllisyystoimet ovat aloittamista vailla. Työryhmien jäseniltä on kuulunut, että ohjaus puuttuu ja  tavoitteet ovat hukassa.  Demarit jo vaihtoivat työministeri Harakan Haataiseen, mutta hiljaista on edelleen. Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas) ei ole puhua pukahtanut sen jälkeen kun ensimmäisinä ministeripäivinään julisti, että aktiivimalli puretaan. Ministerin osaamattomuus ei ole naurun asia. Maan sisäisestä turvallisuudesta vastaavaa sisämnisteri Maria Ohisaloa (vihr) puolestaan vaivaa, että palomiestä sanotaan palomieheksi. Kun siinä on se mies-sana.

Ryhdistäytykää tytöt siellä hallituksessa ja alkakaa tehdä niitä tehtäviä, joita teidän kuuluu tehdä.

Myönteistäkin tapahtuu.

Heikki Hiilamon kolumni tänään (hs.fi) puuttuu tärkeään asiaan, jota itsekin olen ihmetellyt.

Hän kirjoittaa,että eriarvoisuudesta puhuttaessa tehdään paljon ylilyöntejä. Nyt korostetaan mieluusti, että eriarvoisuus lisääntyy koko ajan, vaikka suomalaiset eivät koskaan ole olleet niin tasa-arvoisia kuin nyt. Mainitsematta jää sekin, että Suomessa väestön tuloerot ovat maailman lähes matalimmat.

Alma Median Kai Telanteen vapauttava tuomio pysyy.

Jupakka syntyi aikanaan, kun Telanne Päivi Anttikoskea haastatellessaan tuli sanoneeksi, että lapsi tarvitsee äitiään. Kysehän oli Aamulehden päätoimittajan rekrytoinnista. Käräjäoikeus ei katsonut Anttikoskea syrjityn, koska hän ei ollut ansioitunein hakija eikä häntä olisi muutenkaan valittu.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota, mikä osoittaa, että maassa on sentään tevettä järkeä tallella.

Mutta luulisi Telanteen jo oppivan. Työnhakijan yksityisasioita ei pidä ynähdykselläkään kommentoida, vaikka tämä itse kertoilisi niistä miten vuolaasti.    


           

 

 
Mitäs me auringon ja valon lapset
07.01.2020 14:22

 

Meille jotka tunnemme pallonpuoliskomme kääntymisen aurinkoa kohti suorastaan fyysisenä voimaantumisena, talvipäivän seisaus on merkittävä virstanpylväs. Pimeys alkaa väistyä.  

Vaikka aurinko nousee vain muutamia minuutteja aikaisemmin ja laskee vain muutamia minuuteja myöhemmin kuin 22. joulukuuta, valon lisääntymsen huomaa selvästi. Kun jouluviikolla oli pimeää aamusta iltaan, nyt on valoisaa vielä ennen iltapäiväneljää, vaikka ilma on pilvinen ja sumuinen.

Olen lapsesta asti riemuinnut tästä valon lisääntymisestä. Minulle kevät alkoi siitä kun joulukuusi vietiin ulos ja joulukoristeet pakattiin laatikoihin. Mielestäni se olisi saanut tapahtua jo joulun ja uudenvuoden välissä, mutta muu perhe ei tykännyt ajatuksesta.

Työpaikallakin minä olen aina ollut se, joka availee säleverhoja, kun muut pistävät niitä kiinni. "Kun aurinko häikäisee ja kun aurinko paistaa väärästä kulmasta." Mukamas.

Me valon lapset olemme oma heimomme.

Tervetuloa kevät.   

 

 
Marsalkan ruusu
03.01.2020 18:20

 

Marsalkan ruusu. Raija Oranen. Otava. 2019

Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim eli poikkeuksellisen elämän. Ihmisenäkin hän oli poikkeuksellinen. Juuri kun luulit saaneesi hänestä selkoa, hän paljastaa itsestään taas jotain uutta. Tällaisin miettein laskin käsistäni Raija Orasen fiktiivisen elämäkertaromaanin Marsalkan ruusu.

