Kulttuurisen omimisen juhlapäivänä
28.02.2020 15:51

 

Tänään siniristiliput liehuvat auringossa Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin kunniaksi. Eläköötä meille!

Tavan mukaan tällaisina päivinä nousee myös kriittinen keskustelu. Mitä oikeastaan juhlimme kun juhlimme?

Nykytutkijat ovat sitä mieltä, että Kalevala on Elias Lönnrotin luomus. Hänellä oli siitä jopa useampia versioita. Lääkärinä Elias kiersi sydänmaita rokotusmatkoilla, jolloin hän hän tutustui omituiseen runonlaulantaan. Tarinoissa kerrottiin muinaisista sankareista, ja niiden esitystapa, runomitta ja alkusoinnut tekivät Lönnrotiin suuren vaikutuksen. Hän päätteli, että tässä on jotain säilyttämisen arvoista. Kun ukkojen ja akkojen sekalaisesta hoilotuksesta ei kuitenkaan löytynyt juonellista tarinaa, Elias täytti aukkopaikat keksimällä sen itse. 

Teoksesta tuli menestys. Aika oli oikea, sillä kansallistunteen nostatukselle oli tilausta.

Sittemmin Suomen kansalliseepokseksi korotettu Kalevala on saanut oman liputuspäivänsä kalenteriin ja sillä on kiusattu lukuisia koululaispolvia.

Kun Lönnrot keräsi aineistonsa pääosin itäisestä Suomesta ja Karjalasta, on syntynyt tulkinta, että koko Kalevala on kulttuurisesti omittu itäsuomaisilta. Kiihkomielisimmät puhuvat jopa varastamisesta.

Sosso. Luultavampaa on, että kalevalaiset tarinat ovat hitaasti kulkeneet perimätietona lännestä itään. Itäisen Suomen korpikylissä ne vain säilyivät kauimmin Lönnrotin poimittaviksi.

Sinänsä kysymys kulttuurisesta omimisesta on outo. Mikä meillä ei olisi muualta omittua? Ei mikään. Täällä on omaksuttu vaikutteita niin idästä kuin lännestäkin, ja samaa tapahtuu tänä päivänä. Kulttuurimme on rikas kuin tilkkutäkki, pala sieltä, pala täältä.

Siksi jotkut älähdykset kulttuurisesta omimisesta ovatkin kummallisia. Mitä pienempi poppoo, sitä kovaäänisemmin se vahtii rajojaan. Esimerkiksi saamelaiset ovat hippunen maailman väestöstä, mutta eivät mahdu keskenään samoille saamelaiskäräjille, vaan riitelevät siitä, kuka on "oikea saamelainen".

Voin pukea ylleni Sääksmäen kansallispuvun tai Munsalan puvun, mutta en saamen pukua. Sitä saa käyttää vain saamelainen. Kultamitalisti Tanja Poutanen vetäisi MC-kisan maalissa ylleen Lapin puvun, mistä nousi äläkkä. Ei olisi saanut, koska Tanja ei ole saamelainen. Toisekseen puku ei ollut aito, vaan feikki. Hänelle olisi kuulemma toimitettu oikea Lapin puku, jos hän olisi pyytänyt. Epäilen. Luultavimmin puvun lähettäjä olisi lynkattu.

Omasta kulttuurista saa olla ylpeä. Ei  kuitenkaan kannattaisi piilottaa sellaista, mikä voisi edistää myönteistä tunnettuutta maailmalla: "Mekin olemme olemassa."