D-vitamiinipläjäys
19.02.2020 14:49

 

Eilen se tuli: kevään ensimmäinen aurinkoinen päivä. D-vitamiinipläjäyksen saadakseni hyödynsin sen maksimaalisesti. 

Aloitin keräämällä nurmikolta säkillisen myrskyn irrottamia koivunoksia. Vähällä pääsin näistä Dennis-myrskyn rippeistä, kun vastaavasti tuhannet taloudet olivat jääneet ilman sähköjä. Meillä kaikki toimi, eivätkä valot edes vilkahdelleet. Säkki täyttyi joutuisasti.

Seuraavaksi kävin maanpeittoryhmän kimppuun. Tavoitteena oli leikata tyvestä poikki viimekesäiset loistesalvian torsot. Pihasuunnittelijan mukaan ne on hyvä säästää yli talven, jotta linnut löytävät nistä ruokaa. Toden sanoakseni en halua lintuja taloni lähelle ja pihapiiriini likaamaan paikkoja, mutta toimin kuitenkin ohjeen mukasesti. Ja mitä näinkään, kun nyt lähestyin salvioita sakset kädessä!  Jokainen työnsi jo esiin ensimmäisiä vihreitä pikkusormen kynnen kokoisia lehtiä. On se elämän voima mahtava. Hullaannun keväästä joka kerta.

Hullaantumista riitti, sillä myös rikkaruohot odottivat kitkemistä. En muista ikinä ennen kitkeneeni rikkaruohoja helmikuussa, mutta nyt se oli tehtävä. Juuriheinällä oli ilmiselvä tarkoitus valloittaa istutukseni. Myös lamoherukalla oli  pienet lehdet ja kurjenpolvi oli jo täydessä kasvussa. Tontti on tuulensuojainen ja aurinkoinen rinne, joten yhtä pitkällä ei kevät näilläkään leveysasteilla joka paikassa liene. Nurmikko on paikoin hieman kärsinyt viimeisimmän rempan telineistä ja työkoneista, mutta pienet haaverit korjaantuvat kesän tullen. 

Työt tehtyäni nostin pari pihatuolia verannalle ja istuuduin nauttimaan auringosta. Illalla poskia kuumotti kuin kesäisen auringonoton jälkeen ainakin.

Ei viitsitä nyt koko aikaa surra ilmastonmuutosta. Jokainen tehköön sen minkä voi ja mikä omassa vallassa on, kunhan ei unohda nauttia keväästä ja uuden kasvun alkamisesta.