Gustaf oli ennen muuta sotilas, siihen hän oli kasvanut ja kasvatettu. Vielä myöhäisinä vuosinaan monet sodat kokeneena syrjässä kaikesta hän miettii paljon sotaa:

"Kun haluaa rauhaa, pitää valmistautua sotaan, on vanha viisaus, jota tyhmät eivät ota todesta. Mahtaisi olla piinaavaa elää tyhmänä, pelkässä kaaoksessa tai väärien ratkaisujen suossa, vaikka mitenpä tyhmä omaa ymmärtämättömyyttään havaitsisi."

Pohdittavaa oli paljon, kirjassa Mannerheim elää uudelleen Suomen vaarallisia vuosia. Suomi oli pelastettava, ja se vaati välillä omistakin periaatteista luopumista. Mannerheim inhosi "rumaa ja rääkyvää" Hitleriä, joka ei itse ollut edes ihannoimiensa arjalaisten näköinen. Kiukutti sekin, että tämä tunkeutui hänen syntymäpäivilleen. Kuvat leviäisivät kaikkialle maailmaan. Mutta kestettävä oli, Saksa oli ainoa mahdollinen liittolainen. Realistina ja sotilaana Mannerheim totesi, että sillä hevosella on ajettava, joka on käytettävissä. 

Venäjää hän rakasti, vanhaa Venäjää ennen vallankumousta, sen ylellisiä peilisaleja, tanssiaisia, kansainvälistä eleganssia. Myös venäläisiä hän rakasti,  mutta ei bolsevikkeja, jotka hän halusi hävittää maan päältä. Hän rakasti myös kaunista naisseuraa ja hyvää ruokaa. Kun herkkuateriat oli vatsahaavan takia myöhemmin kielletty, hän tyytyi kuvittelemaan aterioita ja muistelemaan juhlaillallisia.

Hän rakasti koiriaan ja hevosiaan. Ja tietysti naisia. Mannerheimin myöhäisvuosien ja samalla viimeinen rakastettu oli kreivitär, lempinimeltään Calle. Hän oli kaunis, hoikka  ja pitkäjäseninen, hänen liikkeensä olivat joustavia ja luonnollisia. Mannerheim ei voinut sietää naisessa sievistelyä eikä kanamaisuutta. Kumpaakaan ei Callessa ollut. Kun hän astui huoneeseen, hän veti puoleensa kaikkien ihailun, vaikka huone olisi ollut täynnä paljon nuorempia ja kauniimpia naisia. Se oli sisäinen säteily joka sen teki. Mutkaton käytökseltään hän oli myös. Kun adjutantti oli lämmittänyt seurustelevalle parille saunan mielessään tietenkin vuorosaunominen, Calle putkahtikin lauteille muitta mutkitta marsalkan viereen.

Samaa kaliiperia oli Mannerheimin aikaisempien vuosien ihastus. Kauniin ja suorapuheisen Kittyn hän muisti elämänsä loppuun asti. Kun oltiin metstästysretkellä, Kitty ampui peuran silmää räpäyttämättä. Ja tarkasti osuikin, juuri siihen mihin piti. 

Mannerheim  joutui muiden taistelujen ohella taistelemaan myös oikuttelevan vatsansa kanssa, mikä tuo kirjaan inhimillistä läheisyyttä.

Suomi selvisi jatkosodasta ja vaaran vuosista. Maata ei miehitetty, vaan Suomen armeija seisoi pystyssä sodan päättyessä. Vaikka rauha oli raskas, meitä ei nöyryytetty. Täynnä ylpeyttä iäkäs Mannerheim saattoi todeta, että "minun luomani armeija, minun harmaa armeijani pysäytti bolsevikkien voittokulun Eurooppaan".

"Vedän keuhkoni täyteen keveää vuorten tuulta, kohotan kasvoni niin, ettei hatun lieri varjosta niitä, annan auringon paistaa. Minä, marsalkka, maailman vapain herra."       

 

 

 
Se oli hyvä puhe
01.01.2020 17:00

 

Takana hauska ilta ystäväporukassa. Vuosi alkoi hienosti. Kyllä se loppuvuosi nyt jo menee.

