Arki on ihanaa - ja Heli Laaksosen runot
11.01.2020 17:25

 

Jouluihminen kyllä olen, mutta myös kevätihminen ja vuodenajasta riippuen mikä vaan ihminen. 

Juuri nyt arjen tulo joulukauden jälkeen on ihanaa. Miten hyvältä maistuikaan jouluherkkujen jälkeen nakkisoppa ja voilla voideltu Ullan Pakarin kakko. Jos et tiedä mikä kakko on, paljastat heti ei-satakuntalaisuutesi. Jotkut leipomot yrittävät sanoa sitä maalaisleiväksi. Pah! Millainen olisi kaupunkilaisleipä? Kakko on pyöreä rapeakuorinen ja sisältä pehmeä leipä, joka on leivottu vehnästä ja Ullan Pakarin tapauksessa lisäksi täysjyväohrasta. Se maistuu ihan äidin leipomalta. Kakko on kakko.

Tässä on tullut myös  lueskeltua,  ja yhä uudelleen käteni on tarttunut joululahjaksi saamaani Heli Laaksosen uutuuteen Aurinko Porkkana Vesi. Se oli toivomuslistallani.

Välillä jo tuntui, että Heliltä on punainen lanka hukassa, ja hän ihmetteli itsekin taannoin jossain lehtihaastattelussa, tarvitaanko häntä enää. Kirjat lakkasivat menemästä kaupaksi. Mutta hän  on pystynyt uudistumaan oivallettuaan, ettei pelkkä murteella kirjoittaminen riitä. Aikansa se on uutta, mutta kun uutuudenviehätys on ohi, pitää olla muutakin.

Aurinko Porkkana Vesi -kirjassa tulee esiin osin uudenlainen pohtiva Heli, ei aina niin aurinkoinen. Mukana on haikeutta ja suruakin, huumoria silti unohtamatta.

Metsään Helillä on kaikissa kirjoissaan ollut aivan erityinen suhde, niin tässäkin. Metsä on elävä olento ja ystävä, johon voi aina luottaa. Pidän myös Helin luontomystiikasta. Hän kirjoittaa, että vaikka kuusi kaadetaan, sen varjo jää.

Ihmisten kanssa on vaikeampaa.

Yhden runon henkilö kokee vaikeita sydänvaivoja. Kävellessä sattuu, sydän on muljahtanut paikaltaan alemmas ja tuntuu kovalta. Menee sitten lääkärille. Lääkäri tutkii ja sanoo: "Polvilumpio".

Entäs sitten pölynimurikauppias:

"Ei tart ko toril astu, 

ni menen lankka.

Kui pölynimurikauppiaski?

Myy alehinnal kolm pölypussi. 

- Ja kaik tyhji!". 

Tekijänoikeusloukkauksen pelossa en uskalla lainata enempää. Mutta lukekaa itse!