Tämän pävän olen viettänyt perinteisesti television ääressä. Ensin tasavallan presidentin puhe, sitten Strauss-konsertti ja käden ulottuvilla suklaata.

Niinistö ei yllättänyt, puhe oli niinistömäinen. Se ei ollut maailmoja syleilevä maailmanparantajan julistus, vaan arkista, isällistä puhetta meille suomalaisille. Siinä oli sanomaa ihan jokaiselle, itsellenikin.

Ilmapiiri Suomessa on päättyneen vuoden aikana koventunut ja vastakkainasettelu lisääntynyt. Asiasta kuin asiasta saadaan aikaan riita. Tutkijat ovat selittäneet ilmiötä somella, kaikki on somen syytä. Eikä ole. Some eli sosiaalinen media on paikka, seinä, jolle kuka tahansa voi kirjoitella mitä tahansa. Meistä ihmisistä riippuu, mitä sinne kirjoitetaan. Himmailuun on  syytä.

Oikeassa presidentti oli siinäkin, että maan hallitukselle tulee antaa työrauha. Tuskin hän sitä tarkoitti, ettei välikysymyksiä saisi tehdä eikä keskustelua herättää, nehän ovat osa parlamentarismia. Sen sijaan olisi hyvä välttää repivää riidan kylvöä puolin ja toisin. 

Mieleen jäi myös, että presidentti halusi tukea pääministeri-instituutiota ja muistuttaa sen merkityksestä. Kukin hallitus työskentelee kollegiaalisesti, mutta monesti pääministeri  jätetään yksin  puolustamaan yhdessä tehtyjä ratkaisuja. Tästä on erityisesti jäänyt mieleen Juha Sipilän (kesk) pääministerikausi, jolloin Sipilä joutui toimimaan koko kansan sylkykuppina. Ei ollut Ylen viihdeohjelmaa, jossa Sipilää ei olisi pilkattu. Noloa, vastenmielistä.  

Myös presidentin puheen miljöö poikkesi aikaisemmasta, tervetulleesti muuten. Poissa oli Tapio Wirkkalan Kantarelli-maljakko (vanhempi sarja 100 000 euroa ja uudempi sarja 70 000 euroa) kieloineen, sen tilalla oli  tavanomaisempi jokakodin ulottuvilla oleva kukka-asetelma. Hyvä hyvä. Taustalla näkyvä avoin ovi oli kiinnostava. Se toi elävyyttä ja liikkeen tuntua. Pikku Aaron olisi odottanut minä hetkenä hyvänsä juoksevan sieltä isänsä syliin.

Tapakristittynä iloitsin myös siitä, että meillä on presidentti, joka uskaltaa toivottaa kansalaisille Jumalan siunausta.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!   

 

 
Uutta hallitusta kokoilen
28.12.2019 14:39

 

Seuraaviin eduskuntavaaleihin mennessä puolueiden kannatuslukemat ehtivät moneen kertaan muuttua. Tuoreiden suosiomittausten valossa on kuitenkin kutkuttavaa koota uutta hallitusta.

Perussuomalaiset ovat pitkään pysyneet kärjessä ja istuvat siellä tukevasti edelleen 22,7 prosentin kannatuksellaan.  Kokoomus pitää kakkossijaa 17,2 prosentin osuudella, matkan päässä perussuomalaisista mutta kuitenkin tutulla paikallaan. Hallituspuolueista parhaiten pärjää sdp 15,1 prosentin kannatuksella, vihreät yltävät 12,5:een, keskusta 11,1:een ja vasemmistoliitto 8,4:ään.

Mediassa on jo ennakoitu, että suomalaisten on syytä varautua perussuomalaiseen pääministeriin. En oikein osaa siihen täällä pellon laidalla varautua, joten antaa olla varautumatta. Kaikenlaisia hallituksia ja pääministerejä on nähty. Eiköhän niiden kanssa jatkossakin pärjätä.

Aina korrektisti käyttäytyvän Halla-ahon aikana perussuomalaisten julkikuva on siistiytynyt, kun rääväsuut on siirretty syrjemmälle. 

Jos vaalit pidettäisiin nyt, perussuomalaiset saisivat ilman muuta hallitustunnustelut tehtäväkseen. Enää yhteistyöstä ei kategorisesti kieltäydytä "erilaiseen arvopohjaan" vedoten, koska sitä ei juuri ole. Muut isohkot puolueet ovat lähestyneet perussuomalaisten kantoja etenkin maahanmuutossa. Toisin kuin perussuomalaiset, kokoomus haluaa pitää kiinni työperäisestä maahanmuutosta, mutta sekin on varmasti hallitusohjelmaa tehtäessä soviteltavissa. Hallituksen runkona olisivat perussuomalaiset ja kokoomus, täydennykseksi otettaisiin muita porvaripuolueita ja enemmistöhallitus syntyisi leikiten.

Politiikassa nousut ja laskut kuuluvat kuvaan. Marinin hallituksen jälkeen (pian tai myöhemmin) entinen valtionhoitajapuolue sdp saa levätä oppositiossa. Puolueen kannatus riittää kolmannelle tai neljännelle sijalle. Myös Marinin suoranuottisuutta voi pitää huonona enteenä yhteistyölle. Hän on ilmoittanut, ettei ota vastaan neuvoja keneltäkään, ja erityisen päättäväisesti hän on polttanut sillat kokoomukseen. Kun pragmaattinen demarius näin on haudattu, sdp:n oppositiotiestä voi tulla pitkä. 

Keskusta, entinen mahtipuolue maalaisliitto, on siirtynyt katveeseen, mutta saattaa vielä nousta Halla-ahon hallitukseen apupuolueeksi. Tämä edellyttäen, ettei puheenjohtaja Kulmuni Marinin vasemmistohallituksessa tärvää välejään muihin porvaripuolueisiin, kuten nyt näyttää. Kepu on ongelmissa, ja Kulmuni on pikemminkin lisännyt kuin vähentänyt tuskaa. Heti valintansa jälkeen hän korosti, että hänen ensimmäinen ja tärkein tehtävänsä on nostaa puolueen kannatus, semmoiset 20 prosenttia olisi tavoitteena. Vaikka Kulmuni samanaikaisesti otti elinkeinominsterin vastuun, hän ei puhunut sanaakaan siitä miten aikoo Suomea nostaa ja kehittää.

Sen jälkeen Kulmuni on kohonnut valtiovarainministeriksi ja keskustan kannatus on laskenut edelleen. Tänään Kulmuni sanoo haastattelussa: "Voi olla myös, ettei keskusta nouse tästä." Voi olla. Hänen tähänastinen näyttönsä  on ollut haparoivaa eikä uusia avauksia ole kuultu sen paremmin kepujohtajan kuin ministerin roolissa. Pärjääminen hallituksen sisälläkin voi olla kiikunkaakun kokeneempien ja kovempien Marinin ja Ohisalon kanssa. Kesäkuun puoluekokous tietäisi Kulmunille kylmää kyytiä, mutta vaihtoehdot ovat vähissä. Kepun kirkkain tähti Annika Saarikko on silloin vielä äitiyslomalla eikä ilmoituksensa mukaan ole käytettävissä.

Kokoomuslaiset eivät linjaerimielisyyksiään julkisuudessa pui.  Se on se porvariston hillitty charmi. Elina Lepomäen sallitaan korskua pilttuussaan, koska ei siitä suurempaa haittaa ole. Puheenjohtaja menee kuitenkin vaihtoon, sillä oppositioon joutuminen on helppo lukea Petteri Orpon syyksi. Ja Petterin taakkaa lisää, että opposition johtajuus on perussuomalaisilla eikä kokoomuksella.

Menestyshakuista uutta polvea kokoomuksella kuitenkin riittää. Nouseeko perintöprinssiksi harkitsevasanainen juristi Antti Häkkänen vai joku muu, sen saamme nähdä.  

 

 

 

 

 

 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 1 / 195